Kibalen puistosta hyppäsin moottoripyörän kyytiin puiston läpi kohti järveä. Rinkan saa kätevästi köytettyä pyörän tarakalle tarjoten minulle selkänojan. Silti kuoppaisilla teillä kyydissä olo ei ole suurta herkkua, vaikka siitä näkeekin maisemia paremmin kuin täyteen ahdetuista matatuista.
Järven rannalla on muutamia vaihtoehtoja majoitukseen. Kraaterin päällä on laadukkain maja omalla suihkulla ja vessalla. Sieltä ei kuitenkaan ole kunnon näkymää järvelle. Siksi päädyin yksinäiseen rantamökkiin astiasuihkulla ja reikävessalla.
Järvi on toiseksi syvin kraaterijärvistä. Omistaja väitti sen olevan 600 metriä (!) syvä. Järven pitäisi olla bilhartsiasta vapaa, mitä voi sanoa harvoista järvistä Itä-afrikasta. Bilhartsia on pirullinen suolistoloinen, josta on hankala päästä eroon.
Hämärtyvässä illassa uiminen oli mahtava kokemus, varsinkin kun järvi oli autio ihmisistä.
Yöllä järvi raikui sammakkojen konsertosta. Mukana taustakuorossa oli kirkkaan helkkyviä ääniä, joiden alkuperästä on mahdoton sanoa yhtään mitään.
Pihalla oli useita eri lajien apinayhdyskuntia. Majani viereinen puu oli yhden lajin ruokapaikka.
Poikaset kisailivat majani ympärillä. Kun kaksi pienokaista pääsivät painin makuun, paikalle ryntäsi poikkeuksetta kolmas poikanen. Se tarttui jompaa kumpaa painijaa päästä ja hetkessä oli uusi kamppailupari muodostunut. Lopulta paini päättyi kovaan spurttiin ja pieneen huiliin, kunnes oli taas uuden painiottelun aika. Sitä oli aika hupaisaa seurata.
Vaikka paikka oli kiva, yksi yö sai riittää. Pakkasin reppuni ja tilasin moottoripyörän, ensin Rwimiin, josta sain taksikyydin Kaseseen. Normaaliin henkilöautoon mahtui helposti kahdeksan kyytiläistä tavaroineen ja kaksi vuohta. Kasesesta otin matatun eteenpäin Mbararan kaupunkia kohti.
Nyt olen Queen Elisabethin luonnonpuistossa. Tämä menee sarjaan mieleenpainuvat majoitukset. Kirjoittelen blogiani terassilta. Edessä aukeaa osa valtavaa Afrikan poikki menevää hautavajoamaa. Laaksossa laiduntaa yksinäinen norsu (pienenä pisteenä keskellä kuvaa).
Eilen ihailin auringonlaskua ja joogasin takapihalla. Olen paikan ainoa asukas. Pumba Cottages on yksinkertainen, suhteellisen edullinen ja todella viihtyisä majatalo. Suosittelen.
Nautin kiireettömästä aamupäivästä maisemasta ihaillen. Olisin lähtenyt jokiristeilylle, mutta vain iltapäivän lähtöön riitti asiakkaita. Hyppään kolmelta bodabodan kyytiin.
Huomenna menen opastetulle kävelylle Kyamburan solaan, jossa elelee simpansseja ja muita kädellisiä. Iltapäivällä teen safariajelun.
Ehkä kärsin jonkinlaisesta safariähkystä, sillä mietin vakavasti ajelun sivuuttamista. Onneksi tulin järkiini, sillä onhan tämä puisto, josta kertova dokkari oli osana sytytämässä kipinääni Afrikkaan. Puisto on erityisen kuuluisa puuhun kiipeävistä leijonistaan.
Jatkan täältä ylihuomenna Ugandan eteläkärkeen, Bwindi Impenetrablen luonnonpuistoon, yhteen maailman harvoista vuorigorillojen elinympäristöistä. Sain majatalon kautta gorillaluvan pienellä alennuksella. Kannatti odottaa. Nyt vältän Kisoron kaupungin toimistossa vierailun ja voin mennä suoraan metsän kupeeseen. Low-seasonilla matkustamisessa on puolensa. Turhaan monessa paikassa varoiteltiin lupien saannin vaikeuksista.
Vieläkään en halua uskoa liikoja. Gorillojen näkeminen oli etukäteen tämän yksinäisen taipaleeni huipennus. Nyt se on lähellä toteutumistaan!
Kommentit