Sulawedellä on hidasta matkustaa, sanotaan. Nyt ymmärrän sanonnan uudella tavalla. Saaren kohteet ovat liian koukuttavia pystyäkseen jatkamaan nopeasti matkaa. Tentena teki saaren toiset tenät toisella yrittämällä. Kuten Rantepaossa, muutaman päivän stoppi matkalla Unaunan saarelle venähti kuudeksi yöksi.
Saluopan vesiputous lyhyen skootterimatkan päässä Tentenasta on yksi kauneimmista näkemistäni putouksista. Vesiputous ja sademetsä ovat aika mahtava yhdistelmä.
Kuten Rantepaossa, myös Tentenassa viipymiseeni vaikutti sattuma - jos sattumia on olemassa. Puolenvuorokauden bussimatkalla Rantepaosta tapasin saksalaisen Rickin, joka ehdotti kahden päivän matkaa läheiseen Bada-laaksoon Lore Lindun kansallispuistossa. Minua ei ollut vaikea houkutella, koska luvassa oli vaellus sademetsään. Ilman kutsua tuskin olisin poistunut Tentenan alueelta.
Maisemia matkalla Bada-laaksoon.
Siellä se Bada-laakso on...
Rickia kiinnosti sademetsää enemmän megaliitit, joiden ajattelin olevan jonkinlaisia kivipaaseja. Mutta siihen yleissivistykseni loppui. Enkä taida olla ainoa, sillä tuskin muuten niin moni turisti jatkaisi Tentenasta yön nukuttuaan suoraan Togean merelle. Varmaan toinen syy on se, että megaliittejä on äärimmäisen vaikea löytää ilman opasta ja se vaatii puolenpäivän ajoreissun Tentenasta Bada-laaksoon.
Bomba village on yksi Bada-laakson idyllisistä kylistä. Siellä majoituimme.
Galintu, toinen kylä Bada-laaksossa. Ymmärrettävästi jotkut kutsuvat paikkaa mini-Vatikaaniksi.
Oppaamme Petrus, jota suosittelen lämpimästi, oli valinnut meille viisi megaliittiä esittelyyn. Megaliitit sijaitsevat hajallaan suhteellisen laajalla alueella, joten priorisointi on väistämätöntä.
Ensimmäinen, naista esittävä megaliitti löytyi metsän reunasta. Sukupuoli selviää viimeistään rinnoista ja genitaalialueesta. Kädet ovat hänen reisillään, mikä antropologien mukaan tarkoittaa elävää ihmistä.
Kun katsoo tarkasti kuvaa megaliitin alaosasta, ainakin minulle ja useille muille hahmottuu myös kissaeläimen naamanpiirteet. Ei tarvinnut edes oppaan apua assosioimaan sitä tiettyyn termiin.
Toinen katsastamamme megaliitti oli puolitoistametrinen miespatsas keskellä niittyä.
Megaliitit eivät rajoitu ihmishahmoihin. Keskellä riisipeltoa sijaitseva härkämegaliitti on äärimmäisen sympaattinen. Oppaamme mukaan sen selkään on hakattu maanomistustietoja ja päivämääriä.
Härkämegaliitille kuljetaan riisipeltojen poikki.
Tämä härkä ei taida tunnistaa itseään esittävää megaliittia.
Neljännen megaliittivierailumme kohteena on apinapatsas. Sinne tie käy myös riisipeltoja pitkin.
Oppaamme jätti megaliitti-sokerin pohjalle. Seksuaalisuus on ihmisen mieltä hallitseva ja askarruttava asia, eikä esihistoriallinen aika tee poikkeusta. Tätä megaliittiä katsellessa ei voi kuin nauraa. Siitä tulee mieleen kuudesluokkalaisen Pikku-Kallen piirros ala-asteen seinään hänen siirtyessään seuraavalle asteelle.
Aistittavissa homoeroottista latausta? Taitaa minullakin olla vielä jotain käsiteltävää.
Huvituksen lisäksi megaliitistä seuraa myös valtava hämmästys. Kaikkiaan patsas on seitsemän metriä pitkä, kun huomioidaan maan alla oleva osuus. Se on siis samankokoinen kuin Pääsiäissaarella olevat kuuluisammat megaliitit. Oppaamme mukaan tällaisia megaliittejä on vain kolmessa paikkaa maailmassa ja Sulaweden megaliittien ikä ja jopa alkuperä saattaa olla sama kuin Pääsiäissaarella. Kuka, miten, milloin, miksi, kysymykset risteilevät mielessä, eikä niihin ole kenelläkään antaa varmaa vastausta.
Ikäarveluiden haarukka on 7 000:sta 3 000:en vuoteen ennen ajanlaskun alkua. Varmaa on, että niitä ei ole tehty sijoituspaikallaan, vaan ne on kuljetettu muualta. Suurin megaliitti painaa toistakymmentä tonnia ja kaikkiaan megaliittejä on alueella tuhatkunta. Siinä on tutkijoilla pähkäilemistä.
Suurin megaliitti sijaitsee keskellä laaksoa. Maisemista tulee mieleen Itä-Afrikan savannit.
Jos oli megaliittien näkeminen huippukokemus, huonommaksi ei jäänyt vaellus sademetsässä. Sikäli se oli tyypillinen sademetsävaellus, että isompien eläinten näkeminen oli vaikeaa. Näimme vaarantuneen ruotosarvinokan (Penelopides exarhatus) ja rosvokotkan (Ictinaetus malaiensis), mutta nekin vain kaukaa. Muuten eläinhavainnot rajoittuivat selkärangattomiin. Kasvillisuus ei kuitenkaan karannut mihinkään.
Banyan tree, eräänlainen kuristajapuu, on aloittanut hitaan isäntäpuun tappamisen.
Rainbow tree (Eycalyptus deglupta). Sen kovuus tuottaa metsureillekin hankaluuksia.
Matkalla megaliiteille kuljimme kaakaoviljelmien ohi. Indonesia on maailman kolmanneksi suurin kaakaontuottaja. Oppaamme mukaan paikoin jopa 80-90 % pavuista on kasvitaudin pilaamia. Sama tauti vaivaa kaakaota myös suurimmissa tuottajamaissa Brasiliassa ja Ghanassa. Saa nähdä milloin se heijastuu suklaan hintaan.
Terveitä papuja. Keltainen on kypsä, vihreä ja punainen raakoja.
Kaakaopapuja kuivamassa.
Sairauden pilaamia papuja.
Useimmille syy Tentenan stopille on Poso-järvi. Se on varsin ainutlaatuinen. Syvimmillään sen pohjalle on pinnasta matkaa lähes 600 metriä. Siellä elää eliöitä, joita ei muualla tavata.
Löydä järvi...
Meidän majapaikkamme, Dolidi Ndano Towale, ei ollut pienin syy oleskelumme pitkittymiseen. Sen on perustanut hollantilainen herrasmies, joka rahoittaa majatalon tuotoilla sen yhteyteen rakennettua orpokotia. Se on kaikkiaan todella hyvin organisoitu ja läpinäkyvä projekti. Perustajan mukaan tällaiset projektit keräävät nyt helpommin uutta yksityistä rahaa kuin isot avustusorganisaatiot, joiden kuluista merkittävä osa menee järjestön pyörittämiseen. Haaveilen siitä, että itsekin voisin joskus tehdä vastaavaa pyyteetöntä ja yleishyödyllistä työtä. Vielä ei taida mieleni olla sellaiseen kypsä.
Ilman hyvää tarkoitustaankin majapaikka menee heittämällä sisämaanmajoitusteni kärkiviisikkoon.
Tällaisista näkymistä sekä kivasta huoneesta reilun parikympin maksu tuntui kovin vähäiseltä.
Orpokoti. Lahjoitusten turvin lapsille pyritään turvaamaan olot aina (yliopisto)koulutukseen asti. Valmistuttuaan he maksavat osan opiskelukuluistaan takaisin.
Bada-laakson homestayssa naapurinamme oli kaksi maltalaista velikultaa. Toinen elättää itsensä tiskijukkana ja toisen elämästä tiedän vain sen, että ilman marijuana-jointtia mikään muu kuin punainen liha ei pysy hänen sisällään. Kalat ja kasvikset tulevat oksennuksena ulos. Käsielein mies osoitti, kuinka paljon hän on laihtunut Indonesian reissulla, koska marijuanan löytäminen ei ole tiukan huumerikoslain maassa helpoimpia rasteja. Mutta silti suhtaudun häneen luottamuksella, sillä kaveri totesi minun näyttävän korkeintaan 25-vuotiaalta.
Maisemia majapaikkamme lähellä Bada-laaksossa.
Ikäkommentti ei ollut ainoa hyvä puoli viskin höyryisissä rupatteluissa poikien kanssa (höyryt tulivat lähinnä naapurista, maistoin vain pikkutilkan). Selvisi, että heillä on sama suunta kuin meillä. Huomenna jaamme maltalaisten kanssa yhteisen kyydin Ampanaan. Pääsemme suoraan hotelliltamme Togean lautalle, maksamme lähes saman verran kuin julkisesta bussi-pikkubussi -yhdistelmästä, voitamme useamman tunnin ja meillä on mahdollisuus ehtiä vielä saman päivän veneeseen.
Siis jos hyvin käy, pääsen huomenna jo nauttimaan paratiisisaaren tuoksuista. Mutta toki matkustamiseen täällä liittyy aina epävarmuutta, mikä on myös osa sen viehätystä. Joka tapauksessa tämän lupauksen aion pitää: seuraavaa päivitystäni saa odottaa useamman viikon.
Reissun hävikkiin on lisätty Niken lenkkarit, jotka jäivät vuokraskootterin säilytyslootaan Rantepaossa. Aika vähällä olen toistaiseksi selvinnyt.
Homestayn kissanpäivät
Bongaa gekko!
Lihansyöjäkasvi.
Tässä meni vähän aikaa sitten tie. Joki vei siitä voiton.
Kommentit