Lennämme kohti Intiaa. Vielä toistaiseksi allamme näkyy vain pilviä ja valtamerta. Katselin juuri Etihadin näytöltä dokumentin Ayrton Sennasta ja tabletiltani playoffs-Korisliigaa. Tämä on kolmas lentoyritys. Sitä ei peruttu, kuten kahdelle aiemmalle lennolle kävi. Pitkähkö retkemme on takana. Nyt on hyvä hetki pohdintaan.
Matkustus on kokemuksien keräämistä. Lopulta kaikille käy kuten Sennalle Imolassa 1994, tavalla tai toisella. Yritämme tietoisesti tai tiedostamatta tehdä mahdollisimman monesta hetkestä merkityksellistä. Siksi matkustamme ja käymme paikoissa, joita haluamme nähdä.
Sosiaalinen media on tehnyt matkustamisesta haastavaa. Vaikka se helpottaa tiedon löytämistä ja perille pääsyä, se vie meitä pois itsestämme, jakamaan kokemuksiamme vain muille. Varsinkin aasialaiset turistit näyttävät elävän merkityksellisiä kokemuksensa paljolti selfietikuilleen. Se on surullista. Huomaan itsekin usein ajattelevani, että menetän muiston, mikäli en tallenna sitä kännykän muistiin.
Blogi on minun kompromissini. Tallennan tänne kuvia ja ajatuksiani matkalta. Olen kiitollinen, että Silvia ottaa paljon kuvia. Hänellä on parempi kamera ja hän on taitavampi kuvaaja. Se antaa minulle mahdollisuuden vain olla. Minun ei tarvinnut ottaa kuvia Borneon norsuista tai orangeista. Ja sain nauttia apinoiden hyppimisestä Pangkorin hotellimme uima-altaaseen ilman tarvetta dokumentointiin.
Meillä oli varsinkin Borneossa paljon upeita kokemuksia, joita haluan kirjoittaa myöhemmin muistiin. Onnistuimme hienosti matkamme rytmissä. Borneossa viivyimme monessa paikassa vain 3-4 yötä. Yritimme nähdä mahdollisimman paljon.
Emme kuitenkaan juosseet itseämme läkähdyksiin. Viimeisen kuukauden ajaksi palasimme Malakan niemimaalle. Jaoimme ajan kolmelle saarelle: Langkawille, Penangille ja Pangkorille.
Vaikka sairastelimme hieman, saimme myös nauttia joutenolosta. Ei minkään tekeminen on nykyajan aliarvostettu taito. Varsinkin tehtyäni työsopimuksen minun on ollut vaikeaa vain olla. Suomalaisen koriksen opiskelu on huutanut mielessäni.
Pangkorissa otimme meidän perusbudjettiimme kalliihkon hotellin - meille on haaste käyttää rahaa ja elämme usein alle budjettimme. Palautin päivärytmiini aamun harjoitukset. Herättyäni kävelin tien yli rannalle, jossa tein lyhyen joogan ja sen päälle meditaation. Viimeistelin harjoituksen uinnilla peilityynessä meressä.
Ensimmäisenä aamuna harjoitus sujui kuin unelma. Sellainen harjoitus on mukava, mutta ei välttämättä kovin opettava. Haasteet alkoivat, kun kärpäset löysivät kehoni. Raajojen kanssa ei ole ongelmia. Mutta kun kolme kärpästä yrittävät samanaikaisesti löytää silmistäni ja korvien sisältä ravintoa, on helppo alkaa reaktiiviseksi. Huitaisu sinne ja toinen tänne ennen kuin huomaankaan, mitä olen tehnyt.
Siinä on harjoituksen ydin. Tarkoitukseni on vain tarkkailla, miltä kehossani tuntuu ja miten mieleni siihen reagoi. Sen ei tarvitse olla passiivista. Voin häätää kärpäsen pois, mutta yritän tehdä sen tietoisesti. En myöskään yritä työntää pois kärpästen aiheuttamaa ärsytystä. Yritän vain tunnistaa tuntemuksen.
Matkustaessa yhdessä kumppanin kanssa nousee monenlaisia tuntemuksia. Silloin on mahdollista havaita, miten harjoitus etenee. Yleensä reagoimme toisen tapoihin omasta perspektiivistä ja tuomitsemme toisen käytöksen toivotunlaiseksi tai vääräksi. Pangkorissa yritin todella hyväksyä Eidon ja Silvian juuri sellaisena kuin he ovat. Onnistuminen palkittiin hyvinä yhteisinä hetkinä. Silloin löysin harjoitukseni tarkoituksen. Yritin olla paremmin tietoinen siitäkin, kun en onnistunut ja hyväksyä sen.
Tämän saman haluan löytää myös työssäni. Minimoin sosiaalisen median ja yritän vain löytää jokaisen hetken tarkoituksen. Vain se asia, joka on käsillä. Ei haulikolla ampumista sinne tai tänne. Silloin tekee työnsä paremmin.
Pulau Pangkor oli hyvä päätös reissullemme. Se on pienehkö paikallisten turistien suosima saari. Kuvittelin sieltä löytyvän kohtuullisesti koralleja ja merenalaista elämää, mutta AI osoitti erehtyväisyytensä. Tärkein snorklauspaikka on pienen Giam-saaren kupeessa, mutta ilmeisesti vain siksi, että venekuskit ruokkivat kaloja siellä.
Se ei meitä haitannut. Vuokrasimme pariksi tunniksi kajakin ja meloimme sinne lyhyen matkan lähirannaltamme. Saimme taas Eidon laittamaan snorklausmaskin päähänsä ja onnistuimme uimaan hänen kanssaan 10 minuutin lenkin kalaparvien läpi. Oli hienoa nähdä Eidon innostus.
Toinen mainitsemisen arvoinen suoritus oli skootterin vuokraaminen ja saaren kiertäminen ympäri. Se oli vähällä jäädä tekemättä. Viralliset vuokrauspaikat pääkadulla vaativat kansainvälistä ajokorttia. Onneksi löysin sivukadulta majapaikan, joka vuokrasi skootterin ilman liikoja kysymyksiä. Nyt ei tarvinnut tuottaa pettymystä Eidolle.
Rantojen lisäksi on vaikea sanoa, mikä on Pangkorin todellinen nähtävyys. Me viihdyimme tovin Fu Lin Kong -temppelissä. Sen rauha ja näkymä merelle olivat riittävästi tyytyväiseen mieleen.
Lisäsimme päiväretken yhteyteen vierailun klinikalla, jonka lääkäri tarkisti Silvian punkinpureman kipeyttäneen jalan. Huolta ei pitäisi olla, onneksi. Sinänsä on aika uskomatonta, miten lähes kaikki perheemme pieneläinongelmat lankeavat Silvian riesaksi.
Majoituspaikkamme Nipah Beach oli onnistunut valinta. Se vaikutti saavuttuamme puolikuolleelta, mutta rantakatu heräsi henkiin kun malesialaisturistien puhuri saapui viikonloppuvierailulle. Pangkor on vain 4-5 tunnin matkan päässä Kuala Lumpurista. Oli hauska nähdä tämäkin puoli.
Yhdeltä rannalta ja vain parin illan ajan löysimme bioluminesoivaa planktonia. Meressä olen nähnyt sitä paljon, mutta en koskaan muista tällaista. Plankton loisti sinisävyistä valoa, kun sen päälle astui. Yksi planktonyksilö päätyi jopa jalkojeni mukana huoneeseemme.
Löysimme Pangkorissa omat ravintolamme ja muutaman kohtuullisen maittavan kala-annoksen. Mutta kulinaristiseksi keitaaksi sitä ei voi kuvata. Samaa voisi sanoa koko meidän kokemastamme Malesiasta, lukuunottamatta Penangia. Penang osui toiseen ääripäähän.
Penangin saaren pääkaupunki Georgetown on intialaisten, kiinalaisten ja malesialaisten sulatusuuni. Se näkyy ruokakulttuurissa ja arkkitehtuurissa. Kaupungin keskusta nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2007, vuosi sitä ennen kun siellä edellisen kerran vierailin.
Nyt en ollut tunnistaa kaupunkia samaksi. Keskusta oli täynnä omaperäisiä ravintoloita ja hotelliksi muutettuja perinnerakennuksia sekö katutaidetta. Niistä mekin haimme omat elämyksemme.
Majoituimme kivassa huoneessa historiallisen alueen ytimessä. Sieltä löysimme omat ravintolasuosikkimme Google mapsin arvioiden avittamana. Nautimme kolmena iltana kasvisruokaillalliset eri ravintoloissa, lähes ainoat maittavat kasvisruokamme koko matkalla. Ero Indonesiaan ja Thaimaahan on suuri.
Teimme myös yhden päivävierailun pohjoisen luonnonpuistoon. Kävelimme sademetsän läpi rannalle, jossa on hyvin ylläpidetty kilpikonnien suojelualue. Vaikka uinti kiellettiin meduusojen vuoksi, päivä oli hieno.
Penang on erilainen saari kuin monet Kaakkois-Aasian saaret. Turistit tulevat sinne katsomaan katutaidetta ja arkkitehtuuria, uimisen ja auringoton ollessa sivuroolissa.
Turisteja käy paljon, mikä näkyy myös hintatasossa. Tarkistin blogitekstistäni kaapelihissin maksaneen vajaa kaksi vuosikymmentä sitten neljä ringetteä. Nyt samasta matkasta sai maksaa 10-20-kertaisesti riippuen valmiudesta jonotukseen. Me jätimme tämän lystin välistä.
Langkawia voisi kuvata Penangin ja Pangkorin yhdistelmäksi. Eidon sairastelusta johtuen nautimme 12 päivän ajan Tanjung Puteri Motellin mukavasta rantamaisemasta. Meidän kannatti antaa saarelle uusi mahdollisuus - olimme alunperin suunnitelleet jatkavamme matkaa suoraan Thaimaan puolelle Koh Lipeen ja jättävämme Langkawin vain pakolliseksi välietapiksi. Tällä kertaa Koh Lipe jäi tiukan pähkäilyn jälkeen välistä. Suunnitelmat on tehty muutettavaksi.
Muutama vuosi sitten Langkawi ei jättänyt hyviä muistoja. Suurin syy siihen oli tympeä majapaikkamme etelärannikolla. Nyt ihastuimme majoitukseemme ja sen lähikylään todella.
Tämä on hyvä esimerkki, kuinka subjektiivista jonkin paikan viihtyvyys on. Siksi kuuntelen aina varauksella, kun kanssamatkustajat kehuvat tai haukkuvat matkakohteitaan. Ainakin on syytä kiinnittää huomiota perusteisiin. Kannattaa siis olla kriittinen, kun jossain vaiheessa lisään Gunung Mulua tai Kinabatangan-jokea ylistävät kirjoitukseni.
Eikä edellisellä kerrallakaan saaressa mitään vikaa ollut. Samoihin paikkoihin päädyimme tälläkin kertaa. Menimme vuokraskootterilla Seven Wellsin vesiputoukselle, jonka luonnollisia liukumäkiä on veikeä laskea. Samoin vierailimme mangrovemetsien infokeskuksessa, jossa kerrottiin niiden muodostumisesta ja selitettiin, miksi saari on liitetty Unescon perintölistalle.
Keskuksesta löytyi karttapallolle sijoitetut muutkin Unesco-kohteet. Se oli kiinnostavaa nähdä, vaikkakaan tarkkuus ei ollut paras mahdollinen. Haluan uskoa, että Saimaan sijoittaminen syvälle Venäjän puolelle on inhimillinen erehdys, ei osa naapurimme propagandasotaa.
Päiviämme elävöittivät vierailut hedelmä- ja ruokamarkkinoilla, pulikointi pihan uima-altaassa sekä Eidon ystävystyminen naapuriperheen samanikäiseen poikaan. Leikin kieli on universaali. Siihen ei ihmisten keksimät valtakunnanrajat tai säännöt luo kiilaa. Lapset löytävät yhteiset pelisäännöt, joskus pienten konfliktienkin kautta. Ei siis mitään ihmeellistä Langkawissa, vain elämää, joka on kirjaimellisesti käsittämättömän ihmeellistä, kun sitä vain muistaa pysähtyä ihmettelemään.
Nyt on Intian niemimaa ylitetty ja Abu Dhabi odottaa muutaman tunnin päästä. Toivottavasti puolentoista tunnin vaihtoaika riittää myös laukuille. Yksi matka on takana ja paljon muistoja mielessä. Taas, kuten jokaisen matkan jälkeen, haluan muistuttaa itseäni, kuinka onnekas olen voidessani kokea näin maailmaa.
Matkustaminen on hienoa, mutta odotan uteliaisuudella paluuta takaisin erilaiseen elämään. Silloin näen, mitä olen oppinut. Uuden oppiminen ja uteliaisuus tuovat merkityksen elämään, eivät saavutukset tai tekeminen, ainakaan ilman tiedostamista.
Kommentit