Päädyimme varaamaan hotellin, jossa hinta laatu vaikuttivat olevan jopa epäilyttävän kaukana toisistaan - asiakkaan eduksi. Paikka oli lähes autio kiinalaisten pitämä luksushotelli, jossa palvelu oli viimeisen päälle kohdalleen. Siis aika oiva stoppi yhdeksi yöksi, sillä meidän oli tarkoitus ottaa lautta seuraavalle päivälle Ile Sainte Marien saarelle. Ainoa kauneusvirhe tapahtui aamulla, kun luottokorttini ei toiminut. En osannut olla pahoillani, varsinkin kun nuori kiinalaismanageri oli pillahtamaisillaan itkuun sen takia.
Myöhemmin meille selvisi, että kaupungin vaikutelma ei ollut pettänyt.
Tilasimme illalla ruoan huoneeseen. Niin ympäristö, tässä tapauksessa hieno hotelli, muokkaa ihmistä. Syötyämme saimme puhelun Rinhalta. Hän halusi tulla käymään selvittämään tilannetta. Madagascarin itäpuolella liikkui pyörremyrsky. Se oli peruuttanut laivan viimeisen neljän päivän ajan. Aamulla saimme odotetun varmistuksen. Laiva ei lähtisi sinäkään aamuna.
Mietimme hetken, mitä tekisimme. Sääennusteiden mukaan ei olisi varmuutta tulevistakaan päivistä. Siksi päädyimme varaamaan lennon. Saarella lentää kaksi lentoyhtiötä, epäluotettava ja kallis Air Madagascar sekä luotettavampi ja halvempi uusi tulokas Madagascar Airways. Netistä ei pystynyt ostamaan luottokortilla Madagascar Airwaysin lentoja, mutta sieltä myös näki, että lento kulkisi kahden päivän päästä. Päätimme luottaa onneen.
Meille jäi siis pari päivää aikaa tutustua Toamasinan eli Tamataven kaupunkiin.
Tsekkasimme itsemme ulos kiinalaisten hotellista ja otimme huoneet siitä paikasta, joka edellisenä päivänä oli ollut täynnä. Hotelli on aivan rannalla ja siellä on erinomainen ravintola.
Saimme varattua liput aamulla lentokentältä, jonne oli kävelymatka. Tosin maksaminen ei onnistunut silloinkaan sähkökatkon vuoksi. Mutta ainakin meille olisi paikat. Yllätykset eivät loppuneet tähän. Mitään varottamatta hotellimme suljettiin koko maanantaiksi. Saimme onneksi pitää huoneemme ja hienon kattoterassin merinäkymällä.
Se pakotti meidät talsimaan eläväistä rantaa kohti kaupunkia etsimään ravintolaa.
Kävelymatka näytti kaupungin todelliset kasvot. Valtaosa rakennuksista oli huonokuntoisia, osa hylättyjä. Ihmiset tulivat pyytämään rahaa ja myymään roinaa. Keskustan laitamilla oli parkissa useita isoja autoja, kyydissä nuoria paikallisia tyttöjä ja länsimaalaisia miehiä.
Lounaspaikassa tunnelma oli kuin 80-luvun discossa juuri ennen valomerkkiä, paitsi että väki oli selvin päin. Tiskillä notkui rivi elämää nähneitä länkkärimiehiä juomassa kaljaa ja polttamassa ketjussa tupakkaa. Ravintolassa soi vuoroin vanhoja discohittejä ja slovareita. Televisioissa pyöri musiikkivideot kuten MTV:n kulta-aikana. Osassa pöydissä oli paikallisia naisia löytänyt länkkäriseuraa.
Lounas oli hyvä, vaikka ranskan kielen osaamattomuus tuotti tilaamisessa haasteita.
Tsekkasin ravintolamme Tripadvisor-arvostelun. Viesti oli selvä, sieltä ei tarvitsisi lähteä ilman seuraa, jos on valmis raottamaan lompakkoa.
Tämän innostamana googletimme, mitä Toamasinasta kerrotaan. Vuoden 2009 talouskriisin jälkeen prostituutio on levähtänyt käsiin. Jo ennestään Madagascar on ollut äärimmäisen köyhä, jota maailmantalouden heikkojen suhdanteiden lisäksi on painanut alaspäin vallankumous.
Vasta viime aikoina maahan on alkanut tulla investointeja, etenkin Kiinasta ja Intiasta. Kiinalaisten investointien mukana on tullut myös kiinalainen työvoima. Toamasinan lähellä on valtava nikkelikaivos. Työntekijät ovat pääosin miehiä, mikä on lisännyt prostituution kysyntää kaupungissa. Toisen ahdinko ja toisen halu ovat kohdanneet. Se on maailman realiteetti, mikä ei silmiä ummistamalla poistu.
Törmäsimme samaan aiheeseen vielä kertaalleen Sainte Marien saarella. Yhdestä hotellista löysimme esitteen, jossa yritettiin valistaa palveluiden käyttäjiä. Omat sivut olivat mm. lasten hyväksikäyttäjille. Ei ole helppo asia ihmisen seksuaalisuus, taloudellinen epätasa-arvo ja erilaiset moraalikäsitykset.
Illalla kävelimme syömään toiseen paikkaan hotellimme lähelle. Ravintoloitsija kauhisteli meidän kävelleen pimeällä ja tilasi meille taksin (ranskalainen pieni henkilöauto 80-luvulta, kuten useimmat taksit) paluumatkalle. Meille selvisi silloin, että Tamatave on yksi maan huonomaineisimmista kaupungeista.
Lentomme oli tiistaiaamuna ajallaan. Oli aika helpotus päästä ahdistavasta Toamasinasta Ile Sainte Marien paratiisisaarelle.
Kommentit