Mikäli matkustat Kaakkois-Aasiaan, kannattaa selvittää milloin on kiinalainen uusi vuosi. Juhlan osuminen kohdalle tarkoittaa junien ja majoitusten täyttymistä. Se haastoi meidänkin alkumatkaamme.
Toinen asia, joka kannattaa huomioida, on monsuunikausi. Etukäteen lueskelin, että pienemmän saaren itäpuoli on täynnä bileitä ja melua. Siksi varasimme majoituksen länsipuolelta, lähempää mannerta. Se osui kohdalleen, vaikka perusteeni oli kaukana totuudesta.
Itäpuolen upea ranta oli täysin autio, koska aallot ja monsuunimyrskyt ovat moukaroineet paikat maailmanlopun kuntoon. Tämä jokavuotinen ilmiö on hyvin tiedossa. Siksi turistikausi alkaa vasta maalis-huhtikuussa ja iso osa Long Beachin turisti-infrasta on suljettuna.
Meidän valintamme Coral Bayn ranta osoittautui täydelliseksi. Olimme alunperin buukanneet majoituksen Instagramin välityksellä Butterfly chalet'sta mutta sen taso osoittautui jopa meidän standardeille liian alhaiseksi. Onneksi ketään ei ollut paikalla, kun yritin paikallistaa huonettamme.
Laitoin kohteliaan "ei kiitos sittenkään" -viestin ja päätin etsiä uuden huoneen. Se ei ollutkaan helppoa. Kiinalainen uusi vuosi oli täyttänyt rannan. Lopulta saimme yhdeksi yöksi pienen huoneen muslimiperheen pitämästä majoitus- ja ravintolaliikkeestä. Huone oli askeettinen, mutta eipä hintakaan ollut hurja, 50 ringetteä eli reilu 10 euroa.
Se oli lopulta oiva ratkaisu, sillä seuraavasta yöstä alkaen pääsimme todella mukavaa Senja Bay Resortìin. Sielläkin jouduimme vielä vaihtamaan huonetta, mutta löysimme omamme. Kolmannen rivin bungalovi rajoittui sademetsään ja sieltä oli upea näkymä aavalle merelle. Se oli lähes täydellinen koti, vieläpä todella edullisesti, kiitos low seasonin.
Viikkomme oli kuin suoraan täydellisen rantaviikon kuvauksesta.
Pienellä uinnilla pohjoiseen löytyi kohtuullisia koralleja. Tein sinne monena iltana snorklausretken rannaltamme. Illan vaihtuminen yöksi on maaginen hetki, sekä veden päällä että sen alla. Aloitin uintini niin, että mennessä näki vielä kohtuullisesti vedenalaista elämää, mutta viimeistään käännöspaikaĺla, suurten kalliolohkareiden lomassa oli välttämätöntä laittaa sukelluslamppu päälle.
Lampun valokeilassa meri saa uudenlaisen ilmeen. Se vaikuttaa myös omaan olotilaan. Silloin on väistämättä keskittyneempi, kun näkökenttä rajoittuu pienemmälle alueelle. Mutta samalla pitää olla huolellinen, ettei törmää kallioon tai koralliin.
Olen monesti todennut, että luonto aistii oman mielen tiloja (vaikka kyseenalaistava mieleni tuleekin koputtelemaan olkapäille tätä kirjoittaessa).
Viimeisellä yösnorklauksellani ollessani todella läsnä ja samalla myös kiitollinen merenalaisista kohtaamistani kaksi keskikokoista haita tulivat uimaan leikkisästi kanssani juuri siinä kohtaa, kun minun piti kääntyä takaisin. Hetkeä aiemmin täpläkeihäsrausku oli löytynyt korallin alta valokeilaani. Tuollaiset kohtaamiset syöpyvät mieleeni.
Aloimme opettaa Eidoakin meren saloihin. Yhtenä iltana uimme yhdessä reilun 50 metrin matkan merellä keinuvalla ponttoonille. Eidolla oli kellukkeet käsissä, kun Silvia ja minä hinasimme häntä eteenpäin.
Se meni niin hyvin, että seuraavana päivänä teimme saman uinnin snorklausmaskin kanssa. On mieletön fiilis, kun lapsemme luottaa meihin ja uskaltautuu meren kannattelemaksi.
Kokemuksesta rohkaistuneena varasimme puolenpäivän snorklausreissun saaren toiselle puolen sekä isomman Perhentian Besar-saaren rantavesille. Kokemus oli haastavampi. Ensimmäisellä stopilla Eidon maskiin pääsi vettä, ja hän halusi pois vedestä, tai ainakin maskin pois kasvoilta.
Vaikka näkyvyys oli luokkaa kymmenen metriä, saimme omat palkintomme. Yhdellä stopilla Sharks Pointilla näimme kymmeniä erikokoisia mustapilkkahaita. En muista koskaan snorklatessani kohdanneeni yhtä montaa merten uimapetoa.
Perhentian ei vedä vertoja Indonesian parhaille kohteille, muta silti siellä saa ihan kivan annoksen merenalaisen elämän ihmeistä. Joka kerta nähdesssään värikkäitä koralleja täytyy olla kiitollinen. Luultavasti Eidon aikuistuttua vain murto-osa nykyisistä riutoista on jäljellä. Nytkin enin osa näkemistäni koralleista on kuollutta. Tälle kehitykselle tuskin on pysäytystä. Sen verran valjuja korallit olivat, etten juuri harkinnut sukelluksille osallistumista.
Ruokailunkaan puolesta ei Perhentianissa ollut valittamista. Löysimme ensimmäisenä päivänä omamme, onneksi, sillä vaihtoehtoja ei ollut paljoa. Yritimme useana kertana syödä Fatimah Cafessa, mutta siellä ei ollut haluamaamme ja lopulta he vetäytyivät ramadan viettoon, niin ainakin arvelimme.
Vielä silloin emme arvanneet, kuinka paljon ramada tulisi vaikuttamaan matkaamme. Siinä on kolmas asia, josta kannattaa olla matkaan lähtiessä selvillä, mikäli haluaa välttää turhia haasteita.
Lopulta söimme lähes kaikki ateriamme Amelie Cafessa, jossa ruoka oli erinomaista, palvelu hyvää ja hinnat kohtuullisia koko perheen ruokien kustantaessa 10 euron kummankin puolen. Joskus on mukava pistäytyä hienossa ravintolassa, mutta silti saan parhaat ruokafiilikset paikoissa, jossa ollaan paljain jaloin rantahietikolla ja välillä aalto kastelee jalkamme.
On aina mukavaa nähdä, miten paikalliset ihmiset resorttien ulkopuolella elävät. Luonnollisesti turismi on muokannut kylänkin elämää; kaupassa ymmärretään englantia ja menut on käännetty länkkärien tarpeisiin.
Harvoinhan sitä tulee sellaisessa paikassa vierailtua, joissa turisteihin ei olisi totuttu. Mukavuudenhalu ja helppous vievät voiton.
Lopulta olimme saarella viikon päivät. Siinä insinöörin lapset ehtivät tekemään lukuisat sillat ja kanavat.
Parin päivän pähkäilyjen jälkeen ostimme bussiliput Gua Musangiin, vaikka emme tarkemmin tienneet, mitä paikalta odottaa.
Suunta oli oikea, kohti Kuala Lumpuria, jonne meidän pitää joka tapauksessa ennen kuun loppua päästä. Gua Musang oli yksi harvoja paikkoja, johon saimme suoran bussimatkan satamasta sopivaan aikaan. Ei siis kovin vahvat perusteet, mutta syitä nekin.
Kantaessamme laukkuja kohti venettä totesimme molemmat, että olisimme voineet hyvin viettää Gua Musangiin varatut kolme yötä myös saarella. Olimme molemmat kuvitelleet toisen meistä sinne haluavan. Ei ole vielä kommunikointimme ihan täydellistä. Oppia ikä kaikki, Gua Musang kutsukoot!
Kommentit