Baobab eli apinanleipäpuu pystyy varastoimaan vettä runkoonsa. Siksi sen entisestään valtava runko paisuu vesisateella. Niitä on yhdeksän lajia, joista kuutta esiintyy endeemisenä kuivassa Länsi-Madagaskarissa. Lisäksi yksi laji kasvaa Itä-Afrikassa sekä Madagaskarilla. Baobabit pystyvät saavuttamaan jopa tuhannen vuoden iän. On aika hurja ajatella, että osa näistä puista kasvoi jo ristiretkien aikana.
Apinanleipäpuun sisäosa on höttöstä massaa, eikä sitä pystytä hyödyntämään rakentamiseen. Eniten puita uhkaa metsien hakkuu maatalouskäyttöön. Laji on uhanalainen ja löytyy IUCN:n punaiselta listalta.
Avenue des Baobabsiksi nimetyn suojellun 260 metrin tiepätkän varrella kasvaa 20 - 25 puuta. Lisäksi ympäröivillä riisipelloilla ja niityillä kasvaa toinen mokoma.
Tämä apinanleipäpuulaji (Adansonia grandidieri) on luokkansa suurin (Madagascarin apinanleipäpuista) ja ulottuu enimmillään n. 30 metrin korkeuteen.
Löydä Anna!
Apinanleipäpuualue on 10 km:n päässä Morondavan rannikkokaupungista. Kaupungissa on mukava hotellitarjonta, mikä yleensä tarkoittaa suhteellisen hyvää laatua rahalle, ainakin sesongin ulkopuolella.
Tsekkasimme useamman paikan ja päädyimme kahdeksi yöksi mangrovemetsänäkymään hiekkarannan asemasta. Nousuveden aikaan luonnollisesta kanaalista lasketteli useita moottoroituja purjeveneitä.
Harvoin enää tulee vastaan sellaisia liikkumisvälineitä, joita en ole aimaisemmin nähnyt. Morondavassa kävi niin. Miksiköhän tätä kutsutaan?
Rannalla liikkui muutama turisti, mutta pääosin paikallisia kalastajia. Päivällä lämpötila nousi 35 asteeseen, joten se verotti varmasti satunnaisten kulkijoiden määrää.
Illalla palasimme takaisin Avenue des Baobabsille, sillä aluetta suositellaan etenkin auringonnousun ja -laskun aikaan. Taivas näytti uhkaavalta, mutta myrsky taisi riehua Tsingyssä, josta olimme juuri lähteneet.
Apinanleipäpuun juuressa on aarre?
Puiden massiivista kokoa on vaikea käsittää ellei mene itse niiden juurelle
Madagaskarilla aikavyöhyke asettuu siten, että päivä alkaa ja päättyy aika tarkalleen kuudelta. Olimme paikalla puoli viiden maissa ja odottelimme tunnin ajan auringonlaskua.
Muitakin oli liikkeellä. Näin montaa turistia yhdessä paikassa emme olleet nähneet tällä retkellä kertaakaan aiemmin.
Hyvä tuurimme sään kanssa sai jatkoa. Aurinko paljastui pilven raosta ja pääsimme näkemään saman näkymän kuin lukuisissa postikorttikuvissa.
Morondavasta ajoimme Antsirabeen ja sieltä edelleen takaisin Antananarivoon. Morondavan ja Antsiraben välinen vajaan 500 kilometrin osuus on varmasti nopein pätkä Madagaskarilla ja sen voi ajaa yhdessä päivässä. Tie on pääosin kohtuullisessa kunnossa ja rekkoja sekä muuta liikennettä on vähän. Muutama erikoiskuljetus matkalla tuli vastaan...
Kommentit