Perheeseen kuuluu lisäksi vanha koira ja reilu kuukauden ikäinen kissapentu, jonka koira oli kantanut kaatosateessa taloon muutaman päivän, korkeintaan viikon ikäisenä. Anna ystävystyi poikasen kanssa välittömästi.
Tunnelma talossa oli jo ennen tytärten tuloa uniikki. Kokoonnumme joka ilta yhteiselle illalliselle majoittujien ja isäntäparimme kanssa. Kokit laittavat parastaan. Menuuseen kuuluu keitto, pääruoka ja jälkiruoka. Aika nopeasti totesimme, että näiden seitsemän päivän aikana meillä ei ole tarvetta käydä muualla syömässä.
Yhtenä iltana jälkiruoan lisäksi maistelimme eri mangolaatuja. Verrattavana oli seitsemän eri lajiketta. Tim, eläköitynyt amerikkalaislentäjä, oli vakuuttunut kaikkien valitsevan suosikikseen kalleimman lajikkeen, mutta sille ääni meni vain minulta. Raha ei ratkaise kaikkea. Eniten ääniä sai kymmenesosan siitä maksava lajike.
On vaikea sanoa, miksi tätä kompleksia pitäisi kutsua. Hotelli se ei ole, eikä guest house liioin. Olisiko homestay lähimpänä totuutta? Isäntäväen oman tilan lisäksi Utupoaan kuuluu kaksi isoa rakennusta, joissa on yhteensä kuusi vuokrattavaa huonetta. Lisäksi pihalla seisoo muumitaloa muistuttava kolmikerroksinen luksushuoneisto.
Ensimmäisen yön olimme sivurakennuksessa. Huone oli ihan asiallinen, mutta hieman pieni ja myös aika kuuma. Päätimme maksaa 25 dollaria yöltä enemmän ja siirryimme todella mukavaan huoneeseen päärakennuksessa. Nyt meillä on kivasti tilaa ja merituuli puhaltaa viilentävästi huoneeseemme. Rakennuksessa on lisäksi ruokasali ja avoin terassi toisessa kerroksessa. Siellä tarjoillaan aamupala ja lounas.
Merenrannan erottaa asunnostamme vain piha-alueen rajaava aita. Portti vie suoraan vitivalkoiselle hiekkarannalle. Laskuveden aikana ranta on reilut 50 metriä leveä kaistale. Lähinnä asutusta on suhteellisen pehmeää hiekkaa, mutta vesirajan läheisyydessä hiekkakerros on joustavan kovaa.
Ranta on tärkeä liikkumaväylä Matemwen ja Pwani Mchanganin kylien välille. Siellä näkee pyöräilijöitä ja välillä jopa joku hurauttaa skootterilla ohi, useimmiten turisti.
Silti ranta on mukavan hiljainen. Kymmenen kilometrin matkalla on tusinan verran majataloja ja vähän paikallista asutusta. Suuret resortit ovat toisella puolen saarta. Ohikulkija on enemmän poikkeus kuin sääntö. Satunnaiseen aikaa vilkaistaessa majatalomme edusta on todennäköisesti tyhjä.
Laskuveden aikana kylän naisia näkee kalastamassa. Merilevän viljely on loppunut, vaikka rakennelmat ovat vielä paikallaan.
Rannalla on myös muutamia leijasurffaajia (?). Kuvan kaverusten touhu vaikuttaa siltä, että heille voitto olisi se, että purje ei karkaa.
Lämpötila rannalla on pääosin miellyttävä. Aamuauringon paistaessa mereltä päin palmut tarjoavat varjoa. Illalla aurinko laskee saaren toiselle puolelle. Merituuli pitää huolen siitä, että edes päivällä ei ole liian kuuma.
Illalla ranta on ihanteellinen lenkkeilylle. On harvinaista herkkua päästä juoksemaan avojaloin pidempää lenkkiä.
Pidemmillä reissuilla tulee aina joitain hetkiä, jotka jäävät erityisesti mieleen. Ensimmäisen illan juoksuni oli varmuudella sellainen. Olin juuri saanut tiedon, että pienen säädön jälkeen sain Islannista saatavani. Kaivoin repun pohjalta kuulokkeet, valitsin parasta lenkkimusiikkia ja pääsin ensimmäistä kertaa kuukausiin kunnon juoksulenkille. Vaikka kuinka yritin hillitä menohaluja, jalkojeni mielestä en riittävästi. Lihassärky on pieni hinta tuosta muistosta.
Sen jälkeenkin olen päivittäin tehnyt pienen juoksentelun. Aamuisin tai iltaisin olemme jooganneet rannalla. Olemme syöneet hieman hillitymmin. Tämä taitaa olla niitä elämän lukuisia uusia alkuja.
Toisin kuin romanialaispari, joka hinasi tuolinsa aina vain auringon alle, olemme parhaan taidon mukaan yrittäneet välttää aurinkoa. Tänään viimein uskaltauduimme auringon alle, kun kävelimme aamun laskuveden aikana puolen kilometrin päässä siintävälle hiekkasärkälle.
Matka yllätti positiivisesti. Pinnan alla oli korallia, meritähtiä, simpukoita... Särkän takana aallot löivät päällemme hieman viileämpää vettä.
Vedenalainen maailma oli niin kiinnostavaa, että tein iltapäivällä lähes saman reitin snorkkeloimalla vedenpinnan noustua metrin verran korkeammalla.
Kävelyretki on ainoa hetki, kun olemme pitäneet sandaaleja jalassa viimeisen kolmen päivän aikana. Ja tuskin seuraavat päivät tuovat siihen muutosta.
Innostuin nyt kirjoittamaan pitkät pätkät yksittäisestä paikasta. Se kertoo siitä, että en tällaista majapaikan ja rannan yhdistelmää ole aikaisemmin kokenut. Tämä on ensimmäinen Airbnb-majoitukseksemme, eikä varmuudella jää viimeiseksi. Oli jo aikakin kokeilla sen tarjontaa, ainakin ennen kuin se on maailman suurin majoitusfirma.
Kommentit