Mekin olimme Miikan kanssa expattien vieraana. Lasse, valmentakaverini Pyrinnöstä, hänen avovaimonsa Laura sekä Martta ovat kotiutuneet saarelle enemmän kuin hyvin. Tuttu vanha porukka oli siis koossa.
Martta
Miikka, Lasse & Laura
Pohjoismaisia vaikutteita saarella näkyy runsaasti. Siellä on omat kantapaikat, joissa maanmiehemme kokoontuvat. Mikäli tekee mieli salmiakkia tai vaikka Abban silliä, niitä ja monia muitakin pohjoismaisia elintarvikkeita saa Little Sweden-kaupasta.
Kaikkiaan ruotsalaisia maassa-asujia arvioidaan olevan viitisentuhatta ja määrä kasvaa nopeasti. Suomalaisia ei ole niin paljoa, mutta runsaasti Maltalla on meitäkin. Pohjoismaalaiset eivät ole ainoa ulkomaalaisryhmä. Malta on alkanut vuodesta 2014 kaupata passiaan ulkomaalaisille. Halvalla se ei tule. Passin saamiseksi vaaditaan 650 000 euron maksua, 150 000 euron sijoitusta valtion osakkeisiin ja lisäksi vähintään 300 000 euron kiinteistöomistusta. Aviopuoliso maksaa lisäksi 50 000 €. Mahdollisuutta on hyödyntänyt useampi tuhat, sillä oikeuttaahan EU-passi mm. viisumivapaaseen matkustukseen yli 150 maahan.
Vähemmän yllättäen passin ostajat ovat etenkin venäläisiä ja kiinalaisia. Ymmärrettävästi se on herättänyt hieman pahaa verta joissakin muissa EU-maissa. Mutta vielä enemmän pahoillaan taitavat olla jotkut ydinkeskustan maltalaiset. Vuokrat ovat yli kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa siitäkin huolimatta, että uusia asuntoja rakennetaan ja on rakennettu valtavat määrät lisää.
Hintoja nostaa myös se, että uusia rakennuksia ei rakenneta ihan miten sattuu. Vanhoja julkisivuja pitää kunnioittaa ja hyvä niin. Monesti uusi ja vanha ovat jotenkuten sulassa sovussa, ainakin minun silmääni.
Uudet rakennukset ovat keskittyneet etenkin Slieman ja St. Julianin alueelle. Pääkaupunki Valletta on lahden toisella puolella, vaikkakin käytännössä koko rannikko on tiivistä kaupunkirakennetta ja kaupunkien rajat ovat kiveen piirrettyjä viivoja. Helpoiten Sliemasta Vallettaan pääsee lautalla, joka kulkee puolentunnin välein. Menopaluu maksaa kolme euroa.
Vallettan rakennukset ovat selvästi Sliemaa vanhempia. Sen kaunis silhuetti näkyy lahdelta.
Ensimmäinen yksityiskohta, joka pistää lähestyessä silmään, on eri väriset parvekkeet. Kävellessä Valletan katuja havaitsee nopeasti sen olevan tyypillistä kaupungille, kuten myös kivat yksityiskohdat ulko-ovissa.
Myös Slieman vanhojen rakennusten ulkosivu jää mieleen. Vanhan säilyttäminen on siis ehdottomasti perusteltua, ei vain fakkiintuneiden museoihmisten haihattelua.
Tuskin jokainen lomalainen matkustaa Maltalle sen varsin rikkaan historian tai arkkitehtuurin takia. Saari on täynnä kiehtovia uimapaikkoja. Hiekkarantoja ei juurikaan ole, mutta sitäkin mukavampia kivi- ja kalliorantoja. St. Peter’s Pool Marsaxlokkissa, n. 30 minuutin ajomatkan päässä Sliemasta, on yksi pääsaaren suosituimmista uimapaikoista.
Lapsille ja lapsenmielisille vesipedoille löytyy lähes kaikilta rannoilta kivoja hyppypaikkoja.
Tämä hyppääjä on tuntematon jamppa Mgarr ix-Xinin rannalla Gozossa.
Halutessaan uimaan ei ole pakko lähteä kauaksi keskustasta. Lähes koko rantaviiva on täynnä luonnollisia uimapaikkoja, joita on täydennetty rakennetuilla altailla ja portailla. Kaupunkirannat ovat etenkin lapsiperheiden suosiossa.
Maltan suosituin uimapaikka on Blue Lagoon Cominon saarella Maltan ja Gozon välissä. Sinne järjestetään kuljetuksia etenkin Sliemasta, mutta myös muista satamista. Vaihtoehtoja on useita. Isommilla laivoilla kyyti on tasaisempaa ja niihin kuuluu ilmainen kalja- ja viinitarjoilu. Halvimmillaan tuollaisen meno-paluukyydin saa 20 eurolla. Enemmän maksamalla saa laadukkaampaa ruoka- ja juomatarjontaa. Matka-aika suuntaansa on n. kaksi tuntia.
Lähde: http://www.orangesmile.com/travelguide/malta-island/high-resolution-maps.htm
Kymmenen vuotta sitten tuollainen kaljaristeily olisi ollut no brainer.
Mutta niin aika vain kuluu ja kuluttaa. Valitsimme Miikan kanssa pikaveneen, jolla sama matka sujui puolessa tunnissa. Päätös ratkesi, kun viehättävä myyjä alensi lippujen hintoja 45 eurosta kolmeenkymppiin kappale. High seasonilla vastaavaan alennukseen tuskin pääsisi, mutta nyt veneen tyhjät paikat piti täyttää viime hetken varaajilla.
Kyyti oli aika hubaa, varsinkin kun kuljettajamme leikitteli hetken suurten matkustajalauttojen aalloilla. Turhaan ei käsketty riisumaan lakkeja ja aurinkolaseja sekä pitämään kaksin käsin kiinni puomista. Lapsenmieliset varasivat luonnollisesti eturivin, jossa veneen hypyt tuntuivat kivasti mahanpohjasta. Toinen etu pikkuveneilyssä oli stoppi matkalla katsomaan Santa Marijan luolia.
Oppaamme väitti tässä kohtaa luolan perällä olevan 60 metriä syvää. Siinä voi olla Gozon lisää tai ymmärrysvirhe. Mutta jyrkästi rannoilta meri syvenee kaikkialla.
Blue Lagoon oli jota kuinkin sellainen kuin saattoi arvata. Se oli täynnä kojua ja väkeä. Voi vain kuvitella, kuinka tupaten täynnä ranta on turistisesonkina. Pikaveneasiakkaille oli varattu neljä tuntia rantailuun, mikä oli oikein sopiva aika.
Heti yleisen laiturin vieressä on matala lahti, jossa on lastenkin kiva polskia.
Mikä herkistää paatuneimmankin turistin räpläämään kännyä...
...jopa tuttujen.
Blue Lagoonista ei voinut olla pitämättä, sillä vain vartin kävelyllä löysi paikan, jossa ei ollut muita. Tuossa kelpasi uida.
Ja kyllä miesvartalo voi olla kaunis!
Pienen matkan takana oli idyllisiä poukamia, joihin väki tuli omilla veneillään. Siinä on tyyliä, eikä oman paatin vuokraaminen olisi edes kohtuuttoman kallista. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Tämä on yksi sukeltajien ja snorklaajien suosiossa oleva paikka. Vesi on todella kirkasta ja luolien mielikuvitukselliset muodot ovat kiinnostavaa katsottavaa. Harmi, että oma snorkkeli jäi matkasta. Orientoituminen lomareissulle oli kaikkiaan aika lyhyt. Mutta nyt tiedän, että Malta on vedessäviihtyjän paratiisi.
Saarella on myös useita hylkysukelluskohteita. Sukelluksen opettelu on yksi ensi talven suunnitelmista. Juhuu Maltan hylyt, täältä tullaan vielä!
Luontoihmisille saarta en oikein osaa suositella, ainakaan sellaiselle, joka pitää metsistä ja kasvillisuudesta. Saaret ovat kauttaaltaan kivikkoisia ja karuja.
Mutta muuten kyllä Malta oli positiivinen yllätys. Siitä kuuluu iso kiitos mitä mainioimmille hosteille. Mutta ilman sitäkin voisi kuvitella vierailevansa siellä uudelleen, varsinkin kun nyt jäi kokonaan kokeilematta saaren tarjoama maailmanluokan kalliokiipeilymahdollisuus. Vierailu oli varmuudella parempi kokemus kuin 10 vuotta sitten jouluna, kun kolealla saarella satoi enemmän vettä kuin edelliseen 30 vuoteen.
Kirjoittelen vielä erikseen Gozon saaresta, joka on rauhallisempi ja ainakin enemmän minun makuuni kuin Maltan pääsaari.
Kommentit