Tämä on ranskalainen parveke!
Lukkosillassa on hieman enemmän rakkautta kuin Mansesterissa.
Siellä pilkottaa Notre Dame
Ensitreffeillä kuljimme Kalevankankaalla, täytyihän häämatkalla sitten pistäytyä Pere Lachaisella. Tässä Chopin
Edith Piafin viimeinen lepopaikka ei kilpaile näyttävyydellä
Homeopatiaan ei voi olla törmäämättä Pariisissa, ollaan sitten Pere Lachaisessa tai majoitusisäntiemme lääkekaapilla
Pakollinen Eiffel
Tällä Ameliekin tiiraili maisemia
Pariisi pähkinänkuoressa
Sacre Coeur
Kasvitieteellisestä puutarhasta, tämä tosin oli luonnossakin yksi yleisimmistä kukista. Näitä tuli vastaan myös Intiassa.
Kuvan hautova kolibri oli yksi reissun parhaista bongauksistamme. Kolibreihin muuten törmättiin kaikkialla. Erityisesti punainen veti niitä puoleensa.
Mangrovemetsää
Tästä saa mangrovepuu alkunsa, kunhan juuri on kasvanut veteen asti.
Ahkerasti aina työssä ahertaa...
Saut d'Acomat - ehkä mukavin Guadeloupen vesiputouksista
Saut d'Acomat
Tästä kuvasta löytyy jotain erikoista - ajoitus (ks. takana oleva mies).
Kuuluisa ou de Pigeon eli Annan sukeltajasuosikki Cousteaun saari. Joku Merten salaisuuksista lienee kuvattu täällä. Tosin snorklaajalle se oli hieman pettymys. Anna taisi tämän aavistaa ja jäi kotiin.
Loistavan kalaravintolan Le Rocher le Malenduren vieraita. Aika monet näitä ruokkivat...
...mutta ei Anna.
Basse Terren kasvillisuus oli sademetsää toisin kuin itäpuolen Grande Terren. Basse Terressa majailimme ensimmäisen viikon.
Saniaiset olivat hieman kotimaisia isompia.
Dominican ensimmäinen majapaikkamme oli Zen Garden keskellä saaren sademetsiä. Amerikkalaispariskunta oli alkanut vuokraamaan mökkejä unelmapuutarhastaan menetettyään ison osan omaisuudestaan pörssikuplan puhjettua. Olimme tuolla ainoat yöpyjät. Parempaa ei voisi kuvitella.
Lasiton ikkunamme. Yöllä puiset luukut pitivät hyönteiset poissa - tai osan niistä.
Parvekkeemme Zen Gardenissa
Kun mieli lepää, keskittyminen riittää vähän raskaampaankin luettavaan. "Ajattelu nopeasti ja hitaasti" - vahva suositus.
Hippikämppämme keittiötä
Tämä piti huolta ylimääräisistä hyönteisistä...
...uteliaana
Aamupesupaikkamme, taustalla mm. kaakaopuita.
Kolibreista oli uskomattoman vaikea saada kuvia. Ne eivät lepää juuri koskaan. Vain hyönteisillä on vilkkaampi aineenvaihdunta ja ne ovat jatkuvasti kahden tunnin päästä nääntymisestä. Sydän lyö 500 krt minuutissa ja siivet 1200!
Dominicalaiset olivat huippuystävällisiä. Tämä jamppa neuvoi meidät toisen kaverin takapihalle, jolta saimme ostettua dieseliä sopuhintaan.
Spanny falls. Kuvassa ensimmäinen, matkalla kipuamaan toiselle kahdesta putouksesta.
Trafalgar fallsin kaksoisputoukset, niistä alempi "Mother fall". Ilma- ja vedenvirta oli niin voimakas, että tuosta kohtaa oli vaikeuksia päästä eteenpäin.
Matkalla "Father fallsille", mutta pian tuli umpikuja. Oikea reitti ei koskaan löytynyt.
Matkalla alas äitiputoukselta
Tragalgar Fallsin kuumia rikkipitoisia lähteitä. Saimme olla tuolla kahdestaan, mutta heti noustuamme 50-päinen korealaisturistien lauma paukkasi paikalle.
Dominican eteläosassa sijaitsi kuuluisa tuliperäinen Champagne Reef-ranta. Merenpohjasta nousevat kuplat tekevät siitä hauskan snorklauspaikan. Tuolta ylhäältä tipahtaa kohta muutaman sadan kilon lohkare muutaman sentin päästä amerikkalaisturistia.
Champagne Reefin asukki
Scotts Head oli saaren eteläisin kärki. Sieltäkin löytyi merenalaista elämää, vaikka Dominica ei Karibian parhaita sukellussaaria olekaan.
Elimme mangoaikaa. Hedelmiä kaupattiin kaikkialla muutaman kymmenen sentin hintaan.
Toisen majapaikkamme Rodney's Wellness Retreatin ravintola. Tuolla nukuimme teltoissa.
Rodney's Wellness Retreatin puutarha oli vapaasti käytössä. Tässä mangojahtia.
Siitä lähtee kasvuun kookospalmu.
Dominica ei ole mikään rantaparatiisisaari, mutta sieltäkin löytyi muutama autio ranta.
Dominican viimeinen majoituksemme Manicou River Resort (tai se olisi ollut, jos olisimme lähteneet oikeana päivänä lautalle) oli hieman enemmän luksusta. Mäenrinteeseen rakennetussa bungalowissa sai nauttia täydellisestä rauhasta. Sieltä oli kiva näkymä Karibianmerelle. Se oli eco resortti, joka sai sähkön auringosta ja käyttövesi oli sadevettä. Vaikka Dominica olikin pieni saari, oli hyvä jakaa majoitus eri puolille saarta. Tämä oli pohjoisinta osaa, josta ajoi melkein 2h eteläkärkeen.
Atlantti & Pyrintö
Saaren pohjoisosassa sijaitseva "Red Rock" oli tuulen hiomaa hiekkakiveä, joka mureni käsiin. Hetken etsittyämme opaskirjassamme mainittua paikkaa paikallinen asukas tarjoutui näyttämään meille aluetta. Kallioiden takana avautui Black beach, jonka nimen juuret on helppo arvata.
Pari erilaista tekniikka meren kuljettamien kookoksien avaamiseen...
Tämä leikki ei saanut onnetonta loppua.
Valmistautumassa canyoning-retkelle. Dominican länsiosassa on maailman sateisimpia paikkoja ja vesi on uurtanut upeita kallionmuodostumia. Saarella on lukuisia eri mikroilmastoja.
Viimeiset päivät vietimme Guadeloupella, jonka itäosa oli enemmän rantalomakohde.
Ennen auton palauttamista löysimme vielä saaren pohjoiskärjestä kivan rannan. Tämä oli viimeinen pulahdus Karibialla.
Lukkosillassa on hieman enemmän rakkautta kuin Mansesterissa.
Siellä pilkottaa Notre Dame
Ensitreffeillä kuljimme Kalevankankaalla, täytyihän häämatkalla sitten pistäytyä Pere Lachaisella. Tässä Chopin
Edith Piafin viimeinen lepopaikka ei kilpaile näyttävyydellä
Homeopatiaan ei voi olla törmäämättä Pariisissa, ollaan sitten Pere Lachaisessa tai majoitusisäntiemme lääkekaapilla
Pakollinen Eiffel
Tällä Ameliekin tiiraili maisemia
Pariisi pähkinänkuoressa
Sacre Coeur
Kotirantamme Guadeloupella, jossa vietimme ensimmäisen viikon.
Mangrovemetsää
Tästä saa mangrovepuu alkunsa, kunhan juuri on kasvanut veteen asti.
Ahkerasti aina työssä ahertaa...
Saut d'Acomat - ehkä mukavin Guadeloupen vesiputouksista
Saut d'Acomat
Tästä kuvasta löytyy jotain erikoista - ajoitus (ks. takana oleva mies).
Kuuluisa ou de Pigeon eli Annan sukeltajasuosikki Cousteaun saari. Joku Merten salaisuuksista lienee kuvattu täällä. Tosin snorklaajalle se oli hieman pettymys. Anna taisi tämän aavistaa ja jäi kotiin.
Loistavan kalaravintolan Le Rocher le Malenduren vieraita. Aika monet näitä ruokkivat...
...mutta ei Anna.
Basse Terren kasvillisuus oli sademetsää toisin kuin itäpuolen Grande Terren. Basse Terressa majailimme ensimmäisen viikon.
Saniaiset olivat hieman kotimaisia isompia.
Dominican ensimmäinen majapaikkamme oli Zen Garden keskellä saaren sademetsiä. Amerikkalaispariskunta oli alkanut vuokraamaan mökkejä unelmapuutarhastaan menetettyään ison osan omaisuudestaan pörssikuplan puhjettua. Olimme tuolla ainoat yöpyjät. Parempaa ei voisi kuvitella.
Lasiton ikkunamme. Yöllä puiset luukut pitivät hyönteiset poissa - tai osan niistä.
Parvekkeemme Zen Gardenissa
Kun mieli lepää, keskittyminen riittää vähän raskaampaankin luettavaan. "Ajattelu nopeasti ja hitaasti" - vahva suositus.
Hippikämppämme keittiötä
Tämä piti huolta ylimääräisistä hyönteisistä...
...uteliaana
Aamupesupaikkamme, taustalla mm. kaakaopuita.
Kolibreista oli uskomattoman vaikea saada kuvia. Ne eivät lepää juuri koskaan. Vain hyönteisillä on vilkkaampi aineenvaihdunta ja ne ovat jatkuvasti kahden tunnin päästä nääntymisestä. Sydän lyö 500 krt minuutissa ja siivet 1200!
Dominicalaiset olivat huippuystävällisiä. Tämä jamppa neuvoi meidät toisen kaverin takapihalle, jolta saimme ostettua dieseliä sopuhintaan.
Spanny falls. Kuvassa ensimmäinen, matkalla kipuamaan toiselle kahdesta putouksesta.
Trafalgar fallsin kaksoisputoukset, niistä alempi "Mother fall". Ilma- ja vedenvirta oli niin voimakas, että tuosta kohtaa oli vaikeuksia päästä eteenpäin.
Matkalla "Father fallsille", mutta pian tuli umpikuja. Oikea reitti ei koskaan löytynyt.
Matkalla alas äitiputoukselta
Tragalgar Fallsin kuumia rikkipitoisia lähteitä. Saimme olla tuolla kahdestaan, mutta heti noustuamme 50-päinen korealaisturistien lauma paukkasi paikalle.
Dominican eteläosassa sijaitsi kuuluisa tuliperäinen Champagne Reef-ranta. Merenpohjasta nousevat kuplat tekevät siitä hauskan snorklauspaikan. Tuolta ylhäältä tipahtaa kohta muutaman sadan kilon lohkare muutaman sentin päästä amerikkalaisturistia.
Champagne Reefin asukki
Scotts Head oli saaren eteläisin kärki. Sieltäkin löytyi merenalaista elämää, vaikka Dominica ei Karibian parhaita sukellussaaria olekaan.
Elimme mangoaikaa. Hedelmiä kaupattiin kaikkialla muutaman kymmenen sentin hintaan.
Toisen majapaikkamme Rodney's Wellness Retreatin ravintola. Tuolla nukuimme teltoissa.
Rodney's Wellness Retreatin puutarha oli vapaasti käytössä. Tässä mangojahtia.
Siitä lähtee kasvuun kookospalmu.
Dominica ei ole mikään rantaparatiisisaari, mutta sieltäkin löytyi muutama autio ranta.
Dominican viimeinen majoituksemme Manicou River Resort (tai se olisi ollut, jos olisimme lähteneet oikeana päivänä lautalle) oli hieman enemmän luksusta. Mäenrinteeseen rakennetussa bungalowissa sai nauttia täydellisestä rauhasta. Sieltä oli kiva näkymä Karibianmerelle. Se oli eco resortti, joka sai sähkön auringosta ja käyttövesi oli sadevettä. Vaikka Dominica olikin pieni saari, oli hyvä jakaa majoitus eri puolille saarta. Tämä oli pohjoisinta osaa, josta ajoi melkein 2h eteläkärkeen.
Atlantti & Pyrintö
Saaren pohjoisosassa sijaitseva "Red Rock" oli tuulen hiomaa hiekkakiveä, joka mureni käsiin. Hetken etsittyämme opaskirjassamme mainittua paikkaa paikallinen asukas tarjoutui näyttämään meille aluetta. Kallioiden takana avautui Black beach, jonka nimen juuret on helppo arvata.
Pari erilaista tekniikka meren kuljettamien kookoksien avaamiseen...
Tämä leikki ei saanut onnetonta loppua.
Valmistautumassa canyoning-retkelle. Dominican länsiosassa on maailman sateisimpia paikkoja ja vesi on uurtanut upeita kallionmuodostumia. Saarella on lukuisia eri mikroilmastoja.
Viimeiset päivät vietimme Guadeloupella, jonka itäosa oli enemmän rantalomakohde.
Ennen auton palauttamista löysimme vielä saaren pohjoiskärjestä kivan rannan. Tämä oli viimeinen pulahdus Karibialla.
Kommentit