Suunnitelmani ensi talvelle alkaa valmistua. Tai oikeammin, suunnitelma on ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta se alkaa tuntua paremmalta ja paremmalta. Oikeasta suunnitelmasta on turha puhua, sillä uskoni oikeisiin päätöksiin on hiipunut. Tuskin vain juuri yksi tietty polku johtaa toivottuun lopputulokseen. Uskon siihen, että kannattaa kuunnella sisintään ja tehdä se, mikä tuntuu hyvältä. Jos valinta johtaa umpikujaan, siitä voi yrittää oppia.
Rishikesh 2007
Harvoin sisimmän ääni on kovin selkeä. Usein äänekkäin huuto pitäisi pystyä sivuuttamaan. Opetellakseen kuulemaan pitää nähdä vaivaa. Viime vuosi oli opettelun aikaa. Välillä tuntui, että sisimmässäni on vain huutoa, joka käskee heittämään kaiken sikseen. Onneksi sain tukea ympäriltäni ja pystyin käsittelemään omia haasteitani. Sen verran raskasta se oli ja niin paljon käsiteltävää asiaa sain itsestäni, että ajan ottaminen tuntuu nyt omalta ratkaisulta.
Syksyllä lähden opettelemaan joogaa ja pysähtymistä, meditointia. Meditointi tulee vastaan joka paikassa. Varmasti se kertoo siitä, että olen herkistynyt kuulemaan asiasta, mutta esimerkiksi viimeksi lukemani aivan erinomainen urheilun henkisen valmennuksen teos, Mielen voima urheilussa (Ilkka & Harri Virolainen), painotti meditointia yhtenä valmentautumisen työkaluna. Jotta voisin opettaa jotain toiselle, pitäisi minun ensin itse hallita asiaa ainakin auttavasti.
Voi olla oma päähänpinttymäni, mutta en osaa nähdä parempaa paikkaa mielenhallinnan harjoittamiseen kuin Intian Rishikesh, ”maailman joogapääkaupunki”.
Rishikesh 2007
Olen ilmoittautunut 200 tunnin ja vajaan kuukauden kestävään joogaohjaajakoulutukseen 10.10.-8.11. Kaivalya Yoga Schoolissa. Skype-keskustelut paikan omistaja Amitin kanssa vakuuttivat minut. Erilaisia joogakouluhan on Rishikeshissä satoja. Valinta voi mennä pieleen, mutta ainakin olen nähnyt vaivaa asian selvittämiseen.
Ennen joogakoulua ajattelin retkeillä Pohjois-Intiassa. Vaihtoehtoja ovat:
- Joshimath: pyhät temppelit, Valley of Flowers, Hem Kund (ja Nanda Devi)
- Dharamsala: Dhauladhar Range ja Tiibetin pakolaishallituksen keskus
- Bhuntar: Parvati Valley and Chandratal
- Kinnaur Valley.
Kaikissa kohteissa on mahdollisuus päästä nauttimaan Himalajan kauniista maisemista ja kulttuurista. Mielelläni otan kokemuksia tuolta seudulta vastaan.
Rishikeshistä jatkan Nepaliin, jossa kohtaan toisen itselleni sopivan ja luonnollisen tavan hiljentyä. Toiveeni olisi lähteä meditatiiviselle vaellukselle Himalajalle. Siitä voi tulla suorittamista, sillä nyt ajatukseni on vaeltaa tuhansien muiden tavoin Mt. Everestin perusleirille. Mutta jospa pysähtyminen Rishikeshissä auttaisi kuuntelemaan paremmin itseäni ja malttaisin olla ottamatta perille pääsystä paineita. Parasta olisi jättää tavoitteenasettelu kokonaan tekemättä.
Jotain konkreettista olen vielä varannut talvelle. Olen ostanut Kathmandusta Jakartaan lennon 17. joulukuuta. Jakartasta jatkan jollain aikataululla Sulaweden saarelle, Indonesian sydämeen.
Olen viestitellyt suomalaisen sukelluspaikan pitäjän Emmin kanssa useampia kertoja. Jutustelun sekä useamman blogikirjoituksen perusteella olen päätynyt sopimaan vähintään kuukauden majoituksesta pienellä Una Unan tulivuorisaarella, keskellä Sulaweden hassun mallista suuaukkoa. Una Una on yksi Togeanin saarista.
Google maps / Una Una
Sanctum Una Unan kehutussa sukelluskoulussa päässen opettelemaan sukelluksen saloja ja koska saarella ei muita virikkeitä juuri ole, saan jatkaa pysähtymisen harjoittelua. Olen klikannut kymmeniä kertoja paikan nettisivuja ja vieläkin tuntuu epätodelliselta, että olen lähdössä sinne. Uuden taidon opiskelu auttanee jatkossa myös omaa opettamistani.
Una Unan jälkeen suunnitelma on auki. Tällä hetkellä vahvin arvaus on Papua Uusi-Guinean saari, sillä matkaopas on vahvistanut, ettei se olekaan niin pahamaineinen matkustuskohde kuin olen aiemmin kuvitellut. Sieltä haluaisin jatkaa Salomonsaarille, mutta ilmeisesti laivamatka saarten välillä ei enää onnistu, ainakaan helposti.
Mahdollisesti näemme Annan kanssa ennen menoani Sulawedelle, esimerkiksi Balilla. Se on vielä auki. Bali olisi kiva kohde, jossa on vähän kaikkea.
Bali 2008
Parvekenäkymäni muutaman euron homestaysta 2008. Vieläkin maistan suussani parveekkeelle joka aamu kiikutetun hedelmäpannukakkuaamupalan.
Vaihtoehtoja keväälle on monia. Vielä talvella ajattelin mennä Filippiineille sukellusta opettelemaan, mutta sattumalta vastaan tullut Una Una vei nyt voiton. Se ei tarkoita, etteikö Filippiineillekin voisi ehtiä.
Myös muita vaihtoehtoja on auki. Esimerkiksi toissa päivänä annoin agentille luvan tarjota itseäni Japaniin valmennustöihin. Helpointa on, kun ei aseta elämälle liian tarkkoja raameja. Silloin osaa tarttua mahdollisuuksiin, mutta myöskään toteutumattomat suunnitelmat eivät ole liian isoja pettymyksiä.
Seuraavaksi alan valmistautua Universiadeihin Taiwanissa. Odotan tuolta keikalta todella paljon. On mahtavaa päästä tekemään töitä Suomen parhaiden lahjakkuuksien kanssa. Aina ei osaa olla riittävästi kiitollinen siitä, mihin elämä on kuljettanut. Mutta opettelen sitäkin parhaani mukaan!
Päivitän täällä suunnitelmiani, kunhan ne elävät.
Rishikesh 2007
Harvoin sisimmän ääni on kovin selkeä. Usein äänekkäin huuto pitäisi pystyä sivuuttamaan. Opetellakseen kuulemaan pitää nähdä vaivaa. Viime vuosi oli opettelun aikaa. Välillä tuntui, että sisimmässäni on vain huutoa, joka käskee heittämään kaiken sikseen. Onneksi sain tukea ympäriltäni ja pystyin käsittelemään omia haasteitani. Sen verran raskasta se oli ja niin paljon käsiteltävää asiaa sain itsestäni, että ajan ottaminen tuntuu nyt omalta ratkaisulta.
Syksyllä lähden opettelemaan joogaa ja pysähtymistä, meditointia. Meditointi tulee vastaan joka paikassa. Varmasti se kertoo siitä, että olen herkistynyt kuulemaan asiasta, mutta esimerkiksi viimeksi lukemani aivan erinomainen urheilun henkisen valmennuksen teos, Mielen voima urheilussa (Ilkka & Harri Virolainen), painotti meditointia yhtenä valmentautumisen työkaluna. Jotta voisin opettaa jotain toiselle, pitäisi minun ensin itse hallita asiaa ainakin auttavasti.
Voi olla oma päähänpinttymäni, mutta en osaa nähdä parempaa paikkaa mielenhallinnan harjoittamiseen kuin Intian Rishikesh, ”maailman joogapääkaupunki”.
Rishikesh 2007
Olen ilmoittautunut 200 tunnin ja vajaan kuukauden kestävään joogaohjaajakoulutukseen 10.10.-8.11. Kaivalya Yoga Schoolissa. Skype-keskustelut paikan omistaja Amitin kanssa vakuuttivat minut. Erilaisia joogakouluhan on Rishikeshissä satoja. Valinta voi mennä pieleen, mutta ainakin olen nähnyt vaivaa asian selvittämiseen.
Ennen joogakoulua ajattelin retkeillä Pohjois-Intiassa. Vaihtoehtoja ovat:
- Joshimath: pyhät temppelit, Valley of Flowers, Hem Kund (ja Nanda Devi)
- Dharamsala: Dhauladhar Range ja Tiibetin pakolaishallituksen keskus
- Bhuntar: Parvati Valley and Chandratal
- Kinnaur Valley.
Kaikissa kohteissa on mahdollisuus päästä nauttimaan Himalajan kauniista maisemista ja kulttuurista. Mielelläni otan kokemuksia tuolta seudulta vastaan.
Rishikeshistä jatkan Nepaliin, jossa kohtaan toisen itselleni sopivan ja luonnollisen tavan hiljentyä. Toiveeni olisi lähteä meditatiiviselle vaellukselle Himalajalle. Siitä voi tulla suorittamista, sillä nyt ajatukseni on vaeltaa tuhansien muiden tavoin Mt. Everestin perusleirille. Mutta jospa pysähtyminen Rishikeshissä auttaisi kuuntelemaan paremmin itseäni ja malttaisin olla ottamatta perille pääsystä paineita. Parasta olisi jättää tavoitteenasettelu kokonaan tekemättä.
Jotain konkreettista olen vielä varannut talvelle. Olen ostanut Kathmandusta Jakartaan lennon 17. joulukuuta. Jakartasta jatkan jollain aikataululla Sulaweden saarelle, Indonesian sydämeen.
Olen viestitellyt suomalaisen sukelluspaikan pitäjän Emmin kanssa useampia kertoja. Jutustelun sekä useamman blogikirjoituksen perusteella olen päätynyt sopimaan vähintään kuukauden majoituksesta pienellä Una Unan tulivuorisaarella, keskellä Sulaweden hassun mallista suuaukkoa. Una Una on yksi Togeanin saarista.
Google maps / Una Una
Sanctum Una Unan kehutussa sukelluskoulussa päässen opettelemaan sukelluksen saloja ja koska saarella ei muita virikkeitä juuri ole, saan jatkaa pysähtymisen harjoittelua. Olen klikannut kymmeniä kertoja paikan nettisivuja ja vieläkin tuntuu epätodelliselta, että olen lähdössä sinne. Uuden taidon opiskelu auttanee jatkossa myös omaa opettamistani.
Una Unan jälkeen suunnitelma on auki. Tällä hetkellä vahvin arvaus on Papua Uusi-Guinean saari, sillä matkaopas on vahvistanut, ettei se olekaan niin pahamaineinen matkustuskohde kuin olen aiemmin kuvitellut. Sieltä haluaisin jatkaa Salomonsaarille, mutta ilmeisesti laivamatka saarten välillä ei enää onnistu, ainakaan helposti.
Mahdollisesti näemme Annan kanssa ennen menoani Sulawedelle, esimerkiksi Balilla. Se on vielä auki. Bali olisi kiva kohde, jossa on vähän kaikkea.
Bali 2008
Parvekenäkymäni muutaman euron homestaysta 2008. Vieläkin maistan suussani parveekkeelle joka aamu kiikutetun hedelmäpannukakkuaamupalan.
Vaihtoehtoja keväälle on monia. Vielä talvella ajattelin mennä Filippiineille sukellusta opettelemaan, mutta sattumalta vastaan tullut Una Una vei nyt voiton. Se ei tarkoita, etteikö Filippiineillekin voisi ehtiä.
Myös muita vaihtoehtoja on auki. Esimerkiksi toissa päivänä annoin agentille luvan tarjota itseäni Japaniin valmennustöihin. Helpointa on, kun ei aseta elämälle liian tarkkoja raameja. Silloin osaa tarttua mahdollisuuksiin, mutta myöskään toteutumattomat suunnitelmat eivät ole liian isoja pettymyksiä.
Seuraavaksi alan valmistautua Universiadeihin Taiwanissa. Odotan tuolta keikalta todella paljon. On mahtavaa päästä tekemään töitä Suomen parhaiden lahjakkuuksien kanssa. Aina ei osaa olla riittävästi kiitollinen siitä, mihin elämä on kuljettanut. Mutta opettelen sitäkin parhaani mukaan!
Päivitän täällä suunnitelmiani, kunhan ne elävät.
Kommentit