Toinen syy majoittumiseeni puistossa oli käytännönläheinen, valitsin puoliseitsemältä aamulla alkavan retken ja lähtö tapahtui käytännössä Primate Lodgen vierasta. Port Fortalista olisi pitänyt herätä ennen viittä.
Myös talous puolsi nukkumista puumajasta. Veloitus siitä oli vain 32 dollaria, yksi parhaista saamastani hinta-laatu -suhteesta koskaan. Myöhemmin se paljastui hinnoitteluvirheeksi asiakkaan hyväksi (tulin vähän vastaan ja maksoin 35 dollaria, vaikkei olisi tarvinut).
Simpansseja pääsee näkemään kahdenlaisella eri vaelluksella. Toinen on muutaman tunnin kävely sisältäen noin tunnin verran simpanssien kanssa, mikäli lauma löytyy. Lähtöjä on aamukahdeksalta ja toinen iltapäivällä. Toinen vaihtoehto on vaellus, jossa saa tarkkailla laumaa koko päivän. Lähtö on puoli seitsemän.
Osallistuin jälkimmäiselle. Startti ei ollut kovin lupaava. Kävelin aamupalalta alas metsänvartijoiden majalle. Se oli pimeänä. Juoksin hädissäni alas tielle, olisiko ryhmä jo lähtenyt? Ei ketään. Palasin takaisin majalle, jossa hotellini työntekijä tuli vastaan ja rauhoitteli minua, en olisi vielä myöhässä.
Lopulta näin myös vartijan. Hän kertoi, että tieto edellisenä päivänä tekemästäni varauksesta ei ollut kulkenut metsän keskelle - siellä ei ollut kännykkäsignaalia (syy saattaa myös peitellä unohdusta). Yhtä kaikki, vartija hälytti oppaan, joka oli paikalla puolessa tunnissa. Oppaan puuttuminen oli yhteensattumien summa: satuin olemaan yksin sen aamuisessa ryhmässä ja koska olen omatoimisesti liikkeellä, mikään toimisto ei varmistanut varaustani, ei edes hotelli. En tajunnut sitä itsekään tehdä.
Mutta eipä tuosta ollut vahinkoa. Opas antoi jo kävelyn aloitettu ohjeensa ja toisaalta parinkymmenen minuutin viivästys oli kiva hinta siitä, että sain olla kahdestaan oppaan kanssa.
Lähdimme kävelemään samaan suuntaan, jossa lauma oli viimeksi nähty. Sieltä löytyikin ensimmäinen yksilö popsimassa viikunan hedelmiä puusta. Pian se sai seuraksi toisen simpanssin poikasensa kanssa. Opas kertoi kyseessä olevan naaraita ja erityisen arkoja poikastensa takia. Katselimme niitä tunnin ajan, sillä oppaamme toivoi naaraiden johdattavan meidät lauman luo. Tai sitten kutsuvan lauman paikalle. Ne kuitenkin nauttivat aamupalaansa hiljaisuudessa, eivätkä halunneet kutsua muita, koska viikunoita ei ollut riittävästi. Näin opas kertoi. (Kuvassa näkyy yksi simpassi kun tarkkaan katsoo.)
Olin joka tapauksessa tyytyväinen, ainakin näin vilaukselta simpanssin. Lopulta jätimme naaraat rauhaan, sillä toinen opas oli kuullut etsimämme lauman kutsuääniä toisaalta.
Noin tunnin kävelyn jälkeen selvisi, miksi usein kerrotaan simpanssien kuuluvan ennen kuin ne näkyvät. Yht'äkkiä ilman täytti kirkuna ja puunrungon kumina. Useat simpanssit huusivat toisilleen. Olimme tulleet lauman keskelle.
Se oli yksi niistä päivän lukuisista hetkistä, kun aika pysähtyi.
Pääsin heti todistamaan lauman sisäistä mittelöä. Simpanssin huuto alkaa pienellä hymähdyksellä. Toinen vastaa siihen hiljaa. Seuraava huuto on jo voimakkaampi. Niin myös vastaus. Seuraa toinen toistaan voimakkaampia kirkaisun ja huudon risteytyksiä. Lopulta koko metsää raikaa. Viimeinen huuto huipentuu siihen, kun simpanssi ponnistaa juoksuun ja kumauttaa kämmenellä onttoa viikunapuun helmaa.
Ensimmäisen kerran, kun näytelmä tapahtui vieressäni, hyppäsin vaistomaisesti taaksepäin suoraan vieruskaverini jaloille. Mutta hän ymmärsi kyllä.
Näistä simpansseista vasemman puoleinen on heikompi, mutta uhmakkaampi.
Jäimme katsomaan simpanssin ruokailua. Mitäs mekin ruokailun jälkeen kaipaamme - levolle tietysti.
Kun aamupäivän ryhmät poistuivat puistosta, jäimme kahdestaan oppaani kanssa lauman keskelle. Lähdimme seuraamaan yhtä simpanssia. Hetken päästä se kohtasi kaverin. Simpanssit istuivat tovin vierekkäin, kunnes toinen poistui metsään.
Simpanssi lähti tulemaan takaisin meitä kohti. Se käveli niin läheltä, että olisin voinut koskettaa sitä. Hyvä ettei sydän pysähtynyt. Kuulin vain oppaan don't move korvissani ja seurasin katseella simpanssin kävelyä kohti metsää.
Jatkoimme seuraamista. Simpanssi kiipesi viikunapuuhun ruokailemaan ja toi nipun viikunoita myös maahan.
Käytyään kerran puussa se ei enää toista kertaa jaksanut kavuta ylös. Se vain vaelteli maassa ja poimi tippuneita viikunoita. Välillä se vilkuili ylös puuhun, mutta laiskuus vei voiton.
Maastakin löytyi hedelmiä, joten turha sitä on rasittaa itseään kiipeilemällä.
Puistossa on kaikkiaan 1450 simpanssia. Ne elävät noin kymmenessä eri laumassa. Näistä laumoista kolme on totutettu ihmisiin, kaksi tutkijoita ja yksi turisteja varten. Turistit tuovat merkittävän rahavirran, sillä lyhyt kävely maksaa 150 dollaria ja koko päivästä veloitetaan 220 dollaria. Kerralla simpanssiretkellä saa olla enintään neljä kuuden turistin ryhmää.
Säännöt on selkeät. Vaikka simpanssit ovat tottuneet ihmisiin, eivätkä käytännössä reagoi lähestyviin sukulaisiin millään tavalla, kahdeksaa metriä lähemmäksi ei saa mennä. Mikäli simpanssi kävelee kohti, pitää antaa tilaa, mutta karkuun ei tarvitse tai saa lähteä. Kuvia saa ottaa vapaasti ilman salamaa.
Kahdeksan metrin sääntö oli selvästi tarkoitettu yleisohjeeksi. Kun aamun kävelyryhmät olivat lähteneet ja jäimme kaksin oppaan kanssa, hän kulki selkeästi lähempänä ja myös opasti minua tekemään saman. Opas tunsi simpanssit ja niiden luonteen, mutta silti yritin säilyttää etäisyyden.
Päivä oli mahtava, jotain sellaista mitä on vaikea jakaa. Eikä kaikkea ole tarkoitettukaan jaettavaksi. Siitä jää yksi muisto hienolta reissulta.
Palatessamme saimme vakuuttavia todisteita siitä, että metsässä liikkuu norsuja. Metsänorsut ovat savanninorsuja aggressiivisempia.
Norsut ovat suurin syy, miksi minulla on ollut iltaisin kaksi saattajaa kävellessäni puumajaan. Se oli miellyttävän omaperäinen majoitusratkaisu.
Majan ympärillä oli mieletön määrä perhosia. Parhaimmillaan jaloillani taisi istua seitsemän yksilöä.
Öisin oli kiva mekkala ja luonnollisesti täysin pimeää. Vain tähdet antoivat hieman valoa, ja sadat kiiltokärpäset (jotka ovat todellisuudessa kovakuoriaisia).
Tällaiseen näkymään kelpasi herätä. Tosin ensimmäisenä aamuna majalta lähdettyäni oli vielä pilkkopimeää, sillä aamupalani oli simpanssiaamuna kuudelta.
Kommentit