Kigali oli matkani päätepiste Ruandassa. Jos olisin aloittanut täältä, olisin voinut yllättyä. Nyt leveät jalkakäytävät, katujen puhtaus ja ihmisten ystävällisyys olivat suoraa jatkoa sille, mitä näin maakunnissa. Siksi kävelinkin paljon ja vain muutamille pidemmille matkoille otin moottoripyörätaksin.
Toisin kuin jossain muissa kolmansien maiden pääkaupungeissa, täällä oli miellyttävää kävellä myös pimeällä. Kaiken kaikkiaan liikkumisesta Ruandassa jäi helppo, rehellinen ja jopa turvallinen kuva.
Viiden päivänä aikana tuli hieman herkuteltua. Illallistin italialaisessa, japanilais-korealaisessa, intialaisessa ja paikallisen ruoan ravintoloissa. Aamukahvit join myös suositelluissa kahviloissa. Maha taitaa kiittää muutamalla lisäkilolla.
Majoituin Airbnb:n kautta yksityisessä kodissa. Belgialaismies oli kutsunut eilisillaksi maanmiehiään ja -naisiaan kyläilemään. Hänellä oli ajatus jutella Brysselin terrori-iskusta. Vähän sitä sivuttiinkin, mutta eipä se nyt näyttänyt ihan hirveästi painavan. Kauempaa katsellen siihen on helpompi suhtautua objektiivisemmin, vaikka teko tapahtuikin kaikille tutussa paikassa, jopa minulle.
Onhan se aika suhteetonta, kuinka paljon terrorismi saa painoa kansainvälisissä reaktioissa ja ihmisten mielissä verrattuna todelliseen riskiin joutua terroriteon kohteeksi. Mutta ymmärrän toki syyn, enkä väheksy sen aiheuttamia tuntemuksia, pelkoa ja vihaa.
Samassa talossa majoittui ranskalais-ruandalainen pariskunta, joista Nirere Shanel on Ruandan tunnetuimpia artisteja. Hänellä oli keikka toissapäivänä, eikä mikään huono keikka ollutkaan. Järjestäjinä olivat Ranskan, Belgian ja Sveitsin suurlähetystöt, teemana ranskan kielen vahva asema Afrikassa. Järjestäjien mukaan 75 % ranskan puhujista asuu Afrikassa.
Kaupungissa on vasta perustettu, mutta hyvin eläväinen Inema Art Center. Se on yhdistetty taiteilija-ateljee, kahvila ja näyttely- sekä myyntitila. Esillä oli noin kymmenen taiteilijan töitä, joista muutamat tosi kivoja.
Ertyisesti mieltä lämmitti vanhojen kuplavolkkareiden löytämä uuskäyttö.
Hieman raskaammasta sivistyksestä vastasi vierailu presidentti Juvénal Habyarimanan palatsiin. Palatsi on lentokentän vieressä. Habyarimanan tullessa rauhanneuvotteluista Tansaniasta 6.4.1994 hänen koneensa ammuttiin alas kahdella ohjuksella oman kotinsa lähettyviltä.
Lentokoneen hylyn palaset on jätetty alkuperäisille paikoilleen. On absurdia nähdä koneen osasia kirjaimellisesti presidentinpalatsin takapihalla.
Habyarimanan kuolema käynnisti kansanmurhan. Presidentinpalatsia piti hetken hallussaan kansanmurhan aikainen johtaja, Théodore Sindikubwabo. Sisällissodan päätyttyä palatsista tehtiin museo.
Kuvaaminen sisällä tai lentokoneen hylyllä ei ollut luvallista. Ulkoa sain ottaa pari kuvaa. Palatsissa on useita lahjoja ulkomaisilta johtajilta. Kauriin pää on Pohjois-Koreasta. Zairesta presidentti sai lahjaksi pytonin, jolle hän rakennutti oman terraarioaltaan pihalle. Saksan lahja oli käytännönläheisempi, jääkaappi-pakastin, joka toimii vieläkin.
Ihan puskista murha ei Habyarimanalle tullut. Hänellä oli rakennettuna portaisiin hälytysjärjestelmä, televisiohuoneessa oli salainen asevarasto ja seinäpaneelista avautui pakoreittiä kolmannen kerroksen portaille.
Oli irvokasta kiertää palatsin neuvotteluhuoneita ja miettiä siellä käytyjä neuvotteluja. Sillä vaikka hänestä haluttiinkin päästä eroon, presidentti on varmuudella ollut tietoinen ja mukana keskustelemassa lopullisen ratkaisun toteuttamisesta tutsien kohtaloksi.
Ei niin synkkää, ettei jotain hauskaakin. Yökerhosiiven vieressä sijaitsee kylpyosasto. Sieltä löytyy suomalainen Helo-sähkökius. Opas väitti Habyarimanan olleen innokas saunoja.
Eilen pääsin itsekin saunomisen makuun. Airbnb-talossa on tyylikäs puusauna ja sen belgialaisisäntä innokas saunoja. Sauna on perua suomalaiselta omistajalta. Kigalissa on saunoja enemmänkin, mikä lienee siihen syynä. Kerroin asiantuntijana, miten kuuluu saunoa. Haha.
Matkani on ollut luontopainotteinen. Annan kanssa kävimme Tansaniassa Serengetin, Ngorongoron, Lake Manyaran ja Tarangiren puistoissa. Keniassa pyörähdimme Kisite-Mpungutin meripuistossa snorklailemassa. Annan lähdettyä jatkoin Länsi-Keniaan Kakamegan sademetsään. Ugandan puolella tein vierailut Mt. Elgonin, Murchison Fallsin, Ziwa Rhino Sanctuaryn, Queen Elisabethin, Mgahingan ja Bwindi Impenetrablen luonnonpuistoihin. Ruandan puolella Volcanoes National park ja Nyungwe Forest tulivat tutuiksi.
Kattaus oli kiitettävän monipuolinen. Oikeastaan Queen Elisabeth ja Murchison Falls ovat ainoat puistot, jotka muistuttavat toisiaan. Muuten jokaisella puistolla on toisistaan poikkeavat erityispiirteet.
Itä-Afrikan kiertueeni meni yli odotusten. Vaikka olin lukenut paljon hyvää Ugandasta ja vähän Ruandastakin, suhtauduin silti hieman skeptisesti lukemaani, turhaan. Maiden vehreys, maisemien vaihtelevuus ja yleinen siisteys yllättivät täysin. Ihmiset olivat pääosin rehellisiä ja ystävällisiä.
En voi olla kuin kiitollinen, että vältin sairastelut oikeastaan kokonaan. Täytyy vain toivoa, etten tietämättäni kanna mitään ameeboja mukanani.
Tänään lennän Nairobiin, jossa on yön yli stoppi. Huomenna jatkan Madagaskarille. Siellä treffaan Annan lisäksi hänen kaverinsa sekä isäni ja hänen puolisonsa. Annan kanssa reissaamme yhteensä 1,5 kk saarta ympäri. Muut poistuvat hieman aiemmin. Odotettavissa on lisää luonnonpuistoja, paljon endeemisiä lajeja ja ehkäpä hieman rentoutumista Intian valtameren rannalla.
Kommentit