Ihmiset ovat silmiinpistävän nuoria. Mielikuva ei hämää. Maan väestörakenteen muoto on tyylipuhdas pyramidi.
Vaikka pysähdymme näennäisesti autiolla tien osuudella, hetkessä ympärillämme on kymmenkunta lasta. Peltoa pitkin juoksevat lapset pysähtyvät, kun heitä alkaa katsomaan. Vain rohkeimmat jatkavat juoksuaan. Lopulta kaikki lapset ovat puolikaaressa automme ympärillä. Heidän joukossaan on usein uteliaita aikuisiakin.
Lapset nauttivat aidosti nähdessään itsensä kameran kuvaruudulla tai saadessaan katsoa kiikareilla. Matka Madagaskarille on kuin matka toiseen aikakauteen.
Liikennekulttuuri on villiä. Onneksi autoliikennettä ei ole paljoa. Kuljettajamme sanoi juhlapyhien liikenteen olevan normaaliakin villimpää. Monet ajavat humalassa. Valvontaa ei ole, sillä poliiseille ei ole käytössä alkometreja, kuten ei myöskään tutkia.
Yhden todellisen vaaratilanteen koimme, kun minibussi ehti viime hetkellä kurvata pois kaistaltamme. Se oli lähtenyt ohittamaan kurvissa ilman näkyvyyttä. Meidän alhainen nopeus pelasti nokkakolarilta.
Pääsimme todistamaan erikoista näytelmää.
Ylämäessä rekat matelevat kävelyvauhtia. Pikkupojat oivalsivat tilaisuutensa tulleen. Tämä ei miellyttänyt kuskia. Miehen potku taisi osua yhtä poikaa kunnolla. Siinä rytäkässä miehen sandaalikin sai kyytiä.
Matkalla pysähdyimme Fiarantsoanan kaupunkiin. Sen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.
Riisipellot somistavat kaikkialla tien varsia. Kypsyessään riisipelto muuttuu kellertäväksi. Vierekkäiset palstat saattavat olla täysin eri vaiheissa. Se antaa pelloille mukavan vaihtelevan värityksen.
Riisinviljely on alusta loppuun käsityötä. Yhden stoppimme aikana kuljettajamme Rinha osallistui hetken talkoisiin.
Vaikka matkaa taittuu hitaasti, kyllä me vielä olemme päässeet perille, tällä kertaa Ambalavaoon. Sieltä löysimme taas viihtyisän, mutta edullisen hotellin. Pihalta löytyi jopa koripallokenttä.
Matkustamiseen täällä sopii hyvin klisee: tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka.
Kommentit