Ja vain tuokion kävelyn jälkeen näyttää tältä.
Maaruska on jo saapunut. Täällä ihmetellään, miten vieläkin on vihreää. Ensilumi olisi kuulemma voinut jo laskeutua seudulle. Ilmasto muuttuu kaikkialla.
Kadun loputtua, ylös mäkeä jatkuu pieni soratie. Seurasin sitä jonkun aikaa, mutta se vain jatkui ja jatkui.
Lopulta päätin kääntyä takaisin takaraivossani managerini varoitukset. Sumu voi laskeutua hetkessä ja silloin omien jälkienkin seuraaminen on vaikeaa. Hänen vaimonsa oli eksynyt tuonne vain muutaman kilometrin päähän kylästä ja harhaillut seitsemän tuntia takaisin.
Kotimme on vasemmalla ylhäällä. Ensivaikutelma asunnostamme oli hieman pettymys tutustumiskäynnin mukavan mökin jälkeen, mutta parin kävelylenkin jälkeen suhtautumiseni on alkanut muuttumaan. Luonnolla on ihmeellinen vaikutus. Läheltä löytyy jopa puita, mikä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Metsää on vain 2 % Islannin pinta-alasta.
Puron vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda. Rinteiltä alkunsa saava puro virtaa kivenheiton päässä kotoamme.
Työmatkani, 10 minuutin kävely hallille, näyttää mm. tältä. Meillä on auto käytössämme ja managerimme pitääkin suomalaisia valmentajia hulluina, kun kävelemme vapaaehtoisesti. Näinhän se on, että sitä ei usein riittävästi arvosta, mikä on itsestäänselvyys.
Kuvien laatu on aika kehno, mutta eiköhän se parane Annan saapuessa oikean kameran kanssa.
Kommentit