Antananarivon kentällä vastassa oli Annan lisäksi, Ellu, Kauko & Rauni sekä kuskimme Rinha. Avasimme paikallisen netti- ja puhelinliittymän, nostimme rahaa ja hyppäsimme autoon. Rinha oli etukäteen selvittänyt Airbnb-majoituksemme sijainnin. Aika mukavan helppoa matkustusta muutaman kuukauden yksinäisen taipaleen jälkeen. Oli kiva taas päästä puhumaan suomea!
Ensi vaikutelma Antanarivosta oli monitahoinen. Kaupunki vaikutti todella köyhältä. Talot ovat ränsistyneitä ja kadunvarret täynnä epäämääräisiä pikkukojuja. Mutta silti yleiskuva on siisti. Roskia ei näy kaduilla ja pientenkin talojen puutarhat ovat hyvin hoidettu. Ihmisten alkuperää on vaikea tunnistaa. Näemme ihmisissä piirteitä Tiibetistä, Indonesiasta, intiaaneista, Manner-Afrikasta, nämä ainakin mainittiin.
Antananarivo on rakennettu laaksoon, jota ympäröi matalahkoja kukkuloita. Majoituksemme on yhdellä rinteellä. Charmikkaan 30-luvulla rakennetun talon parvekkeelta on hieno näkymä kaupungin ylle. Tullessamme meitä odotti hyvä illallinen, huoneet olivat tilavia ja hyvällä maulla sisustettu. Paikka tarjosi kivan ensivaikutelman Madagaskarista.
Olimme Antananarivossa vain yhden yön. Köyhyyden lisäksi siitä jäi jotenkin ystävällinen vaikutelma, vaikka kaupungista varoitellaankin. Esimerkiksi matkavakuutukseni ei korvaa kaupungissa tapahtuneita ryöstöjä.
Lounaspysähdyksellä Antsirabessa saimme tuta konkreettisesti maan köyhyyden. Kaupustelijat iskivät heti sankoin joukoin kiinni, kun vain näkivät vilauksen turistista. Kaupustelijat olivat ystävällisiä, vaikkakin aggressiivisia.
Madagaskarin tiet ovat sellaisia, mitä kuvittelin löytäväni Ruandasta ja Ugandasta. Ehkäpä Madagaskar ei ole riittävän kiinnostava kiinalaisille sijoittajille. Matka pääkaupungista toiseksi suurimpaa Fiarantsoanaa kohti eteni kylien kohdalla kävelyvauhtia, huippunopeuden ollessa vain 70 km/h. Jatkuvasti kuljettajamme joutui väistelemään syviä tienlevyisiä monttuja.
Onneksi olimme varanneet koko päivän pääsylle Ranomafanan luonnonpuistoon. Puolen vuorokauden matka sujui muutenkin rattoisasti leukoja louskuttaessa ja ennen kaikkea maisemia ihaillessa. Mutkainen tie kulki ylös ja alas riisiviljelmien välissä. Välillä rinteet olivat täynnä valtavia kivilohkareita. Myös paikallisten ihmisten ja asutusten ihmettely oli mukavaa.
Ranomafanan puisto on pääosin sekundääristä, mutta osin myös primääristä sademetsää. Hotelliltamme on kuuden kilometrin matka kylän läpi puiston porteille. Pysähdyimme matkalla näköaikapaikalle. Vastaan tuli poikia puisten mäkiautojen kanssa. Kuskimme Rinha taisi jakaa ohjeita, miten pojat pääsisivät joskus ajamaan oikeaa autoa. Valitettavasti näille pojille se on vielä aika kaukainen haave.
Teimme kahtena päivänä eri pituiset vaellukset ja saimme hyvän kokonaiskattauksen puiston faunasta ja floorasta. Heti puiston portin jälkeen boa oli löytänyt kivan päivystyspaikan. Se oli lähes samassa paikassa molempina päivinä. Jos ruokaa on riittävästi tarjolla, miksikäs siitä turhaan liikkumaan.
Patikoimme pääosin sekundäärisessä metsässä, mutta toisena päivänä pääsimme hetken primääriseen metsäänkin. Toisen päivän vaellus oli vähän pidempi ja päättyi vesiputoukseen.
Madagaskarin kaikista eläinlajeista neljä viidestä on endeemisiä eli niitä ei tavata muualla. Tunnetuin ryhmä on puoliapinoihin kuuluvat kissamakit (engl. lemurs), joilla on piirteitä apinoista ja kissoista. Makit liikkuvat ketterästi puissa ravinnon perässä ja ovat pääasiassa kasvissyöjiä.
Hämähäkki on virittänyt satimensa näköalapaikalle. Kärpäsen lennettyä ansaan, se oli alta aikayksikön siistissä paketissa odottamassa verkon korjausta. Pari pienempääkin hämähäkkiä yritti saaliinjaolle.
Kaikkialla auringonpaisteessa gekot paistattelevat päivää.
Sademetsä on täynnä houkuttelevan ja vähemmän houkuttelevan näköisiä sieniä sekä marjoja.
Makien lisäksi kameleontit ovat toinen ryhmä, josta Madagaskar on erityisen tunnettu. Päiväsaikaan kameleontit piilottelevat puiden latvuksissa. Yöaikaan niitä on helpompi nähdä, lukuunottamatta pimeyttä. Taskulamppu ja hyvä opas ovat verraton apu.
Ranomafana on viihtyisä muutaman tuhannen asukkaan kylä joen varrella heti luonnonpuiston ulkopuolella. Kyläraitti on yllättävänkin eloisa.
Huomenna jatkamme matkaa etelään kohti seuraavia luonnonpuistoja. Matkalla pitäisi pysähtyä ostamaan pakollisia tarvikkeita ja ehkäpä katsomaan Fiarantsoanan vanhaa kaupunkia.
Kommentit