Suomalaiset matkailijat eivät toistaiseksi ole löytäneet puistoa. Olimme Papingon majatalossa ensimmäiset kansallisuutemme edustajat. Lupasin majatalonpitäjällämme kirjoittaa vähän yleisinfoa puistosta, jospa vaikka muutama suomalainen lisää löytäisi puiston kauneuden.
Alue ja sinne matkustaminen
Pindus national park sijaitsee Pohjois-Kreikassa lähellä Albanian rajaa. Virallisesti se on perustettu vuonna 2005, jolloin yhdistettiin olemassa olevat puistot National Forests of Pindos ja Vikos-Akoosin kanjonit vuorten välissä (kuvat ylä- ja alapuolella). Silloin aluetta myös laajennettiin kattamaan Zagorista Konitsaan ja Metsovoon.
Puisto voidaan jakaa Zagorin, Konitsan, Metsovon ja Grevenan alueeseen. Kirjoitus käsittelee suosituinta Zagorin aluetta puiston lounaisosassa, jossa me pääosin liikuimme. Konitsan, Metsovon ja Grevenan alueiden turisti-infra on hieman Zagoria heikompaa. Metsovo on suosittua etenkin talviurheilukeskuksena.
Kokonaisuudessaan puisto on vajaan 8 000 km2:n laajuinen. Sitä ympäröivät kauttaaltaan isot maantiet, joten sinne on erittäin helppo päästä omalla autolla. Julkisilla liikkuminen tuottaa enemmän haasteita.
Suomesta lienee helpointa ottaa pakettimatka Pargaan, Korfulle tai Lefkasiin, joihin löytää säännöllisesti matkoja eri matkanjärjestäjiltä. Kustakin pääsee muutaman tunnin ajolla johonkin alueen keskeisistä kylistä.
Mikäli vierailee kansallispuistossa, samaan reissuun kannattaa yhdistää poikkeaminen Unescon maailmanperintökohde Meteorassa, jonka kallioluostarit ovat todellinen rakennustaidon ihme. Meteora sijaitsee Kalabakan kupeessa ja sinne ajaa esimerkiksi Ioanninasta reilussa tunnissa. Nämä kuvat on otettu Meteorasta viiden vuoden takaiselta reissultamme.
Luonto ja vaellukset
Pindoksen voi jakaa karkeasti kolmeen erilaiseen luontomaisemaan. Näkyvin on kahden ja puolen kilometrin vuorihuippujen muodostama harjanne keskellä puistoa. Tarkemmin vuoriharjanteita on neljä. Meidän silmien edessä loisti Mount Timfin alue ja sen yksittäiset huiput.
Vuoristojen rinteillä on huippuja lukuunottamatta metsää. Eteläpuolella metsä on pääosin lehtimetsää, mutta pohjoispuolen metsä on korkeammalla havumetsää.
Vuorten välisissä laaksoissa virtaa kirkasvetisiä jokia. Tunnetuin ja suurin on länsiosan Aoos-joki, johon myös Voidomatis-joki laskee.
Alueella kulkee lukuisia eri tasoisia ja pituisi vaelluspolkuja. Suosituimmat ja paremmin merkityt vaellusreitit ovat läntisessä Zagorin osassa.
Me teimme lähteestä alkunsa saavan Voidomatisin varrella puolen päivän vaelluksen. Itään päin mentäessä osa kanjonien pohjista oli kuivuneena, toisin kuin viisi vuotta sitten. Esimerkiksi Vikos Gorgen pohjalla oli vain kivikkoa ja irtolohkareita. Silti Vikoksen rotko on hieno vaelluskohde.
Vikos Gorgen kanjonivaelluksen ja Voidomatis-joen lisäksi suosittu vaellus on Tymfivuoren laelle sijaitsevalle Dragon Lakelle. Sinne kävelee Mikro Papigkon kylästä noin neljässä tunnissa. Mikäli haluaa yöpyä vuoristossa, Mount Timfillä löytyy vuoristomaja, jonka aukiolo kannattaa selvittää etukäteen. Useimmat palaavat saman päivän aikana takaisin etelään Mikro Papigkoon tai koukkaavat kaakkoon Tsepelovan tai Vradeton kyliin. Näissä kaikissa on erinomainen majoitustarjonta.
Papingon ja Mikro Papigkon välillä on vain puolen tunnin kävelymatka, joka kulkee osin maantietä. Matkalla kannattaa pysähtyä ihailemaan ainutlaatuisia luonnonaltaita. Alue on kesällä suosittu uimapaikka.
Mikro Papigkosta pääsee myös Voidomatisin lähteelle parin tunnin laskeutumisella. Vikosin kanjonin pohjaa pitkin polku jatkuu edelleen Monodendriin. Voidomaitisin lähteeltä voi vaihtoehtoisesti nousta ylös Vikosin kylään. Se ottaa noin 45 minuuttia. Lähde näkyy kylästä jo 10 minuutin laskeutumisen jälkeen.
Toisen ryhmän vaeltajia muodostavat turistit, jotka seuraavat ikivanhoja ihmisten käyttämiä polkuja ja vanhoja kivisiltoja, joista alue on tunnettu. Niitä on etenkin Kipin ja Vradeton, mutta myös koillisessa Grevenan alueella.
Monondendristä on Vikosin rotkon lisäksi polut Kipiin ja Tsepalovaan. Eli useamman päivän lenkki Monodendri - Tsepalova - Dragon lake - Mikro Papigko - Vikos - Monodendri on yksi erinomainen vaellusvaihtoehto.
Akoosin ja Vodomatiksen joille myydään päivän rafting-reissuja. Joenlaskun voi varata kaikista jokien lähettyvillä olevista kylistä. Kanootteja on myös vuokrattavaksi.
Kylät ja majoitus
Pindoksen alue on täynnä toinen toistaan hurmaavampia pikkukyliä. Kylät ovat pääosin mäenrinteiden päällä ja useimmasta kylästä on näköyhteys seuraavaan. Kyliä yhdistää kapeat serpentiinitiet.
Suosituimmissa kylissä on useita majoitusvaihtoehtoja. Toukokuulla kylät olivat lähes tyhjiä, eikä etukäteisvarausta tarvittu. Olimme yhden yön Monodendrissa, yhden Vikosissa ja kaksi Papingossa. Kaikkiin niihin on pääsy autolla.
Mikro Papigkosta otetusta kuvasta näkyy takana Artistin kylä. Vasemmalla mäenharjanteen päällä on pieni Vikos, jossa oli vain yksi listattu hotelli. Sielläkin useammat yksittäiset talot tarjoavat kotimajoitusta.
Papingo näyttää Mikro Papigkosta katsottuna sijaisevan vieressä, mutta kiemurainen tie saa kylien välin ajamiseen kulumaan lähes vartin. Meidän Papingon hotellimme on viimeisin talo ylhäällä oikealla.
Osassa kyliä kujat ovat niin pieniä, että autoille on varattu vain parkkialue ja kylässä täytyy liikkua kävellen.
Papingossa hotellimme Papaevangelou Hotel oli yksi viihtyisimmistä, missä koskaan olen ollut ja sen hintakin erittäin kohtuullinen. Hotellin ikkunoista oli upea näkymä...
...huone oli valoisa ja suunnittelussa oli huomioitu kivoja yksityiskohtia...
...ja maittava aamupala tarjoiltiin joko näköalaterassille tai sisätiloihin.
Koska hotelli oli viimeinen mäellä, sen takana ei ollut enää valoja. Menin molempina öinä ihailemaan linnunrataa. Valosaasteen jatkuvan läsnäolon ymmärtää vasta oikeastaan silloin, kun pääsee katsomaan taivaalle oikeassa pimeydessä. Pimeässä paljain silminkin pystyy erottamaan tuhatkunta tähteä.
Aamupalaa lukuunottamatta hotellilla ei ollut saatavilla muuta ruokaa, mutta muutamassa minuutissa pääsi mihin tahansa Papingon vajaasta kymmenestä ravintolasta. Iltaisin oli muutenkin kiva kävellä pienen kylän kujia.
Kylässä oli useita viihtyisän oloisia hotelleja, Parempien hotellien hinnat vaihtelivat välillä 60 - 75 eur / 2 hlöä ja aamupala kuului hintaan. Halvempaakin majoitusta olisi tarjolla. Laatu ja hinta kohtasivat kivasti.
Monodendrissä maksoimme huoneesta 55 ja Vikosissa 50 euroa. Monodendrin hotellimme oli myös vallan erinomainen, mutta Vikosin hotelli olisi pitänyt jättää välistä. Siellä ehkä kilpailun puute näkyi. Mikäli haluaa laatua, kannattaa hakea majoitus sellaisista kylistä, missä on vähän enemmän tarjontaa.
Nopealla katsauksella muissakin kylissä hintaluokka oli tuota samaa. Luultavasti walk-in hinnoittelulla ja pienellä tinkaamisella saisi vielä jonkun euron hinnasta alaspäin.
Liikenne
Tiet olivat varsinkin Zagorin alueella suhteellisen hyväkuntoisia. Liikenne oli myös asiallista. Ainakaan me emme kohdanneet hulluimpia kaahailijoita. Toki jatkuvasti sai pitää varansa lähinnä siksi, että lehmiä ja lampaita saattoi tulla milloin tahansa tielle.
Teimme viimeisenä päivänä kierroksen Timfi-vuorten ympäri. Vuorten pohjoispuolella tie oli paikoin huonokuntoista. Pohjoisen kylissä ei myöskään ollut ravintoloita tarjolla. Kaikkiaan n. 150 km:n kierrokseen kului stoppeineen lähes 10 tuntia, vaikka se kattoi vain pienen osan puistoa.
Matkalla Paleosellista Vrysochoriin ylitimme Aoos-joen alkulähteitä. Koko matkalla tuli vain yksi tai kaksi autoa vastaan. Paikoin pensaiden kasvustot levittäytyivät tielle asti.
Pysähdyimme Iliochorin kylässä ajatuksenamme murkinoida. Kylän kapealla raitilla ei ollut ruuhkaa, tai itseasiassa hieman oli.
Lopulta nirsot turistit poistuivat paikalta yhden Colan juoneena, vaikka kyllä sieltä jotain ruokaa olisi löytynyt. Yhteinen kieli tuotti hieman haasteita.
Milloin mennä?
Olemme vierailleet kahdesti alueella toukokuun puolivälissä. Se vaikuttaa aika ideaaliselta ajankohdalta. Sää on ollut sopiva vaeltamiselle, sillä päivisin ei ole ollut liian kuuma, mutta silti mukavan lämmin. Yöt ovat vielä silloin suhteellisen viileitä, mutta paremmissa hotelleissa on ainakin lämmitys (Vikosissa ei ollut).
Toukokuu on selkeästi low seasonia ja muita turisteja on vähän. Se tarkoittaa runsasta valinnanvaihtoehtoja majoituksen suhteen, edullisia hintoja ja rauhaa vaelluspoluilla.
Ilmeisesti vielä kesäkuu ja heinäkuun alkukin ovat aika rauhallisia. Ensimmäinen piikki on elokuulla, kun Keski- ja Etelä-Euroopassa on kesälomat.
Paikalliset matkailuyrittäjät sanoivat, että todellinen sesonki on hieman yllättäen jouluna. Silloin hotellien hinnat tuplaantuvat ja varaukset pitää tehdä etukäteen. Alueella on muutama hiihtokeskus, joissa pääsee talvella laskettelemaan.
Myös syksy saattaisi olla kivaa aikaa. Ainakin kuvissa ruska näyttää värikkäältä ja kauniilta.
Kasvitieteilijöille alue on paratiisi. Kauniita kukkia on luonnossa...
...kylissä villeinä...
...ja istutettuina.
Kohtaamamme eläimet olivat pääosin selkärangattomia...
(löydä käärme)
(löydä rukoilijasirkka)
...ja kotieläimiä (Vikos).
Erityismaininta menee kohtaamillemme ihmisille, jotka olivat poikkeuksetta iloisia ja sydämellisiä.
Pindosin luonnonpuistoa voisi ylistää loputtomiin. Helposti tavoitettavana voin kovin lämpimästi suositella sinne matkustamista.
Kommentit