Äiti Ammanin ashramissa

Saavuimme eilen illalla Äiti Ammanin ashramista Varkala beachille. Kontrasti oli kieltämättä monessa suhteessa suuri, mutta hauskasti kehä ikäänkuin sulkeutui yhteen keskusteluun tiibetiläisessä kaupassa. Ashramissa vierailun meinasin melkeinpä unohtaa, mutta onneksi Kochissa juttelin erään sveitsiläisnaisen kanssa ja hän muistutti, kuinka lähellä ashrami on. Pieti hienosti suostui pyyntööni viettää siellä muutama päivä, vaikka jälkeenpäin myönsi hieman pelänneensä joutuvansa nukkumaan lattialla, käymään "yhteisreikävessoissa" ym. Näin ei todellakaan käynyt. Kuva ashramista vaatimattomina matalina majoina romuttui jo silloin, kun lautan lähestyessä katselimme korkeimpia rakennuksia, mitä olimme siihen mennessä nähneet Intiassa. Ja lopulta päädyimme korkeimman rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta saimme oikein miellyttävän, yksinkertaisen huoneen upeilla näkymillä. Ymmärrettävästi ashramista emme voi jakaa muuta kuin yhden kuvan, joka on otettu backwaterilta päin.  

Kaikki ashramissa toimi äärettömän hienosti ja tehokkaasti. Koska Äiti Amma oli kiertueella muualla päin Intiaa, oli väkeä erittäin vähän paikalle. Huoneet maksoivat n.7 euroa yöltä, johon kuului aamupala, päivällinen ja illallinen. Westernin puolelta sai maksua vastaan vaihtelua intialaiseen ruokaan. Jokainen pesi käyttämänsä astiat, siivosi huoneensa ja kierrätti roskansa lajittelupisteessä. Olin niin ihmeissäni kierrätyspisteessä, että saksalainen poika tarjosi apuaan tulkiten väärin kierrätysämpäreiden tuijotukseni. Osallistuin omalta osaltani sevaan eli vapaaehtoiseen työhön, jota ashramissa kävijöiltä pyydetään, koska kaikki toiminta siellä perustuu vapaaehtoisuuteen.  

Eräs ashramissa asuva englantilaisnainen monien yhteensattumien vuoksi jutteli pitkään kanssamme. Hän kertoi Äiti Ammasta, sai Pietin aloittamaan antibioottikuurin ihonhoitoon ym. Jaoimme parin tapaamisen aikana paljon ja olen melko varma, että vielä tapaamme. Hänellä on parantamisen lahja, kuten Amma on asian hänelle tiivistänyt. Amman tuella hän on perustamassa yritystä. Tämän enempää en voi jakaa hänestä, mutta sen voin sanoa, että olemme luvanneet saada häneltä apua omien vaivojemme voittamiseksi. Kiittelimme toisiamme monista asioista. Myös englantilaisnainen kiitti Pietiä. Edellisiltana, sydämettömän oloinen sairaanhoitaja sai englantilaisen melkeinpä menettämään malttinsa, koska tämä ilkeästi kohteli naista hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Pieti kehoitti olla reagoimatta, antaa hoitajan tärkeillä. Tulimme johtopäätökseen, etteivät helpot ihmiset ja asiat meitä opeta läheskään niin paljon kuin vaikeammat. Samaan johtopäätökseen tulimme tiibetiläismiehen kanssa täällä Varkalassa, jolta ostin tiibetiläiskulhon. Kertoi, että vuorille voi lähteä meditoimaan ja harjoittamaan itsehillintää ja myötätuntoa, mutta mikään ei lopulta opeta niin paljon kuin elämä itsessään, mm. hankala asiakas kaupassa. Mainittakoon, ettei se ollut tällä kertaa minä.  

Ashramissa emme siis nähneet Ammaa, mutta hänen läsnäolonsa tunsi. Sen täytyy jokaisen itse käydä kokemassa ja toteamassa, mitä Amma voi antaa. Kuten englantilaisnainen sanoi, joku näkee Ammassa hellyttävän halauksia antavan naisen, joku odottaa häneltä ihmeparantumista, joku saa uskon rakkauden olemassaolosta. Lista on loputon. Omaa kokemusteni vielä hauduttelen.

Anna