Kibuye - Kivujärven laulavat kalastajat

Ihmisellä on sisään rakennettu tarve päästä ylös ja nähdä kauaksi. Niinpä itsekin otin viimeisenä päivänä Giseneyssä jalat alleni ja lähdin seuraamaan aina pienenevää tietä majapaikkani takana olevalle mäelle. Ihmiset arvasivat selkeästi mihin olin menossa, sillä aina risteyksien kohdalla sain oikeaksi osoittautuneen suunnan. Ruandassa väki vaikuttaa ugandalaisia varautuneemmalta. Täällä katsotaan tuimasti silmiin, mutta tervehditään vasta, jos teen itse aloitteen. Ugandassa moni tuli jopa spontaanisti kättelemään

Lopulta pääsin mäen päälle. Sieltä näin konkreettisesti, kuinka iso kaupunki Kongon puolella sijaitseva Goma on. Ei ihme, että Goman lentokentältä nousee tasaisin välein suihkukoneita eri suuntiin, varsinkin kun Kongon oma tieverkosto on olematon. Eräs britti sanoi täällä osuvasti: belgialaisiin verrattuna olemme olleet erinomaisia siirtomaaisäntiä. Käytännössä Belgia teki Kongosta valtavan orjavaltion rakentamatta yhtään infraa. Vieläkin Kongojoki on tärkein maareitti itä-länsisuunnassa. Se lienee merkittävä syy, että edelleenkin Kongon itäosissa valtaa on niillä, joilla on eniten AK47-omistuksia.




Paluumatkalle otin oikotien viljelysten läpi alhaalla näkyvälle majalleni.







Giseneystä jatkoin matkustajalaivalla etelään Kibuyeen, joka sekin sijaitsee Kivujärven rannalla. Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Ruandan kehuttua julkista liikennettä. Veneen moottorit starttasivat tasan klo 7 ja vaikka köysiä ei heti silloin irrotettu, ei tämä nyt ainakaan vähentänyt uskoa täsmällisyyteen. Noin kolmen euron lipulla sain kolmen tunnin laivamatkan ja oman istumapaikan.

Vaikka Kivujärvi on hautavajoaman suuntaisena kapea, vastarannan Kongoa ei näy joitain saaria lukuunottamatta.



Laivan keittiö. En kokeillut ruokaa, mutta teestä en onnistunut kieltäytyä - vaikka yritin



Isot naiset kirjavissa mekoissaan valtasivat parhaan osaston. Sinne minutkin jostain syystä ohjattiin nauttimaan teeni.



Pysähdyimme pienessä kylässä. Kyytiin tuli lähinnä lisää tavaraa, mutta myös muutama matkustaja.



Pienen Kibuyen satama ei ole järin vilkas. Enin osa matkustajista jatkaa eteläiseen Cyangugun kaupunkiin.



Kibuyessa nukuin pari ensimmäistä yötä aika mainiossa mökissä, joka oli hyvää vastinetta rahalle. Palautin taas aamu- ja iltauinnit rutiineikseni.







Jo Giseneyssä kuulin aamulla järven suunnalta aamuisin rytmikästä laulua. Nyt näin sen alkuperän. Joka ilta kalastajat lähtivät ennen auringonlaskua järvelle. He houkuttelevat valoilla pientä kalaa saaliikseen. Heidän saaliinsa muistuttaa neulamuikkua, ainakin maultaan.



Aamulla kuuden ja seitsemän välillä veneet saapuvat takaisin. Yksi mies laulaa ee-e-e-jee-ee. Siihen koko miehistö vastaa rytmikkäällä huuto-laululla. Se on aika spektaakkeli seurata aamuisin parvekkeelta, varsinkin kun veneet näyttävät ottavan todellisen loppukirin palatessaan satamaan. Melojat ovat kunnon lihaskimppuja, eikä ihme.

Regards

Kaikki kalastusveneet ovat samanlaisia. Kolme runkoa on yhdistetty toisiinsa.



Rwiza Villagen puumajakylästä on viisi kilometriä kaupunkiin. Tarkoitukseni oli kävellä matka, mutta kohdalleni osui paikallisen pankin promokulkue. Hyppäsin tarakalle yhden motoristin tarjottua ilmaista kyytiä. Matkan aikana joka toinen kuski halusi käydä pistämässä nyrkkitervehdyksen kanssani. Pystyin helposti samaistumaan, miltä Lindströmistä on tuntunut Sipilän ja Stubbin rinnalla.



Kibuye oli yksi surullisista kaupungeista kansanmurhan aikana. Ihmiset pakenivat mihin vain pystyivät, useat kirkkoihin. Ne eivät kuitenkaan pelastaneet ihmisiä. Täällä tapettiin n. 11000 ihmistä. Kauniin kirkon vieressä on muistomerkki ihmiskalloineen muistuttamassa tapahtuneesta.







Vaihdoin kahdeksi viimeiseksi yöksi Home Saint Jeanin majataloon, koska paikassa on enemmän tunnelmaa. Myös sen pihassa esitetään toivonus: Never Again.



Home Saint Jeanilta on mukava kävelymatka Comoron Lodgelle, alueen kalleimmalle hotellille. Kävin siellä kanadalaisen herrasmiehen kanssa juomassa soodat.





Suurin syy muuttooni uuteen yöpaikkaan löytyi sen kivasta rannasta. Tosin se ei ollut niin rauhallinen kuin kuvittelin. Eilen aamulla kipusin taas puutarhan poikki rannalle.



Odotin, että kalastajat saisivat työnsä päätökseen.



Hetken joogattuani aloin kuuntelemaan lähestyviä ääniä. Kaikenlaisia keskeytyksiä on ollut. Sansibarilla ravut kipittivät kutittelemaan jaloista, Fort Portalissa koirat tulivat makaamaan viltilleni, Kibalessa perhoset parveilivat niin sankoin joukoin päälleni, etten osannut keskittyä. Muurahaiset ja kärpäset ovat vakiovieraita.

Mutta nyt se oli lehmä, joka keskeytti!



Kohta toinen seurasi perässä.





Lopulta myös omistaja. Hän jäi tuijottamaan minua pitkäksi aikaa. Hieman mielenhallintani on parantunut, sillä en antanut sen juurikaan häiritä.



Viimeisenä päivänä Kibuyessa palkkasin kahden saksalaistytön kanssa venekuskin viemään meidät järvelle. Vesilläkin noudatetaan sääntöjä. Kyyditettävillä on oltava pelastusliivit tai muuten sakko rapsahtaa.



Määränpäämme oli lepakkosaari. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia erottaa sanat bird ja bat toisistaan. Niiden paikallinen lausunta on ainakin minun korvaani hyvin epämääräistä. Nyt kuvittelin meidän menevät lintusaarelle, mutta perillä totuus paljastui.



Kiipesimme vielä mäen päälle - kaikki Kivujärven vähänkään suuremmat saaret ovat hyvin jyrkkäpiirteisiä.





Tullessamme pysähdyimme uimaan pienelle saarelle. Kivujärven vesi on vihertävän sävyistä, mutta kirkasta ja puhdasta.



Kun palasimme satamaan, siellä oli pileet käynnissä. Oli aika huvittava näky, kun väki tanssii ja juo kaljaa matalassa vedessä pelastusliivit päällä. Tuli ihan juhannusmainen olo.



On aika jättää hyvästit kauniille Kivujärvelle. Näinpähän ainakin yhden syvän Afrikan hautavajoaman järvistä.

Nyt olen matkalla bussilla Nyungwe forestin kansallispuistoon. Se on Afrikan suurin säilynyt vuoristometsä. Tunnelma bussissa on ihan ugandalainen, sillä vaikka minulla on oma paikka, vieressäni oleva nainen nuokkuu ja nojaa olkapäähäni. Linja-autossa on taas tunnelmaa!