Viimeisenä päivänä ennen lähtöämme teimme vielä todellisen turistikiertueen. Hyppäsimme opastetulla bussiajelulla kiertämään "Golden Circleksi" kutsuttua reittiä, joka on Islannin suosituin turistireitti ja ainoa jonka monet lyhyen ajan pysähtyjät tekevät. Muutaman päivän vierailijoita on paljon, sillä Icelandair tarjoaa ilmaisia välilaskupysähdyksiä aina viikkoon saakka lennettäessä Islannin kautta Euroopasta Usaan ja päinvastoin. Muutenkin turisteja toki riittäisi. Noin 10 tunnin kierros helpotti orientoitumista paluuseen Suomeen, sillä samalle matkalle tuli turistiryhmä Virosta. Eestin kieli kuulostaa aina vain niin veikeältä suomalaiseen korvaan.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Thingvellir, jossa konkreettisesti näkyy Amerikan ja Euraasian erkanevat mannerlaatat. Liike on n. 2 cm vuodessa, tosin tässä kohtaa liike ilmenee näkyvästi pääosin laattojen suuntaisesti, ei poispäin toisistaan.
Kun kerran laatat ovat tässä näkyvissä, pitihän niitä päästä koskettamaan.
Polku kulkee Amerikan ja Euraasian laattojen välissä.
Vesi oli todella kirkasta. Nämä kolikot loistavat kirkkaana syvimmällään 13 metrissä ja silti ne näyttävät olevan ihan pinnan alapuolella.
Thingvelliristä matka jatkui kohti Geysiriä. Missä aarre?
Geysir tarkoittaa säännöllisin väliajoin purkautuvaa kuumaa lähdettä. Nimi on alunperin kuuluunut yhdelle Haukadalurin lähteelle. Lopulta siitä on muodostunut yleisnimi kaikille kuumille lähteille. Alkuperäinen Geysir ei enää säännöllisesti purkaudu, vaikka osoittikin jotain virkoamisen merkkejä 2000-luvun alussa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen. Tällä hetkellä aktiivisesti purkautuva lähde on nimeltään Strokkur, joka syöksee vettä noin 30 metrin korkeuteen. Se on aika vähän verrattuna Geysirin parhaimmillaan 130 m vesipatsaaseen, mutta näkemisen arvoinen Strokkurkin on.
Strokkur purkautuu 1-2 kertaa 10 minuutissa. Oli aika huvittavaa katsella turisteja, me muitten mukana, odottamassa kamerat ojossa seuraavaa purkausta.
Muistaakseni tämä on se alkuperäinen vanhuuden väsyä poteva Geysir.
Viimeinen stoppimme "kultaisella kierroksella" oli Gullfosin vesiputous, joka on Islannin tunnetuin vesiputous. Sen sanotaan olevan Islannin ensimmäinen luonnonsuojelukohde. 1900-luvun alussa oli suunnitelmia putouksen patoamista voimalaitokseksi. Pari yksittäistä islantilaista kuitenkin estivät hankkeen. Emme taida olla ainoita, jotka lähettävät ison kiitoksen Sigríður Tómasdóttirille.
Tämän lähemmäksi jäätiköitä emme tällä reissulla päässeet. Lángjökullin jäätikkö sijaitsee 40 km Gullfossista pohjoiseen.
Kiertueen päätteeksi oppaamme kertoi Islannin urheilusta. Hän sanoi jalkapallon olevan ykköslaji ja Islannin lajissa parhaan Skandinaviassa. Lausahdus taitaa kertoa muustakin kuin jalkapallosta...
Kommentit