Kirindy Forest Reserve - fossa ei ole kissa eikä koira

Jotkin eläimet ovat sellaisia, että haluaa omin silmin todistaa niiden olevan olemassa. Fossa (Fossa fossana) kuuluu niihin. Se muistuttaa kissan ja koiran risteytystä, eikö?




Fossa ei silti ole sukua kummallekaan, vaan on kehittynyt mangustista. Käyttäytymiseltään se on hyvin kissamainen, minkä näimme omin silmin fossan tullessa väijymään leiripaikkaamme.



Fossaa tavataan vain Madagaskarilla. Jäljellä on pari tuhatta yksilöä, minkä vuoksi se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Olimme onnekkaita, kun pääsimme pedon näkemään. Siitä saamme kiittää lyhyttä vierailuamme Kirindyn luonnonpuistossa, jossa pysähdyimme matkalla Tsingystä Morondavaan.

Fossa liikkuu pääosin öisin ja silloinkin sitä on vaikea havaita hyvän suojavärinsä ja sulavan liikkumisensa ansiosta. Se on Madagascarin suurin petoeläin.

Pääsin vielä näkemään pienen vilauksen fossasta seuraavana aamuna, mutta haettuani mökistä kameran se oli kadonnut.

Kirindy on yksi harvoista puistoista, jossa voi tehdä (opastetun) yökävelyn. Saavuimme puistoon illansuussa ja varasimme samalle illalle kävelyn. Olimme onnekkaita ja epäonnekkaita. Onnekkaita siksi, että näimme paljon yöeläimiä, epäonnekkaita siksi, että oppaamme oli kännissä.

Se varmistui jossain vaiheessa metsässä miehen alkaessaan pahoittelemaan käytöstään. Epäilyksemme oli herännyt jo aiemmin, kun hän väitti puunrungolla kyyhöttävää lintua sieneksi (!). Väitettyään minulle vastaan, otin kuvan linnusta ja näytin sen hänellä. Tämä ei ole sieni!




Miehellä oli vaikeuksia löytää meille makeja. Onneksi tehokas otsalamppuni paljasti niiden kiiluvia silmiä puiden oksilta. Opas kirosi omaa kiinalaista otsalamppuaan, mutta vika taisi olla enemmän käyttäjässä.

Tämä on kärppämakeihin kuuluva The red-tailed sportive lemur (Lepilemur ruficaudatus).



Yöllä liikkuu etenkin pienen pieniä hiirimakeja. Näimme isohiirimakin, joka nimestä huolimatta on kämmenen kokoinen ja painaa noin 50 grammaa. Se oli aika herttainen näky touhuamassa puunhalkeamassa.



Näiden makien lisäksi näimme Paksuhäntäoravamakin (Cheirogaleus medius) sekä Pale fork-marked lemurin (Phaner pallescens), jolle ei ole suomalaista nimeä.

Astuimme lähes tämän boan päälle. Se ei ole vaarallinen ja vastusteluistamme huolimatta oppaamme otti sen käteen. Käärmeen nahka tuntui juuri siltä kuin sen voi kuvitella tuntuvan.



Yöllä kameleontit kömpivät ulos piiloistaan. Niiden kokohaitari vaihtelee peukalonpäästä puoleen metriin.



Puiston manageri käsitteli palautteemme oppaasta ammattimaisesti, eikä kävelystä jäänyt pahaa mieltä, päinvastoin. Oli hienoa nähdä yömakeja ja aistia öisen metsän tunnelmaa.

Seuraavan aamun oppaamme oli erittäin ammattitaitoinen. Näimme alkumatkasta muutaman ruskomakin kaukaa. Niitä olimme nähneet jo aiemmin mm. Ranomafanassa.

Ihmettelimme miksi puunrungolla kyyhöttänyt lisko oli kovin passiivinen, eikä lähtenyt meitä karkuun.



Surullinen syy selvisi lähikuvasta. Sairaus tai petoeläin on vienyt etujalan mukanaan.



Länsi-Madagaskar on apinanleipäpuiden elinympäristöä. Niiden sisäosa on höttöistä massaa ja siksi niistä ei ole rakennuspuuksi - onneksi apinanleipäpuille.



Kiertelimme pienellä alueella metsässä, jossa oppaamme kuvitteli löytävänsä makeja. Makien sijasta vastaan tuli yksi Madagaskarin kuudesta endeemisestä mangustilajista. Mangustilla ei lopu tekeminen kesken.







Katsellessamme mangustia opas löysi sen, mitä oli yrittänyt parin tunnin ajan etsiä: lakkisifakan  (Propithecus verreauxi). Sifakaperhe oli ruokailemassa ihan vieressämme. Opas vaikuttikin hieman kärsimättömältä, kun otimme viimeisiä mangustikuviamme.

Pari sifakaa loikoili puiden yläoksilla, mutta pian ne aktivoituivat etsimään ruokaa.







Sifakan katse on lähes hypnoottinen. Se otti meihin pitkiä katsekontakteja. Silloin aika pysähtyi.



Löydettyämme sifakan palasimme hyvin mielin majapaikkaamme pakkaamaan.



Kirindyn puistosta jäi kiva kuva. Se on yksityinen biologien pitämä tutkimusasema, jossa on alettu tarjoamaan majoitusta (pari askeettista mökkiä & dormitori) sekä opastusta vasta viime vuosina. Illalla leirinuotiolta kuului laulua ja puheensorinaa. Siitä tuli mieleeni lapsuusmuistoni vanhempieni biologitapaamisista... Juopunut opas sopi hyvin kuvaan.