Istumme kaksikerroksisen matkustajaveneen terassitasolla ja ihailemme molemmin puolin riisiviljelmiä palmujen peittämien kannasten takana. Aina siellä täällä on yllättävän hienon näköisiä asuinrakennuksia, lomakyliä ja asuntoveneitä. Ympärillämme pyörii jatkuvasti erilaisia vesilintuparvia. Olemme nyt matkanneet reilun tunnin backwaterseja, kanaalien ja järvien muodostamaa Arabianmerestä erottuvaa sisävesiverkostoa, mikä on ehkä Keralan tunnetuin nähtävyys, must see, jos joku sellainen on.
Juuri nyt käännyimme isolta kanaalilta paljon pienemmälle. Veneen molemmin puolin on nyt vain kymmenisen metriä rantaan. Kanaali on kauttaaltaan vesikasvien peitossa. Rannalla ihmiset vilkuttelevat meille. Jotkut lähettävät lentosuudelmia. Miehet sukeltelevat jotain vedenpohjasta.
Käännyttäessä oli kyltti Kollam 60 km, ihan kuin olisimme matkalla maantietä pitkin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta yllämme on pressukatos ja ilmavirta viilensi vielä äsken mukavasti. Vauhti on nyt selkeästi äskeistä hitaampaa. Heti kostea kuumuus alkaa tiivistymään iholle.
Edessä on vielä reilu nelisen tuntia matkaa. Sitten meidän pitäisi olla Amritapurissa, Äiti Ammanin ashramissa. Lähdimme tänään puoliseitsemältä Kochinista. Teimme aamulla tilit selviksi Harryn kanssa. Pakatessamme laukkujamme taksiin Mohammed, vanhin omanilaismiehistä, tuli ihmetykseksemme vastaan aamukävelyltä. Heitimme hänelle jäähyväiset.
Edellisenä iltana istuimme vielä kerran Mohammedin ja Ramdanin barbeque-pöytään. Tällä kertaa lammas oli todella mureaa. Mohammed kutsui meidät vieraakseen Omaniin ja lupasi siellä huolehtia kaikesta. Auto olisi siellä käytössämme, minne ikinä haluaisimme mennä. Kaikessa sydämellisyydessä kutsu vaikutti uskottavalta. Siitä tosin Ramdanilta on turha kysyä. Hän keskittyi kovassa kännissään tarjoamaan vuoroin viskiä, vuoroin lampaan aivoa, jota hän vaivalloisesti pilkkoi lusikalla. Annan kanssa pojille lähiravintolasta tuomamme kasvisnyytit eivät ymmärrettävästikään olleet suuri menestys.
Vihje: lopeta lukeminen nyt, jos haluat välttyä vessatarinalta. Kaikessa koomisuudessaan kirjoitan kuitenkin siitä. Odotellessamme veneen lähtöä minulle tuli pakottava tarve päästä vessaan. Huomasin jonkun matkan päässä yleisen wc:n, jota valvoi vanhahko nainen. Seurasin toista miestä ja hänen esimerkin mukaisesti maksoin kahden rupian wc-maksun. Vessassa oli laarin lisäksi yksi reikätoiletti (siis reikä maassa ilman istuinta), jota minun oli käytettävä. Ovea en saanut lukkoon. Ollessani kyykyssä housut kintuissa oven takana alkoi kuulua naisen jupinaa. Hetken päästä hän kiskaisi oven auki, huuhteli vessan heittäen sinne täyden vesiämpärin ja jupisi jotain, mistä sain vain selvää: "5 rupes". Sama toistui hetken kuluttua. Myös nilkkani saivat osansa. Vielä kerran hän avasi kiukkuisena oven täytti reiän vieressä olevan ämpärin ja näytti elein, että minun pitäisi pestä takamukseni. Onneksi olin saanut asiani hoidetuksi. Poistuessani vessasta hän odotti käsi ojossa ja pyysi jälleen viittä rupiaa. Minulla sattui olemaan viiden rupian kolikko (n. 7 snt), jonka iskin hänen kouraan. En jäänyt kyselemään, odottiko hän vitosta lisää vai yhteensä viittä rupiaa. Nainen sai pitää rahansa. Tällaista on joskus Intiassa matkustaminen, elämyksiä ja yllätyksiä täynnä.
Pieti
Ps. Nyt olemme jumissa tiheässä vesikasvillisuudessa. Mutta eiköhän tästäkin selvitä.
Juuri nyt käännyimme isolta kanaalilta paljon pienemmälle. Veneen molemmin puolin on nyt vain kymmenisen metriä rantaan. Kanaali on kauttaaltaan vesikasvien peitossa. Rannalla ihmiset vilkuttelevat meille. Jotkut lähettävät lentosuudelmia. Miehet sukeltelevat jotain vedenpohjasta.
Käännyttäessä oli kyltti Kollam 60 km, ihan kuin olisimme matkalla maantietä pitkin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta yllämme on pressukatos ja ilmavirta viilensi vielä äsken mukavasti. Vauhti on nyt selkeästi äskeistä hitaampaa. Heti kostea kuumuus alkaa tiivistymään iholle.
Edessä on vielä reilu nelisen tuntia matkaa. Sitten meidän pitäisi olla Amritapurissa, Äiti Ammanin ashramissa. Lähdimme tänään puoliseitsemältä Kochinista. Teimme aamulla tilit selviksi Harryn kanssa. Pakatessamme laukkujamme taksiin Mohammed, vanhin omanilaismiehistä, tuli ihmetykseksemme vastaan aamukävelyltä. Heitimme hänelle jäähyväiset.
Edellisenä iltana istuimme vielä kerran Mohammedin ja Ramdanin barbeque-pöytään. Tällä kertaa lammas oli todella mureaa. Mohammed kutsui meidät vieraakseen Omaniin ja lupasi siellä huolehtia kaikesta. Auto olisi siellä käytössämme, minne ikinä haluaisimme mennä. Kaikessa sydämellisyydessä kutsu vaikutti uskottavalta. Siitä tosin Ramdanilta on turha kysyä. Hän keskittyi kovassa kännissään tarjoamaan vuoroin viskiä, vuoroin lampaan aivoa, jota hän vaivalloisesti pilkkoi lusikalla. Annan kanssa pojille lähiravintolasta tuomamme kasvisnyytit eivät ymmärrettävästikään olleet suuri menestys.
Vihje: lopeta lukeminen nyt, jos haluat välttyä vessatarinalta. Kaikessa koomisuudessaan kirjoitan kuitenkin siitä. Odotellessamme veneen lähtöä minulle tuli pakottava tarve päästä vessaan. Huomasin jonkun matkan päässä yleisen wc:n, jota valvoi vanhahko nainen. Seurasin toista miestä ja hänen esimerkin mukaisesti maksoin kahden rupian wc-maksun. Vessassa oli laarin lisäksi yksi reikätoiletti (siis reikä maassa ilman istuinta), jota minun oli käytettävä. Ovea en saanut lukkoon. Ollessani kyykyssä housut kintuissa oven takana alkoi kuulua naisen jupinaa. Hetken päästä hän kiskaisi oven auki, huuhteli vessan heittäen sinne täyden vesiämpärin ja jupisi jotain, mistä sain vain selvää: "5 rupes". Sama toistui hetken kuluttua. Myös nilkkani saivat osansa. Vielä kerran hän avasi kiukkuisena oven täytti reiän vieressä olevan ämpärin ja näytti elein, että minun pitäisi pestä takamukseni. Onneksi olin saanut asiani hoidetuksi. Poistuessani vessasta hän odotti käsi ojossa ja pyysi jälleen viittä rupiaa. Minulla sattui olemaan viiden rupian kolikko (n. 7 snt), jonka iskin hänen kouraan. En jäänyt kyselemään, odottiko hän vitosta lisää vai yhteensä viittä rupiaa. Nainen sai pitää rahansa. Tällaista on joskus Intiassa matkustaminen, elämyksiä ja yllätyksiä täynnä.
Pieti
Ps. Nyt olemme jumissa tiheässä vesikasvillisuudessa. Mutta eiköhän tästäkin selvitä.
Kommentit