Myvatn-järvi on erittäin kaunis järvi, joka on tärkeää pesimäaluetta lukuisille lintulajeille. Järven ympäristö on tunnettua etenkin erilaisista geotermisen toiminnan jäljistä, kuten tulivuorista, kuumista lähteistä ja geotermisestä kylpylästä.
Myvatn sijaitsee Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa. Ne erkanevat muutaman sentin vuosivauhtia. Geotermisen toiminnan tuloksena syntynyt Islanti on geologiselta iältään erittäin nuori alue, vain toistakymmentä miljoonaa vuotta vanhaa vanhemmilta kohdiltaan. Uutta saarta syntyy koko ajan tulivuorenpurkausten seurauksena.
Järven voi kiertää helposti autolla ympäri. Nähtävää on ripoteltu tasaisesti sinne sun tänne. Alueella voisi patikoida päivätolkulla ja majoitustakin olisi tarjolla laidasta laitaan.
Samat pioneerikukkalajit löytävät tiensä aina ensimmäisten joukossa paikalle maaperän rauhoituttua.
Ensimmäisellä viikolla meillä oli uskomattoman hyvä suhde auringon kanssa. Tämän kauemmaksi piiloon eivät päivänsäteet juuri päässeet. Oli kuin Islanti olisi kutsunut meidät luokseen.
Pseudokraattereita, jotka ovat syntyneet kuuman laavan höyrystettyä veden, joka sitten laajentuneena on työntynyt maamassan läpi.
Dimmuborgirin laavakenttä sijaitsee Myvatnin itäpuolella. Laava on kivettynyt mielikuvituksillisiin muotoihin. Mittasuhteita on vaikea kuvista ymmärtää.
Laavakivien on helppo kuvitella muodostavan erilaisia eläinhahmoja, eikö?
Laajan alueen takaosassa on "kirkoksi" kutsuttu kivimuodostelma, joka on aikojen saatossa herättänyt varmasti ihmisissä paljon erilaisia tuntemuksia. Aikamoinen muodostelma sattuman muokkaamaksi...
Dimmuborgirista näkyy komeasti Hverfjallin tulivuoren kraatteri. Kohta meidänkin hahmomme ovat tuolla reunalla silhuetteina nähtävinä.
Ylös vei kaksi vaihtoehtoista reittiä, joista tämä helpompi otti reilun vartin.
Vielä kolmaskin vaihtoehto löytyi...
Taustalla siintävät Dimmuborgirin laavakivet
Kraatterin harjan ympäri oli rakennettu usean kilometrin mittainen polku. Kierros otti lähemmäs tunnin. Pudotus pohjalle on paljon jyrkempi kuin kuva kertoo.
Aina välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia ja haukkomaan henkeä...
Höyrypilvet kuulunevat Hveraröndin rikkipitoisille lähteille, jonne suuntasimme seuraavaksi.
Hverarönd - täällä haisee rikki...
...ja tuntuu!
Ei kannata kokeilla!
Kuljimme Myvatnin alueen hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Visuaalisesti kaikkein hienoin kohde oli Kraflan alue, jossa tulivuori oli purkautunut lähes 10 vuoden ajan 80-luvulla. Sieltä löytyi vielä höyryävää laavakiveä, kaksi hieno kraatterijärveä ja toimiva geoterminen voimalaitos. Varsinkin ilta-auringossa alue oli todella upea - eipä siellä varmasti muuten pitkän päivän päätteeksi olisikaan jaksanut samoilla. Yhdelle päivällä koko Myvatnin alueen eksotiikka tarjosi todellisen nähtävyysähkyn.
Auringon laskiessa kylmyyteen helpotti kalliononkalosta nousevat lämpimät höyryt.
Saimme olla alueella lähes kahdestaan. Anna palasi takaisin autolle, mutta en väsyneenäkään voinut vastustaa kiusausta kulkea polun huipulle. Mistäköhän ihmiselle on syntynyt tarve päästä mahdollisimman ylös? Tuollaisessa paikassa tuntee itsensä kovin pieneksi - mutta sitähän me tässä maailmassa olemmekin. Anna näkyy kuvissa pienenä pisteenä.
Onhan tämä ihmeellinen Islanti - ei voi muuta sanoa.
Kommentit