Täytyy tunnustaa, että minulla oli tässä "viimeisen paratiisisaaren löytäminen" -mentaliteetti. Vietin viime talvena googletellen tunnin poikineen etsien sitä täydellistä saarta. Paljon löytyi kivoja kohteita Väli-Amerikasta, Kaakkois-Aasiasta, Etelä-Amerikasta, Mosambikista, Ile Sainte Marie ja Nosy Be niiden joukossa.
Nosy Bellä on paljon isoja resortteja, enemmän turisteja ja järjestettyjä pakettimatkoja jopa Euroopasta, joten lopulta Sainte Marien valinta oli helppo. Ainakin edellä kuvaamallani ajatusmaailmallani.
Sainte Marie, joka tunnetaan myös Nosy Borahan nimellä, on pohjois-eteläsuunnassa 57 km pitkä, joten mistään ihan pikkusaaresta ei ole kyse. Siksi jaoimme aikamme kolmeen majapaikkaan eri puolilla saarta.
Pääsimme saarelle pari päivää suunniteltua myöhemmin, sillä Intian valtamerellä riehunut pyörremyrsky piti laivat satamassa. Lopulta otimme Toamasinasta parinkymmenen minuutin lennon.
Erikoista oli, että huolestuttavista ennusteista huolimatta sää saarella oli lähes ihanteellinen. Muutaman kerran sateli hieman, mutta muuten oli sopivan lämmintä, ei liian kuumaa ja pääosin aurinkoista.
Sainte Marie on juuri sellainen saari, minkä voisi löytää googlen kuvahausta hakusanalla paratiisisaari. Itärannikolta länsirannikolle saaren leveys vaihtelee muutamasta kilometristä kymmeneen. Saaren läpi menee yksi päällystetty tie, mutta liikennettä on hyvin vähän ja sekin pääsääntöisesti skoottereita ja pyöriä.
Pääosin hieno hiekka koristaa sen rantoja. Vesi on kristallinkirkasta ja puhdasta. Lähellä rantaa kiertää koralliriutta, joka on paikoin kärsinyttä, mutta vielä kiitettävästi elävää. Kasvillisuus on suhteellisen rehevää, mutta alkuperäistä metsää ei taida olla missään jäljellä.
Varkaita ei kertoman mukaan tarvitse pelätä ja pyörät voi jättää lukitsematta mihin vain.
Edullista majoitusta on kiitettävästi tarjolla pitkin rantaviivaa, mutta kuitenkin niin, ettei naapureista ole huolta. Saarella on muutama kylä ja yksi kaupunki, jonka vastine Suomessa voisi olla Kalajoki yhdellä pääkadulla. Eikös vanha kotikuntanikin ole saanut kaupungin leiman?
Ensimmäiseksi majapaikaksi valitsimme Natioran puolessa välissä saarta, sen länsirannalla. Tärkein kriteeri oli korallit ja hyvä snorklausmahdollisuus heti rannasta.
Ainoana miinuksena oli kunnon hiekkarannan puuttuminen. Koko ranta oli hienoksi hioutumatonta korallikiveä. Plussaksi voidaan laskea yksityisyys (olimme ainoat majoittujat), rehevä puutarha sekä pieni saari majatalon edustalla.
Oman värinsä majapaikkaan toi kotieläinmaiset puoliapinat, jotka olivat kesyyntyneet lähimetsästä ihmisten iloksi ja riesaksi.
Kesyyntymiseen on arvatenkin vaikuttanut se, että omistaja ruokkii niitä suhteellisen avokätisesti. Hieman arveluttavaahan se on, mutta jätetään moralisointi muille.
Laumaan kuuluu kolme bokombalia (Hapalemur, engl. bamboo lemur) ja yksi valkokaulusvari. Kun talossa asuu vielä neljä koiraa, koossa on todellinen eläintarha.
Ruokkimisen seurauksena on se, että eläimet kyttäävät jatkuvasti, josko pääsivät varastamaan pöydästä ruokaa. Syödessä oli pidettävä keppiä toisessa kädessä, mutta kyllä silti meidän kunnioitus oli aika vähäistä. Ne olivat oppineet, että vieraat tuskin huitaisevat ruokavarkaita toisin kuin paikan emäntä.
Samasta syystä huoneen ovet ja ikkunat oli pidettävä kiinni. Muutaman kerran jätimme ovet auki ja...
Vaikka pidimmekin ovia kiinni, makit tulivat jatkuvasti vierailulle kuistillemme. Jostain syystä snorklausvälineet ja niihin kuivunut suola oli erityisesti bokombalien suosiossa.
Kyytiä saivat myös kaikki majatalon istutukset ja kukat.
Yksi bambulemureista oli luultavasti kiimassa. Ainakin se ruikki virtsaa siihen malliin ja muut eläimet reagoivat siihen sen mukaisesti. Yhtenä päivänä käynnissä oli todelliset orgiat. Ei se, että bamulemurit nylkyttivät ja hyväilivät toisiaan, mutta markkinoille tuli myös yksi koirista ja valkokaulusvari.
Neljä yötä tuota hulabaloota riitti mainiosti. Natiorasta muutimme etelään erilliselle Ile Aux Nattesin saarelle, jonka erottaa Sainte Mariesta kapea kannas. Laskuveden aikaan väli olisi käveltävissä, mutta me otimme pirogue-veneen kuljetuksen.
Ile Aux Nattes on paratiisisaari paratiisisaaressa. Tai ainakin puitteet olisivat olleet kohdallaan.
Kommentit