Sinulla on lipussa sukunimi kahteen kertaan, mutta ei etunimeä. Virkailijan lause rikkoi aamun harmoniani. Aika nopeasti arvasin, mitä siitä seuraa. En enää osannut edes harmitella, kun sain lopullisen tuomion puolen tunnin väännön jälkeen: koneeseen ei ollut asiaa.
Vasta raahattuani kamani sivummalle ja alkaessani pohtimaan vaihtoehtoja mieleni valtasi vitutus. Tsekkasin äkkilähtöjä Balille ja tiesminne, mutta varmaan hyvä, että huonolla lopputuloksella. Mielessäni kävin läpi Helsingin kuppiloita, enkä oikein tiennyt, mitä haluaisin.
Lopulta tulin järkiini. En keksinyt mitään oikeampaa paikkaa kuin alkuperäinen kohteeni, Pohjois-Intia ja sen tiibetiläiskeskus Dharamshala, jossa olen osallistumassa viikon päästä alkavaan kymmenen päivän meditaatioretriittiin.
Tsekkasin illan uudet lentovaihtoehdot. Neljältä iltapäivällä pääsisi Delhiin Tukholman kautta kohtuullisella hinnalla. Se on vain rahaa, ajattelin ja varasin lennon. Nyt odottelen boardingia sekä lataan puhelimen akkua täyteen, jotta saisin kuunnella musiikkia pitkällä lennollani.
Olen menossa saattamaan loppuun viime syksynä aloittamaani prosessia (ja toivottavasti aloittamaan jotain uutta). Silloin olin Rishikeshissä kuukauden ajan joogakoulussa, jossa sain ensimmäisen todellisen kokemuksen, mitä on olla pitkään paikallaan ja vain keskittyä oman mielen ja kehon yhteyteen. Se oli hieno, vaikkakin rankka kokemus. Silloin keskityimme joogaan ja niitä harjoitteita olen sittemmin tehnyt säännöllisesti.
Joogaaminenkin on henkinen harjoitus. Minulle henkisen harjoittelun aloittaminen kehollisesti on sopinut. Lopulta hyvä joogaharjoitus tähtää mielen rauhoittamiseen ja omien tunteiden opiskeluun. Jokainen voi toki asettaa omat tavoitteensa joogalle.
Luulen, että nyt olen valmis kymmenen päivän rupeamaan vain istumaan paikallaan ja kuuntelemaan itseäni ilman mitään ulkopuolista kommunikaatiota - paitsi opetus.
Hiljaisuudessa voi löytää sellaisia tunteita, joita ei tiennyt aikaisemmin edes olevan olemassa. Se auttaa ymmärtämään omaa joskus hyvinkin epärationaalista käytöstä. Sekä toimimaan rationaalisesti epärationaalisessa tilanteessa. Ja ennen kaikkea olemaan rehellinen tunteilleen.
Viime kesä oli osa tätä prosessia. Vietin kesästä enimmän osaa aikaa askeettisessa vuokramökissä nauttien luonnosta ja rauhasta. Se oli mahtavaa aikaa, kun ymmärsin, että lopulta tarvitsemme kovin vähän. En vain ole osannut aiemmin pysähtyä. Siksi olen täyttänyt elämääni ulkoisilla asioilla samalla ihmetellen, että moni asia ei tunnu miltään.
Silence isn't empty, it's full of answers. Harvoin joku lause voi ensin olla täyttä hepreaa, mutta hetken päästä kaikkein syvällisin totuus. Nyt on käynyt niin. Mökilläkin parhaat tuntemukseni saavutin syvässä meditaatiossa tai rauhassani sen jälkeen. Laskettakoon saunominenkin meditoinniksi. Ei se sen mystisempää ole.
Hiljaisuutta lähden taas opiskelemaan. Se ei ole helppoa, mutta minulla on kova nälkä vastauksille. Ja uusille kysymyksille.
Siksi kaivoin pankkikorttini esiin ja lunastin uuden lennon. Edelleen pihi mieleni vähän protestoi tyhmyyttäni sekä itsekkyyttäni juuri uuden ilmastoraportin julkaisun jälkeen. Mutta näin on nyt parasta, luulen.
Loppuun lisään vielä tunnelmia mökiltämme.
Valo, vesi, aurinko ja tuuli tekevät taikojaan.
Kaunis Anna.
Seurasimme silkkiuikkuperheen kasvua. Aluksi emo kantoi kolmea poikasta selässään ja puoliso toi tuoretta kalaa. Pikkuhiljaa opeteltiin uimaan kovan piipityksen säestämänä. Lopulta yksi poikasista saavutti täysikasvuisuuden.
Kaikki kaksikymmentä neliöämme ja minä harjoittelemassa kameran kohtaamista.
Yritimme jallittaa ampiaisia mökin taakse. Myös suruvaippa löysi apajille.
Kotisisiliskomme.
Onko mitään tunnelmallisempaa kuin kuikan huuto kesäyössä? Tämä lauma kalasteli sukeltaen säännöllisesti edustallamme.
Kommentit