Himalaja, viimeistä kertaa. Nyt lentokoneen ikkunasta. Helsinkiin aikaa 5h08min. Aika hassua tilata lisää viiniä suomeksi. Viimeiset kaksi yötä takana helteisessä Delhissä. Lämpöä oli hieman yli 45 C astetta. Se oli paljon se. Jopa tuuli tuntui kuin puhaltelulta saunassa. Koskaan aikaisemmin en ole kokenut moista hellettä. Emme edes yrittäneet olla ulkona. Mutta kuin sanoaksemme hyvästit Intialle kävin viimeiset vänkäykset riksakuskin kanssa tullessamme ostoskeskuksesta:
- Hotel Emblem, tiedätkö?
Nyökkäys.
- paljonko?
- 80 rupiaa.
- ok. (siinä on 10 liikaa, mutta silti alhainen pyyntö yllättää positiivisesti)
- näytäs vielä korttia. Hotellille on kahdeksan kilometriä.
- ei, sinne on 4,1 km. (linnuntietä sanoo google map)
- ei, 8 kilometrä.
- 4 kilometriä ja sata metriä.
- 100 rupiaa.
- 80, maksoimme tullessa 70.
- 90.
- ei, 80.
- 90.
- 80.
Tympääntynyt nyökkäys.
Perillä...
- näetkö, ei 4 km, 6 km?
- mittari näyttää 58 rupiaa.
- mutta käytössä uusi taulukko.
Isken 80 rupiaa kouraan, sillä olen kaivanut tasarahan. Tässä vaiheessa nauramme jo toisillemme. Ja vielä kuriositeettina: 10 rupiaa vastaa 14 senttiä. Mutta joskus on vain vängättävä.
On siis aika palata kotiin. Oliko 4,5 kk paljon vai vähän, sitä en osaa sanoa. Toisin kuin Anna, en osaa kaivata paluuta Suomeen, mutta ajatus ei kuulosta yhtään pahemmalta.
Vajaa viikko sitten Chitwanissa Anna esitti kiperän kysymyksen: mitä reissulta on jäänyt käteen? Mietin hetken, mutta aika nopeasti mieleen tuli kliseisen kuuloinen lista asioita. Ensimmäisenä taisin mainita, mitä olen oppinut tai ainakin, missä olen kehittynyt. Erilaisuuden ja vastoinkäymisten sietäminen (tätä testattiin äsken kun yli 15 v vanha lahja-Leatherman jäi turvatarkastukseen), ihmistuntemuksen ja kommunikaation kehittyminen, yleissivistyksen paraneminen, kyky pitää paremmin puolensa. Mutta hetken maiskuteltua vastaus alkoi kuulostaa liian ylevältä. Eiköhän ensin olisi pitänyt mainita lukuisat hienot hetket rakkaan matkakumppanini kanssa? Kaikki hyvät keskustelut. Lukuisat paikat, joissa olemme saaneet yhdessä viettää aikaa. Lopulta aikani mietittyäni tajusin sen, näin valtavaa kokemusta on turha edes yrittää jäsennellä muutamiksi lauseiksi. Paras anti palautuu mieliin myöhemmin muistoina ja toivottavasti heijastuu käyttäytymisessäni.
Yksi syy, miksi paluu Suomeen on kiva ajatus, on se että odotan innolla tulevaa kesäajan työtäni Tanskassa. Seuratessani Suomen koristuloksia alkoi paluu seuravalmennukseen kuulostamaan innostavalta ajatuksella. Parin tahon kanssa olen jo vähän käynytkin siihen liittyviä keskusteluja. Luulen että olen valmis taas tekemään työtä tarvittavalla intohimolla. Kun nyt olen saanut vähän etäisyyttä huippu-urheiluun, se tuntuu myös eri tavalla mielekkäältä. Useat keskustelut ja median seuraaminen ovat muokanneet käsityksiäni: huippu-urheilulle on varmuudella tilausta ja tarvetta tässä kriisien runtelemassa maailmassa. Se antaa kanavan purkaa ja näyttää tunteita sekä opettaa eläytymään riippumatta siitä kummalla puolen estradia toimii. Mutta en taaskaan halua kuulostaa liian ylevältä. Onhan se henkilökohtaisella tasolla pirun kivaa kilpailla, kun voittaminen vaatii täydellistä sitoutumista tavoitteeseen ja jokaisen asian tekemistä niin hyvin kuin mahdollista. Ymmärrystä siitä, millä on merkitystä ja mihin voi vaikuttaa. Ja ensisijaista syytä menestymättömyyteen saa hakea itsestään. Urheilu on loppujen lopuksi hyvin reilua ja kivaa.
Vielä lopuksi en malta olla mainitsematta pientä suhtatumiseroa ammattiini. Kun Suomessa vastaus kysymykseen työstäni on usein: "etkö tee mitään muuta", ulkomaisten suusta kuului yleensä: "wow, great!". Mutta ehkäpä Suomessakin asiat alkavat muuttumaan. Hyvänä signaalina on kutsu illallistamaan tasavallan presidentin seurueessa hänen valtiovierailunsa aikana Tanskassa. En ottanut sitä niinkään henkilökohtaisena kunnianosoituksena kuin arvonantona suomalaista urheilu- ja koripallovalmennusta kohtaan. Valitettavasti matkani takia jouduin kieltäytymään, mutta tässä kuitenkin julkinen kiitokseni kutsusta presidentinkanslialle.
Kiitos myös kaikille blogin lukijoille ja mukavaa kesää!
Pieti
Kommentit