Kotini on ollut viimeisen viikon ajan Sokoshotel Pasila ja seuraava viikkokin sujuu Eurobasket2017-tunnelmissa Istanbulissa. Helsinkiin jatkoin suoraan Taiwanin Universiadeista. Viimeisen kuukauden aikana olen nukkunut kolme yötä kotona. Mutta toisaalta, mikäli hotellielämä alkaisi puuduttaa, olisi turha kuvitella viihtyvänsä seuraavaa puolta vuotta tai pidempää maailmalla.
Lähtöpäivä 26.9. lähenee ja se tarkoittaa, että käytännön järjestelyjä ei voi enää siirtää eteenpäin. Eilen sain Intian viisumin sähköpostiini ja tänään olen hoitanut kutsukirjettä Unauna Sanctumin, Indonesian saarimajoituspaikkani kanssa.
Se on vielä vähän auki, milloin sinne menen. Balille löytyi erittäin halvat lennot tammikuulle ja näen siellä Annan lisäksi isääni ja hänen vaimoaan kolmen viikon ajan. Aika veikeää pitää perhekokoontuminen toisella puolella maailmaa. Se on kiva siinäkin mielessä, että liian vähän minulla on ollut aikaa perheelleni viimeisten vuosien aikana.
Näkemisemme helpottaa lähtöjärjestelyitä, sillä tarvittaessa voin pyytää tuomaan mahdollisia puuttuvia tavaroita Indonesiaan. Ja sinnehän on vain muutama kuukausi aikaa. Ainakin sen perusteella, kuinka lyhyt on ollut kesäkuukausien psykologinen aikani, tammikuu on yllättävän pian vastassa.
Olen ollut hieman ihmeissäni, kun olen lukenut muutamia pitkän ajan matkaajien blogeja lähtöjärjestelyistä. Tekemistä olisi hirveästi. En ole keksinyt vakuutus- ja viisumisäädön lisäksi muuta kuin tavaroiden laittamista kasaan ja taas valitettavasti menemään.
Olen taas heittänyt vanhoja vaatteitani (mahdollisimman paljon kaikki ne, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt) kierrätykseen, aina vain huonommalla omalla tunnolla. Juuri luin artikkelin, jossa kerrottiin joidenkin Afrikan valtioiden kieltäneen kierrätysvaatteiden maahantuonnin sotkemasta omaa vaatetuotantoa. Ainoa kestävä ratkaisu on välttää kaikkea ylimääräisen ostamista.
Pääosan tavaroista kärrään Tampereella vuokrattuna olevan kämppäni ullakkovarastoon. Kouvolaan en viitsi jättää juuri mitään, jotta ne eivät ole Annan riesana mahdollisen muuton tapahtuessa reissussa olon aikana.
Rokotuksia en nyt ole ottamassa. Pakolliset hepatiitti- ja jäykkäkouristusrokotus ovat voimassa ja jätän kaikki puolipakolliset väliin. Se taitaa nykyään olla aika tyypillinen pitkän matkan ratkaisu. Malarialääkityskin kuuluu yleensä vain lyhyempien reissujen lääkepakkiin.
Vakuutuksen, tarkemmin vakuutuksen lisäkuukausien kanssa, tappelin pitkään. Halusin ottaa vakuutuksen, joka kattaa mahdollisen vaelluksen Himalajalla. Vakuutusehdot ovat tältä osin epämääräiset ja virkailija heittäytyi tyhmän tietämättömäksi. Jos olen vastannut, etten tiedä tarkkaa aikaa ja paikkaa, on aika ärsyttävä kysymys, että voisinko kertoa tarkan ajan ja reitin, jotta voimme vastata korvattavuuteen etukäteen.
Olen nyt päätynyt ottamaan oppaan ja järjestämään vaellusreissun etukäteen. Silloin vakuutuksen pitäisi olla voimassa ilman lisäosaa, jonka hinta olisi kalliimpi kuin järjestetty reissu. Ilman vakuutusta olisi hullunrohkeaa itsekkyyttä matkustaa. Eilen sain terveyskyselyn täytettyä ja nyt asia pitäisi olla kunnossa.
Matkaoppaita ja lukemista olen ladannut e-readeriin. Hankin nettikaupasta Kobo-lukijan. Se vaikuttaa aika näppärältä. Lukeminen siitä ei rasita silmiä ja mikä parasta, akku riittää parhaimmillaan viikkoja.
Varmasti lähdön hetkellä tulee mieliin kaikenlaista ja varmasti jotain jää tekemättä. Mutta tuskin mitään niin tärkeää, että se voisi pilata reissun.
Nyt yritän keskittyä nauttimaan täysillä koriksen EM-kisoista ja varaan sen jälkeisen viikon lähtöjärjestelyille sekä yhdessäololle Annan kanssa. Täytyy tunnustaa, että pikkuhiljaa alkaa matkakuume nousemaan!
Kuva Ville Vuorinen
Lähtöpäivä 26.9. lähenee ja se tarkoittaa, että käytännön järjestelyjä ei voi enää siirtää eteenpäin. Eilen sain Intian viisumin sähköpostiini ja tänään olen hoitanut kutsukirjettä Unauna Sanctumin, Indonesian saarimajoituspaikkani kanssa.
Se on vielä vähän auki, milloin sinne menen. Balille löytyi erittäin halvat lennot tammikuulle ja näen siellä Annan lisäksi isääni ja hänen vaimoaan kolmen viikon ajan. Aika veikeää pitää perhekokoontuminen toisella puolella maailmaa. Se on kiva siinäkin mielessä, että liian vähän minulla on ollut aikaa perheelleni viimeisten vuosien aikana.
Näkemisemme helpottaa lähtöjärjestelyitä, sillä tarvittaessa voin pyytää tuomaan mahdollisia puuttuvia tavaroita Indonesiaan. Ja sinnehän on vain muutama kuukausi aikaa. Ainakin sen perusteella, kuinka lyhyt on ollut kesäkuukausien psykologinen aikani, tammikuu on yllättävän pian vastassa.
Olen ollut hieman ihmeissäni, kun olen lukenut muutamia pitkän ajan matkaajien blogeja lähtöjärjestelyistä. Tekemistä olisi hirveästi. En ole keksinyt vakuutus- ja viisumisäädön lisäksi muuta kuin tavaroiden laittamista kasaan ja taas valitettavasti menemään.
Olen taas heittänyt vanhoja vaatteitani (mahdollisimman paljon kaikki ne, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt) kierrätykseen, aina vain huonommalla omalla tunnolla. Juuri luin artikkelin, jossa kerrottiin joidenkin Afrikan valtioiden kieltäneen kierrätysvaatteiden maahantuonnin sotkemasta omaa vaatetuotantoa. Ainoa kestävä ratkaisu on välttää kaikkea ylimääräisen ostamista.
Pääosan tavaroista kärrään Tampereella vuokrattuna olevan kämppäni ullakkovarastoon. Kouvolaan en viitsi jättää juuri mitään, jotta ne eivät ole Annan riesana mahdollisen muuton tapahtuessa reissussa olon aikana.
Rokotuksia en nyt ole ottamassa. Pakolliset hepatiitti- ja jäykkäkouristusrokotus ovat voimassa ja jätän kaikki puolipakolliset väliin. Se taitaa nykyään olla aika tyypillinen pitkän matkan ratkaisu. Malarialääkityskin kuuluu yleensä vain lyhyempien reissujen lääkepakkiin.
Vakuutuksen, tarkemmin vakuutuksen lisäkuukausien kanssa, tappelin pitkään. Halusin ottaa vakuutuksen, joka kattaa mahdollisen vaelluksen Himalajalla. Vakuutusehdot ovat tältä osin epämääräiset ja virkailija heittäytyi tyhmän tietämättömäksi. Jos olen vastannut, etten tiedä tarkkaa aikaa ja paikkaa, on aika ärsyttävä kysymys, että voisinko kertoa tarkan ajan ja reitin, jotta voimme vastata korvattavuuteen etukäteen.
Olen nyt päätynyt ottamaan oppaan ja järjestämään vaellusreissun etukäteen. Silloin vakuutuksen pitäisi olla voimassa ilman lisäosaa, jonka hinta olisi kalliimpi kuin järjestetty reissu. Ilman vakuutusta olisi hullunrohkeaa itsekkyyttä matkustaa. Eilen sain terveyskyselyn täytettyä ja nyt asia pitäisi olla kunnossa.
Matkaoppaita ja lukemista olen ladannut e-readeriin. Hankin nettikaupasta Kobo-lukijan. Se vaikuttaa aika näppärältä. Lukeminen siitä ei rasita silmiä ja mikä parasta, akku riittää parhaimmillaan viikkoja.
Varmasti lähdön hetkellä tulee mieliin kaikenlaista ja varmasti jotain jää tekemättä. Mutta tuskin mitään niin tärkeää, että se voisi pilata reissun.
Nyt yritän keskittyä nauttimaan täysillä koriksen EM-kisoista ja varaan sen jälkeisen viikon lähtöjärjestelyille sekä yhdessäololle Annan kanssa. Täytyy tunnustaa, että pikkuhiljaa alkaa matkakuume nousemaan!
Kuva Ville Vuorinen
Kommentit