Lisäsin blogiimme tavoista poiketen kuvia pelireissultani Kiinasta. Reissukuvia on yllättävän mukava selailla jälkikäteen ja tämä matka oli paljon muutakin kuin pelkkää koripalloa.
Lisää juttua matkasta löytyy täältä.
Lensimme Dohan kautta Guangzhoun metropoliin. Kaikkiaan pelasimme seitsemän matsia neljässä eri kaupungissa. Ensimmäinen etappimme oli noin viiden miljoonan asukkaan Chenzhou, jonne oli parin tunnin (luoti)junamatka Guangzhousta. Ensivaikutelma kaupunkiin saapuessa oli futuristinen, eikä se hämännyt.
Bussi- ja junamatkoilla pelipaikoille pääsimme näkemään vähemmän modernia Kiinaa. Suomi taitaa olla ainoa maa, jossa voi matkustaa pitkiäkin välimatkoja näkemättä tuulivoimaloita. Noh, eipä se ole ainoa asia, jossa voimakas pelkomme muutosta kohtaan näkyy.
Kiertueemme oli osa kiinalaista lajinlevityskampanjaa ja pelasimme toisen ottelun pienessä Jiahen maakunnassa(?) Chengguan Town:ssa. Siellä tapahtuma herätti runsaasti kiinnostusta ja uteliaisuutta. Myös salista huokui perinnettä.
Kolmas pelipaikkamme oli Shenzhen. Se oli 80-luvulla parinkymmenentuhannen asukkaan kalastajakylä, kunnes Deng Xiaoping päätti rakentaa siitä modernin erityistalousalueen mallikaupungin. Nyt siellä on asukkaita yli 10 miljoonaa. Siellä pidettiin vuoden 2011 Universiadit, jolloin kaupunkiin rakennettiin uusia rakennuksia ja infraa muistaakseni 80 miljardin dollarin arvosta.
Asuimme kymmenien kilometrien päästä keskustasta ja näkymä hotellin ikkunasta oli tämä.
Marketin kala oli varmuudella tuoretta, mutta jostain syystä sen kuvaamisesta tuli sanomista...
Varsinkin muotiliikkeiden mainoksissa poseerasivat poikkeuksetta länsimaalaiset ihmiset. Tässä kuva käyttämämme kuntosalin hissinovesta.
Viimeisen näytösottelumme pelasimme pienessä historiallisessa Zaozhuangin kylässä, jossa sielläkin oli tosin 300 000 asukasta. Sinänsä oli hieman outoa, että järjestäjät lennättivät meidät toistatuhatta kilometriä edestakaisin pelaamaan yhtä matsia, eikä edes Kiinaa vaan Team USA:ta vastaan. Mutta pieni kaupunki tuntui virkistävältä vaihtelulta suurkaupunkien lomaan. Innostuin jopa tekemään toisen matkan kahdesta ostoksesta tuolla (huom! molemmat tarpeeseen). Iso osa vanhaa kaupunkia oli entisöity menneiden aikojen loisteeseen.
Viimeinen stoppimme oli Guangzhoussa, jossa meillä oli yksi päivä aikaa ennen lennolle lähtöä. Se on Kiinan vaurainta aluetta, mikä näkyi. Illan otimme vastaan yli 400 m korkeudessa maanpinnasta, Canton Towerissa. Yläilmoissa oli virkistävän viileää katutasoon verrattuna. Sen oli moni morsiusparikin havainnut.
Helsinki Basketball Academy?
Leikityttääkö?
Toinen (huono) vitsi: kumman metroaseman Paavo Väyrynen valitsee?
Team Denmark
Jostain kumman syystä kaikissa hotelleissa tarjoiltiin täsmälleen samaa ruokaa neljä kertaa päivässä, oli aterian nimi sitten breakfast tai dinner. Onneksi hotellimme sentään vaihtuivat ja buffet-tarjonta sen myötä. Parhaat ruokani löysin katukeittiöistä.
Ps. Olen siirtynyt nykyaikaan ja kuvausvälineenä toimi kännykkäni. Heijastuukohan se vähän kuvien laatuun?
Lisää juttua matkasta löytyy täältä.
Lensimme Dohan kautta Guangzhoun metropoliin. Kaikkiaan pelasimme seitsemän matsia neljässä eri kaupungissa. Ensimmäinen etappimme oli noin viiden miljoonan asukkaan Chenzhou, jonne oli parin tunnin (luoti)junamatka Guangzhousta. Ensivaikutelma kaupunkiin saapuessa oli futuristinen, eikä se hämännyt.
Chenzhoussa yövyimme syrjäisessä Longnv Spa Resortissa, joka oli lähellä luksusta ja majapaikoistamme viihtyisin. Huoneistossani oli tilaa pienen kaksion verran. Ei majoituksissa muutenkaan ollut valittamista. Järjestäjät maksoivat kaikki kulumme Kiinassa.
Bussi- ja junamatkoilla pelipaikoille pääsimme näkemään vähemmän modernia Kiinaa. Suomi taitaa olla ainoa maa, jossa voi matkustaa pitkiäkin välimatkoja näkemättä tuulivoimaloita. Noh, eipä se ole ainoa asia, jossa voimakas pelkomme muutosta kohtaan näkyy.
Kiertueemme oli osa kiinalaista lajinlevityskampanjaa ja pelasimme toisen ottelun pienessä Jiahen maakunnassa(?) Chengguan Town:ssa. Siellä tapahtuma herätti runsaasti kiinnostusta ja uteliaisuutta. Myös salista huokui perinnettä.
Kolmas pelipaikkamme oli Shenzhen. Se oli 80-luvulla parinkymmenentuhannen asukkaan kalastajakylä, kunnes Deng Xiaoping päätti rakentaa siitä modernin erityistalousalueen mallikaupungin. Nyt siellä on asukkaita yli 10 miljoonaa. Siellä pidettiin vuoden 2011 Universiadit, jolloin kaupunkiin rakennettiin uusia rakennuksia ja infraa muistaakseni 80 miljardin dollarin arvosta.
Asuimme kymmenien kilometrien päästä keskustasta ja näkymä hotellin ikkunasta oli tämä.
Marketin kala oli varmuudella tuoretta, mutta jostain syystä sen kuvaamisesta tuli sanomista...
Varsinkin muotiliikkeiden mainoksissa poseerasivat poikkeuksetta länsimaalaiset ihmiset. Tässä kuva käyttämämme kuntosalin hissinovesta.
Viimeisen näytösottelumme pelasimme pienessä historiallisessa Zaozhuangin kylässä, jossa sielläkin oli tosin 300 000 asukasta. Sinänsä oli hieman outoa, että järjestäjät lennättivät meidät toistatuhatta kilometriä edestakaisin pelaamaan yhtä matsia, eikä edes Kiinaa vaan Team USA:ta vastaan. Mutta pieni kaupunki tuntui virkistävältä vaihtelulta suurkaupunkien lomaan. Innostuin jopa tekemään toisen matkan kahdesta ostoksesta tuolla (huom! molemmat tarpeeseen). Iso osa vanhaa kaupunkia oli entisöity menneiden aikojen loisteeseen.
Viimeinen stoppimme oli Guangzhoussa, jossa meillä oli yksi päivä aikaa ennen lennolle lähtöä. Se on Kiinan vaurainta aluetta, mikä näkyi. Illan otimme vastaan yli 400 m korkeudessa maanpinnasta, Canton Towerissa. Yläilmoissa oli virkistävän viileää katutasoon verrattuna. Sen oli moni morsiusparikin havainnut.
Helsinki Basketball Academy?
Leikityttääkö?
Toinen (huono) vitsi: kumman metroaseman Paavo Väyrynen valitsee?
Team Denmark
Jostain kumman syystä kaikissa hotelleissa tarjoiltiin täsmälleen samaa ruokaa neljä kertaa päivässä, oli aterian nimi sitten breakfast tai dinner. Onneksi hotellimme sentään vaihtuivat ja buffet-tarjonta sen myötä. Parhaat ruokani löysin katukeittiöistä.
Ps. Olen siirtynyt nykyaikaan ja kuvausvälineenä toimi kännykkäni. Heijastuukohan se vähän kuvien laatuun?
Kommentit