Bussi heiluu puolelta toiselle. Istumme etupenkeillä. Intiassa tämä ei olisi mahdollista, ainakaan ilman kyynerpäiden käyttöä. Edessä on vajaa kuusi tuntia kuoppaista tietä ennen saapumistamme Kathmanduun.
Chitwan Nepalin etelärajalla oli odotusten mukainen. Oli mukava viettää vielä muutama päivä luonnon keskellä ennen Kathmandua ja Delhiä. Hotellimme muistutti etäisesti majapaikkaamme Intian Kazirangassa. Huone oli siisti, tilava ja erittäin hyvällä maulla sisustettu. Lähinaapureita ei ollut. Iso tontti rajautui pieneen jokeen. Kuin todistuksena luonnon läheisyydestä havaitsimme tänään aamupalapöydästä villin krokotiilin ylittämässä maakaistaletta puron ja joen välissä vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Toissa-aamuna samassa kohtaa pestiin majatalon "kotinorsua", joka oli vapaalla töistä äitiysloman vuoksi. Norsu oli viimeisimmillään ennen synnytystä. Kahdenkymmenen kk:n raskausaika oli päättymässä.
Majatalo ei ollut ainoa yhteys Kazirangaan. Myös Intiansarvikuono yhdistää alueita. Maailmassa on arviolta 3 000 villiä sarvikuonoyksilöä. Niistä 2 000 elää Kazirangassa ja 500 Chitwanissa. Sarvikuonobongauksesta tuli siis sattumalta yksi matkamme teemoista. Chitwanassa päätimme valloittaa luonnonpuiston jalkapatikalla. Olimme ainoat ilmoittautuneet koko päivän kävelysafarille, joten seuranamme oli vain kaksi opasta. Tosin jos olisimme tsekanneet sääennusteen, olisi kävely saattanut meilläkin vaihtua norsu- tai jeeppikyytiin; lähes 40 astetta ja kirkkaalta taivaalta porottanut aurinko sekä valtava kosteus vei ajoittain kaikki mehut meistä ja myös oppaistamme. Onneksi iso osa matkasta kulki sademetsässä, joka tarjosi varjoa ja myös kuumuuden unohduksiin vienyttä nähtävää sekä kuultavaa.
Iltapäivällä kuumuuden ollessa pahimmillaan ja keskittymisen tipotiessään kaikki muuttui hetkessä. Oppaamme pysähtyi, meni kyyryyn kuin toimintaleffassa ja nopein elein neuvoi meitä toimimaan samoin. Pienen tavoittelun jälkeen näimme tiheän metsän läpi sarvikuonon ruokailevan n. 50 m:n päässä. Kaivelin muistista oppaiden antamia ohjeita, miten toimia sarvikuonon lähtiessä tulemaan kohti. Ensisijaisesti piti kiivetä puuhun, mutta ei liian kapearunkoiseen, sillä sellaisen yli kahden tonnin painoinen sarvikuono kaataisi helposti. Toinen vaihtoehto oli piiloutua rungon taakse ja viimeisenä yrittää pelotella se huutamalla sekä eleillä pois. Tai jotain sellaista. Viimeistä en hirveään tarkkaan painanut mieleen, koska siinä vaiheessa olisi luultavasti ollut turha odottaa enää seuraavaa blogipäivitystä. Mutta onneksi oppaamme pitivät huolen siitä, että etäisyys säilyi riittävänä. Aina kun otus kääntyikin meitä kohti, otimme kymmenkunta hiipivää juoksuaskelta taaksepäin. Sen verran olotila oli jännittynyt, että ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa laukusta.
Rhinon lisäksi näimme muutamia peuroja, krokotiilin lekottelemassa matalassa joessa, villisian sekä lukuisia erilaisia lintuja ja hyönteisiä. Siis ihan mukava, mutta äärimmäisen kuluttava päivä.
Toisen täyden päivän nautimme vain hotellimme miljööstä, luimme kirjaa ja odotimme ruoka-aikaa. Siis ei mitään uutta Nepalin tähtien alla. Ja samalla linjalla jatkamme, kun pääsemme kohta Kathmanduun. Olemme taas varanneet hyviä arvosteluja saaneen hotellin. Etsinemme kivan lounaspaikan ja illallistamme vähintään kerran viime kerralla löytämässämme sushipaikassa. Varmistamme sen, että olemme energiaa täynnä palatessamme takaisin Suomeen. Kathmandussa olemme kaksi yötä ennen lentoa Delhiin. Siellä vietämme myös kaksi yötä, jonka jälkeen edessä on kotimatka. Viimeisin sääennuste lupasi Delhiin 44-45 C:n lämpötiloja. Kiva päästä Suomen viileyteen!
Pieti
Chitwan Nepalin etelärajalla oli odotusten mukainen. Oli mukava viettää vielä muutama päivä luonnon keskellä ennen Kathmandua ja Delhiä. Hotellimme muistutti etäisesti majapaikkaamme Intian Kazirangassa. Huone oli siisti, tilava ja erittäin hyvällä maulla sisustettu. Lähinaapureita ei ollut. Iso tontti rajautui pieneen jokeen. Kuin todistuksena luonnon läheisyydestä havaitsimme tänään aamupalapöydästä villin krokotiilin ylittämässä maakaistaletta puron ja joen välissä vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Toissa-aamuna samassa kohtaa pestiin majatalon "kotinorsua", joka oli vapaalla töistä äitiysloman vuoksi. Norsu oli viimeisimmillään ennen synnytystä. Kahdenkymmenen kk:n raskausaika oli päättymässä.
Majatalo ei ollut ainoa yhteys Kazirangaan. Myös Intiansarvikuono yhdistää alueita. Maailmassa on arviolta 3 000 villiä sarvikuonoyksilöä. Niistä 2 000 elää Kazirangassa ja 500 Chitwanissa. Sarvikuonobongauksesta tuli siis sattumalta yksi matkamme teemoista. Chitwanassa päätimme valloittaa luonnonpuiston jalkapatikalla. Olimme ainoat ilmoittautuneet koko päivän kävelysafarille, joten seuranamme oli vain kaksi opasta. Tosin jos olisimme tsekanneet sääennusteen, olisi kävely saattanut meilläkin vaihtua norsu- tai jeeppikyytiin; lähes 40 astetta ja kirkkaalta taivaalta porottanut aurinko sekä valtava kosteus vei ajoittain kaikki mehut meistä ja myös oppaistamme. Onneksi iso osa matkasta kulki sademetsässä, joka tarjosi varjoa ja myös kuumuuden unohduksiin vienyttä nähtävää sekä kuultavaa.
Iltapäivällä kuumuuden ollessa pahimmillaan ja keskittymisen tipotiessään kaikki muuttui hetkessä. Oppaamme pysähtyi, meni kyyryyn kuin toimintaleffassa ja nopein elein neuvoi meitä toimimaan samoin. Pienen tavoittelun jälkeen näimme tiheän metsän läpi sarvikuonon ruokailevan n. 50 m:n päässä. Kaivelin muistista oppaiden antamia ohjeita, miten toimia sarvikuonon lähtiessä tulemaan kohti. Ensisijaisesti piti kiivetä puuhun, mutta ei liian kapearunkoiseen, sillä sellaisen yli kahden tonnin painoinen sarvikuono kaataisi helposti. Toinen vaihtoehto oli piiloutua rungon taakse ja viimeisenä yrittää pelotella se huutamalla sekä eleillä pois. Tai jotain sellaista. Viimeistä en hirveään tarkkaan painanut mieleen, koska siinä vaiheessa olisi luultavasti ollut turha odottaa enää seuraavaa blogipäivitystä. Mutta onneksi oppaamme pitivät huolen siitä, että etäisyys säilyi riittävänä. Aina kun otus kääntyikin meitä kohti, otimme kymmenkunta hiipivää juoksuaskelta taaksepäin. Sen verran olotila oli jännittynyt, että ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa laukusta.
Rhinon lisäksi näimme muutamia peuroja, krokotiilin lekottelemassa matalassa joessa, villisian sekä lukuisia erilaisia lintuja ja hyönteisiä. Siis ihan mukava, mutta äärimmäisen kuluttava päivä.
Toisen täyden päivän nautimme vain hotellimme miljööstä, luimme kirjaa ja odotimme ruoka-aikaa. Siis ei mitään uutta Nepalin tähtien alla. Ja samalla linjalla jatkamme, kun pääsemme kohta Kathmanduun. Olemme taas varanneet hyviä arvosteluja saaneen hotellin. Etsinemme kivan lounaspaikan ja illallistamme vähintään kerran viime kerralla löytämässämme sushipaikassa. Varmistamme sen, että olemme energiaa täynnä palatessamme takaisin Suomeen. Kathmandussa olemme kaksi yötä ennen lentoa Delhiin. Siellä vietämme myös kaksi yötä, jonka jälkeen edessä on kotimatka. Viimeisin sääennuste lupasi Delhiin 44-45 C:n lämpötiloja. Kiva päästä Suomen viileyteen!
Pieti
Kommentit