Pakollinen kahden yön stoppi Siligurissa alkaa lähenemään loppua. Ja hyvä niin. Kaikesta näkee, että tämä on lähes kaikille matkustajille vain väliasema. Heti astuttuamme junasta meille alettiin kauppaamaan taksikyytiä 80 km:n päähän Darjeelingiin, kuuluisaan hill stationiin ja teekaupunkiin. Gangtok on toinen kaupunki, jonne täältä tarjotaan jeeppikyytiä jatkuvalla syötöllä. Se on pohjoisen Bhutanin ja Nepalin välissä sijaitsevan Sikkimin osavaltion pääkaupunki. Turistit matkustavat sinne pääosin tekemään pitkiäkin vaelluksia Himalajan rinteille. Lähes 8600 m:n yltävä Khangchendzong näkyy lähes koko osavaltion alueelle. Sikkim on yksi ekoturismin keskuksista Intiassa.
Me päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme itään vähemmän turistien tallomille poluille. Tosin eipä täälläkään enää länsimaalaisia liikaa näe. Kolmen päivänä aikana olemme nähneet tasan kolme valkonaamaa. Ajatuksemme olisi seuraavan 3-4 viikon aikana kiertää ainakin Assamin, Arunal Pradeshin ja Meghalayan osavaltioissa, jotka sijaitsevat äärimmäisessä idässä ikäänkuin irrallaan Intiasta, Bangladeshin, Tiibetin ja Myanmarin puristuksessa. Muistan aina siitä asti, kun 6-vuotiaana sain ensimmäisen karttakirjani, katsoneeni ihmetellen tuota aluetta ikuisesti tavoittamattomana seutuna. Siksi onkin aika jännä tunne päästä huomenna näkemään, mitä se todella pitää sisällään.
Tänään nettisurffailun jälkeen päädyimme ostamaan ensin matkan Brahmaputran varrella sijaitsevaan Guwahatiin, Assamin pääkaupunkiin. Sieltä pystymme järjestämään matkaamme eteenpäin. Matkatoimistossa törmäsimme taas tuttuun hetken mielijohteesta matkustavan ongelmaan: huomenna ja ylihuomenna kaikki junat olivat buukattu täyteen. Siksi päädyimmekin varaamaan lennon huomiselle Guwahatiin, sillä emme millään ilveellä halunneet jäädä Holin jalkoihin täällä Siligurissa. Ehkäpä lentojen halpa hinta 25 euroa/kpl vaikutti myös päätökseen.
Huomenna on siis Holi, Suomen vappuun verrattavissa oleva maanlaajuinen juhla, johon kuuluu mm. väriaineiden ja veden roiskiminen ympäriinsä. Kolkatassa tapaamamme pari antoi selkeät ohjeet: iholle kannattaa laittaa öljyä, jotta väri lähtee paremmin pois ja päässä kannattaa pitää lakkia. He harmittelivat puolestamme, ettemme pääse kokemaan juhlaa Kolkatassa. Vaikka yhdyinkin harmitteluihin, mielessäni ajattelin täysin päinvastaista; jos minulle on vappuna vastenmielistä kulkea Tampereen keskustorilla, mitä olisi holi Kolkatassa - olettaen, että edes puolet juhlaan liittyvistä kertomuksista pitävät paikkansa. Matkatoimistosta suositeltiin varaamaan huominen taksikyyti lentokentälle etukäteen, aamupäivällä ei kuulemma selvää kuskia muuten olisi saatavissa. Hmm, mistähän vertaus vappuun tuli mieleen.
Täällä on muutenkin alkoholi näkynyt enemmän katukuvassa. Tienvarressa mainostetaan viiniä ja näimme myös ensimmäistä kertaa intialaisen katujuopottelemassa. Peruskävelyreittimme varressa on peräti kolme viinanmyyntipistettä. Eilen pistäydyin itsekin yhdessä, sillä päätimme palkita itsemme saatuamme hoidettua yhden mieltä painaneen käytännönrastin. Ostosreissun jälkeen voi helposti kuvitella, miltä on tuntunut asioida Alkossa 70-luvulla. Myynti tapahtui rautaristikon takaa pienestä luukusta, pullot käärittiin sanomalehtipaperiin ja useimmat asiakkaat piilottivat pullon nopeasti taskuunsa tai laukkuun. Täällä myynti tapahtui kuitenkin avoimesti. Andamaanien Long Islandilla kauppias piilotti olutpullon suoraan laukkuun, sillä alkoholin myyminen oli siellä laitonta.
Guwahatista jatkamme luultavasti kohti pohjoista Tawangin kaupunkia. Se sijaitsee aivan Tiibetin ja Bhutanin rajojen tuntumassa. Siellä on Intian suurin ja maailman toiseksi suurin, yli 300 vuotta vanha buddhalaisluostari. Vain Lhasan Potala palace on suurempi. Sinne johtava tie käy parhaimmillaan yli neljän kilometrin korkeudessa. Lähimmästä isommasta kaupungista on 12 tunnin ajomatka tuonne, mutta kuvien ja kertomusten perusteella matka on vaivan väärti. Muuten tullemme käyttämään aikaamme luonnonpuistoissa ja pienissä idyllisissä vuoristokylissä, joita ainakin Meghalayassa pitäisi olla tarjolla. Nettiyhteyksiä voi olla haastavaa löytää tuolta, joten blogipäivityksiin tullee pitkähköjä taukoja.
Pieti
Me päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme itään vähemmän turistien tallomille poluille. Tosin eipä täälläkään enää länsimaalaisia liikaa näe. Kolmen päivänä aikana olemme nähneet tasan kolme valkonaamaa. Ajatuksemme olisi seuraavan 3-4 viikon aikana kiertää ainakin Assamin, Arunal Pradeshin ja Meghalayan osavaltioissa, jotka sijaitsevat äärimmäisessä idässä ikäänkuin irrallaan Intiasta, Bangladeshin, Tiibetin ja Myanmarin puristuksessa. Muistan aina siitä asti, kun 6-vuotiaana sain ensimmäisen karttakirjani, katsoneeni ihmetellen tuota aluetta ikuisesti tavoittamattomana seutuna. Siksi onkin aika jännä tunne päästä huomenna näkemään, mitä se todella pitää sisällään.
Tänään nettisurffailun jälkeen päädyimme ostamaan ensin matkan Brahmaputran varrella sijaitsevaan Guwahatiin, Assamin pääkaupunkiin. Sieltä pystymme järjestämään matkaamme eteenpäin. Matkatoimistossa törmäsimme taas tuttuun hetken mielijohteesta matkustavan ongelmaan: huomenna ja ylihuomenna kaikki junat olivat buukattu täyteen. Siksi päädyimmekin varaamaan lennon huomiselle Guwahatiin, sillä emme millään ilveellä halunneet jäädä Holin jalkoihin täällä Siligurissa. Ehkäpä lentojen halpa hinta 25 euroa/kpl vaikutti myös päätökseen.
Huomenna on siis Holi, Suomen vappuun verrattavissa oleva maanlaajuinen juhla, johon kuuluu mm. väriaineiden ja veden roiskiminen ympäriinsä. Kolkatassa tapaamamme pari antoi selkeät ohjeet: iholle kannattaa laittaa öljyä, jotta väri lähtee paremmin pois ja päässä kannattaa pitää lakkia. He harmittelivat puolestamme, ettemme pääse kokemaan juhlaa Kolkatassa. Vaikka yhdyinkin harmitteluihin, mielessäni ajattelin täysin päinvastaista; jos minulle on vappuna vastenmielistä kulkea Tampereen keskustorilla, mitä olisi holi Kolkatassa - olettaen, että edes puolet juhlaan liittyvistä kertomuksista pitävät paikkansa. Matkatoimistosta suositeltiin varaamaan huominen taksikyyti lentokentälle etukäteen, aamupäivällä ei kuulemma selvää kuskia muuten olisi saatavissa. Hmm, mistähän vertaus vappuun tuli mieleen.
Täällä on muutenkin alkoholi näkynyt enemmän katukuvassa. Tienvarressa mainostetaan viiniä ja näimme myös ensimmäistä kertaa intialaisen katujuopottelemassa. Peruskävelyreittimme varressa on peräti kolme viinanmyyntipistettä. Eilen pistäydyin itsekin yhdessä, sillä päätimme palkita itsemme saatuamme hoidettua yhden mieltä painaneen käytännönrastin. Ostosreissun jälkeen voi helposti kuvitella, miltä on tuntunut asioida Alkossa 70-luvulla. Myynti tapahtui rautaristikon takaa pienestä luukusta, pullot käärittiin sanomalehtipaperiin ja useimmat asiakkaat piilottivat pullon nopeasti taskuunsa tai laukkuun. Täällä myynti tapahtui kuitenkin avoimesti. Andamaanien Long Islandilla kauppias piilotti olutpullon suoraan laukkuun, sillä alkoholin myyminen oli siellä laitonta.
Guwahatista jatkamme luultavasti kohti pohjoista Tawangin kaupunkia. Se sijaitsee aivan Tiibetin ja Bhutanin rajojen tuntumassa. Siellä on Intian suurin ja maailman toiseksi suurin, yli 300 vuotta vanha buddhalaisluostari. Vain Lhasan Potala palace on suurempi. Sinne johtava tie käy parhaimmillaan yli neljän kilometrin korkeudessa. Lähimmästä isommasta kaupungista on 12 tunnin ajomatka tuonne, mutta kuvien ja kertomusten perusteella matka on vaivan väärti. Muuten tullemme käyttämään aikaamme luonnonpuistoissa ja pienissä idyllisissä vuoristokylissä, joita ainakin Meghalayassa pitäisi olla tarjolla. Nettiyhteyksiä voi olla haastavaa löytää tuolta, joten blogipäivityksiin tullee pitkähköjä taukoja.
Pieti
Kommentit