Sen kylät ovat pääsaarta pienempiä, tiet kapeampia, mutta edelleen sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Ainoa, mitä sieltä puuttuu, on Maltan baarialueen hektinen yöelämä.
Wied il-Għasri
Xaghra Parish Church
Gozolle kulkee ruuhka-aikoina iso matkustajalautta kaksi kertaa tunnissa. Ne kulkevat jopa läpi yön harvemmalla aikataululla. Lautta lähtee Maltan Ċirkewwasta. Gozolla tulosatama sijaitsee Mġarribin kylässä. Luonnollisesti väliä pääsee myös pienemmillä paateilla suoraan Sliemasta tai Vallettasta.
Autolautan matka-aika on 30 minuuttia, joten siinä ehtii hieman silmäilemään maisemiakin. Tai nauttimaan oluen laivan baarissa. Innokkaimmat käyvät yläkerran diskossa ottamassa hikeä.
Vietimme Gozolla pitkän viikonlopun. Ehdimme Mġarribin satamakylään parahiksi ennen auringonlaskua.
Gozolla on majoitusta jokaiseen tarpeeseen viiden tähden Kempinskistä pieniin vaatimattomiin majataloihin. Meidän valintamme oli usean makuuhuoneen villa, mikä taitaa olla aika yleinen ratkaisu Gozon majoittujille. Niitä vuokrataan Airbnb:llä, mutta myös usealla pienemmällä saitilla, jotka luultavasti ottavat vähemmän välistä. Huvilamme oli Xaghran kylässä, sisämaassa.
Majapaikkamme ei ollut mitään luksusta, mutta katolta oli kivat näkymät.
Kuu, jupiter ja ihmisiä.
Viihtyisän takapihamme grilli oli hieman erikoinen, mutta toimi kuitenkin. Ensimmäisenä iltana energiamme riitti ruoan laittoon. Mestarikokki Lasse taikoi huonommallakin värkillä tonnikalan ja muut ruoat kypsiksi.
Lauran toivomuksesta enemmän kuvia meidän porukasta.
Martalle majapaikka oli haastava. Tämän paikan kissat vei Marttaa 6-0. (Anteeksi vain koiraihmiset, mutta ettei tämä vain olisi trendi koirien ja kissojen välillä). Olosuhteet olivat kyllä aika otolliset kissoille, sillä koko piha oli muurin ympäröimänä. Sieltä kelpasi tähystää.
Ja pitihän jonkun pienen kiusanhengen vähän pahentaa tilannetta ruokkimalla kissoja (Martta ei näy kuvissa, mutta kuuluu sitäkin paremmin). Kalaa, nam.
Xaghran kylä on mitä mainioin paikka tutustua Gozoon. Saari on suhteellisen pieni ja sen keskustasta ei ole pitkä matka mihinkään. Tiet rannikkokylien välillä ovat enemmän tai vähemmän kärrypolkuja, joten käytännössä kaikki tiet kulkivat keskiosan kautta. Ajoittain mekin pääsimme maistamaan vähintään kinkkisiä reittejä. Onneksi Lauralla oli rautaiset hermot, eikä hän välittänyt takapenkin epäasiallisista huomautuksista.
Maltan sijainti keskellä Välimertä on aina ollut strategisesti tärkeä ja se on vetänyt puoleensa ihmisiä ja asutusta kautta historian. Maltan ja Gozon saaret ovatkin yhtä suurta leikkikenttää kaikille arkeologeille ja arkeologismielisille. Saaret ovat täynnä vanhoja raunioita ja muistoja aikaisemmista yhteiskunnista. Tunnetuin ja merkittävin lienee Ġgantijan temppelit Gozolla, mikä liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1982. Temppelin yhteydessä oli varsin informatiivinen museo, jossa oli näytteillä alueelta lyötynyttä esineistöä.
Ġgantijan temppeli saattaa olla vanhin säilynyt vapaana seisova rakennus sen historian ulottuessa yli 5000 vuoden taakse. Se on kieltämättä vaikuttavaa, mutta silti en ole koskaan jaksanut innostua tällaisten tosi vanhojen kohteiden katselusta - kiinnostavampaa on vain lukea niiden historiaa. Sama pätee vanhoihin ruukkuihin ja työkaluihin. Todellisen vaikutuksen ovat tehneet vain isomman kaliberin rakennelmat (pyramidit ym.), joita katsoessa oikeasti joutuu ihmettelemään, miten ne on voitu tehdä.
Ġgantijan temppeli näytti silmiini juuri tältä.
Ei sinänsä, onhan se sitten joskus hauska miettiä / sanoa, että tuolla on tullut käytyä. Sellaisiahan me olemme - tai ainakin monet meistä... Eli menisin kyllä uudestaankin käymään siellä sen ensimmäisen kerran, jos nyt pitäisi valita.
Gozolla on luonnollisesti myös hienoja uinti- ja sukelluspaikkoja. Meidän päiväuintikohteeksi valikoitui Wied il-Għasri, pitkähkö merenlahti saaren pohjoisrannikolla. Vai ennemminkin sitä pitäisi kutsua vuonoksi tai kanjoniksi? Pohjukasta on merelle matkaa toistasataa metriä ja vuonon keskileveys on kymmenkunta metriä.
Vuono syvenee nopeasti ja puolessa välissä syvyyttä on jo yli 20 metriä. Kun vuono kohtaa meren, pitäisi pohjaa hakea 45 metrin syvyydestä.
Siellä on muutama luolasukelluspaikka ja nytkin yksi vene väijymässä sukeltajia. Se ei ollut kuitenkaan uimaretken puolivälin krouvin suurin yllätys, vaan varoittamatta alkanut Lassen karjunta. Lasse joutui polttavan meduusahyökkäyksen kohteeksi. Onneksi lähellä oli sopiva kallionreuna, jonka päälle pystyi istumaan ennen uintia takaisin.
Laura.
Meduusahyökkäys tapahtui tuolla päässä.
Sunnuntaina emme enää olleet uintituulella. Temppelivierailun jälkeen noukimme pizzat mukaan ja ajoimme Mġarr ix-Xinin lahdenpoukamaan ruokailemaan.
Paikka ei vetänyt vertoja edellisen illan ruokapaikalle Xlendin kylässä, jonka rantakalliolla on monia kivoja kävelyreittejä. Xlendistä löytyy myös hotelleja useampaan makuun.
Sunnuntaina illan hämärtyessä oli edessä paluu lautalle ja Maltan pääsaarelle.
Maltalla pidettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit samana sunnuntaina. Käytännössä vallasta kisaavat työväenpuolue ja nationalistit. Uusiin vaaleihin jouduttiin, koska työväenpuolueen johto ryvettyi Panaman paperien paljastuksissa. Siitä huolimatta työväkeläiset äänestettiin jatkokaudelle 55 %:n kannatuksella. Nationalistit jäivät nuolemaan näppejään 44 %:n ääniosuudellaan. Ei auttanut, vaikka nationalistit lupailivat tunnelin toteuttamista Gozon kanaalin alitse. Saa nähdä, onko mahdollisella seuraavalla reissulla edessä vielä lauttamatka.
Läpi yön ja vielä maanantaiaamunakin Maltan pääkadulla kaikui: Viva Labour! Jotenkin on veikeää, miten erilaisella tunteella vaaleihin etelämmässä suhtaudutaan. Näytti, että kyseessä olisi enemmänkin karnevaali, jossa vaalit nyt vain on kiva yhdistävä tekijä.
Tuskin on väärin heitetty arvaus, että aika moni äänesti työväenpuoluetta siksi, koska niissä vaunuissa pääsisi hieman todennäköisemmin juhlimaan. Mutta on vain hyväksyttävä, että sitähän demokratia ja politiikka osittain on. (Olen lukenut paljon veikeitä tutkimuksia, minkälaiset asiat vaikuttavat ihmisten äänestyskäyttäytymiseen)
Gozo ei ole yhtään hassumpi paikka lomailuun. Makunsa kullakin, mutta jos nyt pitäisi valita, niin viettäisin mieluummin enemmän aikaa Gozolla kuin Maltan pääsaarella. Ehkä eniten saarilla tökkii se, ettei siellä ole ollenkaan metsiä ja kasvillisuuskin kovin karua. Aikani Islannissa on tainnut tehdä tehtävänsä...
Viva Labour!
Kommentit