Kevään tulo on ollut tänä vuonna sitkeässä. Ilmeisesti olemme noin kuukauden jäljessä normaalia vuotta. Lumisade on vienyt orastavan vihreyden mennessään. Ja se on varmaan ollut varastamassa myös itseltäni energiaa. Pakolliset jutut on tullut tehtyä, mutta siihen se on jäänyt.
Siksi päätimme tänään lähteä ajoissa liikenteeseen. Olimme varanneet majoituksen läheltä lentokenttää ja ajelimme Porvoon kautta kohti Helsinkiä. Porvoossa tajusimme, että kello on liikaa Heurekalle ja se tympi, ainakin minua. Olin jo ehdottamassa, että menisimme majapaikkaamme saunomaan, kun ei muukaan huvittanut.
Onneksi Anna tsekkasi retkipaikasta Porvoon luontokohteet. Ensimmäisenä tuli tarjolle Ekudden luontopolku, muutaman kilometrin helppo kävely vaihtelevassa lehdossa. Sen parempaa kohdetta ei tähän päivään olisi voinut löytyä.
Polku alkaa pallokentän takakulmasta. Viiden minuutin kävelyn jälkeen löysimme itsemme keskeltä valkovuokkoniittyä ja hups, vitutus oli taakse jäänyttä elämää.
Luonnonvihreä on voimaannuttava väri. Sitä ei vain vielä ole ollut Suomessa hirveästi tarjolla.
Lehtoa on vuodesta 2012 kunnostettu siten, että jalopuiden ympäriltä on hakattu muita puita pois, jotta niillä riittäisi elintilaa kasvaa. Metsässä on muutamia todella komeita tammivanhuksia. Pitää tulla kesällä katsomaan saako tämäkin vielä lehdet ylleen, vai onko se jo kelottumassa vanhuuttaan.
Siksi päätimme tänään lähteä ajoissa liikenteeseen. Olimme varanneet majoituksen läheltä lentokenttää ja ajelimme Porvoon kautta kohti Helsinkiä. Porvoossa tajusimme, että kello on liikaa Heurekalle ja se tympi, ainakin minua. Olin jo ehdottamassa, että menisimme majapaikkaamme saunomaan, kun ei muukaan huvittanut.
Onneksi Anna tsekkasi retkipaikasta Porvoon luontokohteet. Ensimmäisenä tuli tarjolle Ekudden luontopolku, muutaman kilometrin helppo kävely vaihtelevassa lehdossa. Sen parempaa kohdetta ei tähän päivään olisi voinut löytyä.
Polku alkaa pallokentän takakulmasta. Viiden minuutin kävelyn jälkeen löysimme itsemme keskeltä valkovuokkoniittyä ja hups, vitutus oli taakse jäänyttä elämää.
Luonnonvihreä on voimaannuttava väri. Sitä ei vain vielä ole ollut Suomessa hirveästi tarjolla.
Lehtoa on vuodesta 2012 kunnostettu siten, että jalopuiden ympäriltä on hakattu muita puita pois, jotta niillä riittäisi elintilaa kasvaa. Metsässä on muutamia todella komeita tammivanhuksia. Pitää tulla kesällä katsomaan saako tämäkin vielä lehdet ylleen, vai onko se jo kelottumassa vanhuuttaan.
Luontopolku sijaitsee vain 3-4 km:n päästä keskustasta ja on osa Natura-aluetta. Vaikka polku on lyhyt, maisema on mukavan vaihtelevaa. Tammilehto, valkovuokkoniitty ja kuusikko vuorottelevat.
Luontopolun vieressä on Ekkuddenin lintutorni. Sieltä on näkymä Porvoon keskustaan asti.
Nyt odottelemme lentoa kohti Kreikan Prevezaa. Olemme pakettimatkalla Lefkasin saarelle. Ajatuksena on ottaa auto alle ja mennä Vigos Gorgen hienolle alueelle vaeltamaan. Luultavasti käymme myös Meteorassa. Tuon saman kierroksen teimme lähes päivälleen viisi vuotta sitten, juuri tavanneina. Saas nähdä, miten aika on muuttanut aluetta tai meitä.
Kommentit