"Well once car hire mean no break off either used or not used,averages fuel per day is Rs.500...no break off same price iin a day.Hotel ranges from Rs.1500 to Rs.3500 luxurious basic hotel Rs :800 to 1500 ranges. >>thanks and regards Koj Mama"
Tämä viesti merkistä merkkiin oli vastauksena tiedusteluuni saammeko alennusta, jos matkalla Tawangiin annamme kuskille 1,5 vapaapäivää ilman kilometrejä. Mitäs tuosta nyt sanoisi? Joka tapauksessa joudumme turvautumaan matkatoimiston apuun, sillä haluamamme kohde Tawangin buddhaluostari, on Arunachal Pradeshissa, jonne matkustamiseen tarvitaan lupa etukäteen. Ulkomaalaisen pitää hakea lupa Delhistä tai Itanagarasta. Delhi sijaitsee 2059 km:n päässä tämänhetkisestä olinpaikastamme ja Itanagar juuri siinä osavaltiossa, jonne emme pääse ilman lupaa... Mutta näin alueen oppaissa kirjoitetaan. Hmm, ehkä tähän on piilotettuna joku logiikka, joka ei aukene eurooppalaiselle.nOnneksi tuo ei ole tämän hetken murhe.
Toissapäivänä odotimme Guwahatissa (Assamin pääkaupunki) Arunachal Pradeshin edustuston toimipisteen aukeamista, kun avulias virkailija kertoi meille juuri saman: ulkomaalaiset eivät voi saada entry-lupaa Arunachal Pradeshiin kuin Delhistä ja Itanagarista. Mutta hän antoi myös matkaesitteen, josta löytyi lista tour operatoreista, jotka voivat järjestää ko. luvan meille. Samalla pitäisi varmasti ottaa koko paketti siitä toimistolta. Soitin yhteen esitteessä mainittuun toimistoon. Sieltä sanottiin luvan saamiseen menevän vähintään viikon. Yhteisen kielen löytyminen oli kuitenkin puhelimitse haasteelIista. Siksi halusin jatkaa keskustelua sähköpostitse. Yo. viesti on hyvä esimerkki siitä, että siten on paljon helpompi ymmärtää toista. Mutta tämän takia päätimme jatkaa matkaamme etelään Shilongiin, Meghalayan pääkaupunkiin.
Tällä hetkellä vakaa aikomuksemme on myös päästä Tawangiin. Olemme jopa valmiita maksamaan siitä aika paljon, sillä näillä näkymin olemme jättämässä Bhutanin väliin. Jonkun buddhisti-paikan haluamme nähdä. Mitä enemmän Tawangista lukee, sen kiinnostavammalta se vaikuttaa. Yhtään sen kiinnostavuutta ei vähennä se, että tie sinne kulkee yli neljän kilometrin korkeudessa ja kuvista päätellen suunnattoman upeissa maisemissa. Aika hyvä korvike Bhutanille se olisi myös sijainniltaan, sillä sieltä olisi vain 15 km Bhutanin ja Tiibetin rajoille.
Niin, siis vietimme kaksi yötä Guwahatissa. Se olisi voinut jäädä jopa ilman mainintaa, mutta sen läpi virtaa Brahmaputra, yksi Kaakkois-Aasian merkittävimmistä joista. Sen näkeminen oli vaikuttavaa. Toinen mieleenpainuva kokemus oli vierailu Kamakhya-temppelissä, jonka on mainittu olevan yksi pyhimmistä hindujen pyhiinvaelluspaikoista. Sitä se näyttikin olevan. Paikka oli täynnä pyhää etsiviä. Meille selvitettiin myös elämän raadollisuus, kun pääsimme temppelin lähelle; jopa Jumala on rikkaampia lähellä. Mitä enemmän oli valmis maksamaan, sitä lähemmäksi pääsi pyhää kuvaa. Lyhyimmillään viidelläsadalla rupialla pääsi tunnin päähän. Parilla sadalla joutui muutaman tunnin jonoon. Epä-hinduna oli jotenkin epätodellinen olo katsoa kuin vankilassa jonottavia, rautahäkein rajattuja jonoja. Me tyydyimme vain katselemaan menoa ilman Jumalan siunausta tai sitten meitä ehkä siunattiin ilman maksua. Meillä oli joka tapauksessa parempi kohtalo kuin uhrausta odottavilla karitsoilla, jotka määkivät surkeasti, kun niitä sidottiin kaulasta kiinni.
Nyt olemme Shilongissa. Löysimme täältä mukavan, siistin ja rauhallisella paikalla sijaitsevan guest housen. Täällä on myös mukavan viileää, sillä kaupunki sijaitsee yli puolentoista kilometrin korkeudessa. Teemme täältä huomenna ja ylihuomenna pari retkeä läheisiin luontokohteisiin. Sitten jatkamme kohti etelää, lähelle Bangladeshin rajaa ja Cherrapunjin kylää. Sen lähettyviltä olemme varanneet viikoksi majoituksen resortista, vielä pienemmän kylän kupeesta, keskeltä ei mitään. Tai sitten keskeltä kaikkea. Sillä asutusta tuolta ei juuri pitäisi löytyä, mutta kaunista luontoa ja maisemaa sitäkin enemmän. Majatalon pitäjä lupasi, että hienoja vaellusreittejä löytyy vähintäänkin kuukauden tarpeelle, jos niin vain haluamme. Jäämme odottamaan ja otamme taas vaihteeksi rennosti muutaman raskaamman kaupungin jälkeen.
Minä olen osannut ottaa jo täällä Shilongissa rennosti, toivottavasti myös Annakin. Hänen osansa ei ole kadehdittava, sillä hän pääsee tuon tuostakin poseeraamaan paikallisten pyytämänä (miesten ja naisten) yhteiskuviin. Paikalliset ymmärtävät kauneuden päälle, mutta ehkä ihonvärilläkin on tekemistä asian kanssa. Tänään näimme täällä ensimmäiset kaksi länsimaalaista moneen päivään ja nekin paikan ainoassa turistitoimistossa.
Olin jo lopettanut kirjoituksen, mutta en voi olla jatkamatta. Kuuntelin juuri Spotifysta ladattua Joan Baezia. Hän lauloi englannoksen Sibeliuksen Finlandiasta. Aika jännä versio. Mutta se palautti mieleeni tämänpäiväisen keskustelun Annan kanssa. Monesti meiltä kysytään täällä alkuperäämme. Yllättävän monet, jotka tunnistavat Suomen, osaavat yhdistää sen kylmyyden lisäksi puhtauteen. Vaikka en pystykään tuntemaan ylpeyttä sellaisesta, mihin en pysty vaikuttamaan (olen vain onnekas synnyttyäni Suomeen), olen nöyrän kiitollinen. Emme varmasti osaa kyllin arvostaa puhtautta ja luontoa, sitä mitä meillä Suomessa on. Ja ehkä sen seurauksena roskaamme enemmän ympäristöämme. Luonnon ja kaiken ympäristön puhtaana pitämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, meidän jokaisen, joille elämä on muutakin kuin vain selviytymistä!
Pieti
Tämä viesti merkistä merkkiin oli vastauksena tiedusteluuni saammeko alennusta, jos matkalla Tawangiin annamme kuskille 1,5 vapaapäivää ilman kilometrejä. Mitäs tuosta nyt sanoisi? Joka tapauksessa joudumme turvautumaan matkatoimiston apuun, sillä haluamamme kohde Tawangin buddhaluostari, on Arunachal Pradeshissa, jonne matkustamiseen tarvitaan lupa etukäteen. Ulkomaalaisen pitää hakea lupa Delhistä tai Itanagarasta. Delhi sijaitsee 2059 km:n päässä tämänhetkisestä olinpaikastamme ja Itanagar juuri siinä osavaltiossa, jonne emme pääse ilman lupaa... Mutta näin alueen oppaissa kirjoitetaan. Hmm, ehkä tähän on piilotettuna joku logiikka, joka ei aukene eurooppalaiselle.nOnneksi tuo ei ole tämän hetken murhe.
Toissapäivänä odotimme Guwahatissa (Assamin pääkaupunki) Arunachal Pradeshin edustuston toimipisteen aukeamista, kun avulias virkailija kertoi meille juuri saman: ulkomaalaiset eivät voi saada entry-lupaa Arunachal Pradeshiin kuin Delhistä ja Itanagarista. Mutta hän antoi myös matkaesitteen, josta löytyi lista tour operatoreista, jotka voivat järjestää ko. luvan meille. Samalla pitäisi varmasti ottaa koko paketti siitä toimistolta. Soitin yhteen esitteessä mainittuun toimistoon. Sieltä sanottiin luvan saamiseen menevän vähintään viikon. Yhteisen kielen löytyminen oli kuitenkin puhelimitse haasteelIista. Siksi halusin jatkaa keskustelua sähköpostitse. Yo. viesti on hyvä esimerkki siitä, että siten on paljon helpompi ymmärtää toista. Mutta tämän takia päätimme jatkaa matkaamme etelään Shilongiin, Meghalayan pääkaupunkiin.
Tällä hetkellä vakaa aikomuksemme on myös päästä Tawangiin. Olemme jopa valmiita maksamaan siitä aika paljon, sillä näillä näkymin olemme jättämässä Bhutanin väliin. Jonkun buddhisti-paikan haluamme nähdä. Mitä enemmän Tawangista lukee, sen kiinnostavammalta se vaikuttaa. Yhtään sen kiinnostavuutta ei vähennä se, että tie sinne kulkee yli neljän kilometrin korkeudessa ja kuvista päätellen suunnattoman upeissa maisemissa. Aika hyvä korvike Bhutanille se olisi myös sijainniltaan, sillä sieltä olisi vain 15 km Bhutanin ja Tiibetin rajoille.
Niin, siis vietimme kaksi yötä Guwahatissa. Se olisi voinut jäädä jopa ilman mainintaa, mutta sen läpi virtaa Brahmaputra, yksi Kaakkois-Aasian merkittävimmistä joista. Sen näkeminen oli vaikuttavaa. Toinen mieleenpainuva kokemus oli vierailu Kamakhya-temppelissä, jonka on mainittu olevan yksi pyhimmistä hindujen pyhiinvaelluspaikoista. Sitä se näyttikin olevan. Paikka oli täynnä pyhää etsiviä. Meille selvitettiin myös elämän raadollisuus, kun pääsimme temppelin lähelle; jopa Jumala on rikkaampia lähellä. Mitä enemmän oli valmis maksamaan, sitä lähemmäksi pääsi pyhää kuvaa. Lyhyimmillään viidelläsadalla rupialla pääsi tunnin päähän. Parilla sadalla joutui muutaman tunnin jonoon. Epä-hinduna oli jotenkin epätodellinen olo katsoa kuin vankilassa jonottavia, rautahäkein rajattuja jonoja. Me tyydyimme vain katselemaan menoa ilman Jumalan siunausta tai sitten meitä ehkä siunattiin ilman maksua. Meillä oli joka tapauksessa parempi kohtalo kuin uhrausta odottavilla karitsoilla, jotka määkivät surkeasti, kun niitä sidottiin kaulasta kiinni.
Nyt olemme Shilongissa. Löysimme täältä mukavan, siistin ja rauhallisella paikalla sijaitsevan guest housen. Täällä on myös mukavan viileää, sillä kaupunki sijaitsee yli puolentoista kilometrin korkeudessa. Teemme täältä huomenna ja ylihuomenna pari retkeä läheisiin luontokohteisiin. Sitten jatkamme kohti etelää, lähelle Bangladeshin rajaa ja Cherrapunjin kylää. Sen lähettyviltä olemme varanneet viikoksi majoituksen resortista, vielä pienemmän kylän kupeesta, keskeltä ei mitään. Tai sitten keskeltä kaikkea. Sillä asutusta tuolta ei juuri pitäisi löytyä, mutta kaunista luontoa ja maisemaa sitäkin enemmän. Majatalon pitäjä lupasi, että hienoja vaellusreittejä löytyy vähintäänkin kuukauden tarpeelle, jos niin vain haluamme. Jäämme odottamaan ja otamme taas vaihteeksi rennosti muutaman raskaamman kaupungin jälkeen.
Minä olen osannut ottaa jo täällä Shilongissa rennosti, toivottavasti myös Annakin. Hänen osansa ei ole kadehdittava, sillä hän pääsee tuon tuostakin poseeraamaan paikallisten pyytämänä (miesten ja naisten) yhteiskuviin. Paikalliset ymmärtävät kauneuden päälle, mutta ehkä ihonvärilläkin on tekemistä asian kanssa. Tänään näimme täällä ensimmäiset kaksi länsimaalaista moneen päivään ja nekin paikan ainoassa turistitoimistossa.
Olin jo lopettanut kirjoituksen, mutta en voi olla jatkamatta. Kuuntelin juuri Spotifysta ladattua Joan Baezia. Hän lauloi englannoksen Sibeliuksen Finlandiasta. Aika jännä versio. Mutta se palautti mieleeni tämänpäiväisen keskustelun Annan kanssa. Monesti meiltä kysytään täällä alkuperäämme. Yllättävän monet, jotka tunnistavat Suomen, osaavat yhdistää sen kylmyyden lisäksi puhtauteen. Vaikka en pystykään tuntemaan ylpeyttä sellaisesta, mihin en pysty vaikuttamaan (olen vain onnekas synnyttyäni Suomeen), olen nöyrän kiitollinen. Emme varmasti osaa kyllin arvostaa puhtautta ja luontoa, sitä mitä meillä Suomessa on. Ja ehkä sen seurauksena roskaamme enemmän ympäristöämme. Luonnon ja kaiken ympäristön puhtaana pitämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, meidän jokaisen, joille elämä on muutakin kuin vain selviytymistä!
Pieti
Kommentit