Ein Gedista Kuolleenmeren rannalta jatkoimme Jerusalemiin. Uskomatonta, miten 78 km:n matka ja nousu 760 metriin käänsi ympäröivän tunnelman päälaelleen. Mukavan kesäinen keli vaihtui kolean syksyiseksi sääksi. Kosteus sai Jerusalemin ilman tuntumaan kylmemmältä kuin lähdettäessä Suomesta.
Ensimmäisen yön telavivlainen Airbnb-hostimme varoitteli kaupungin ilmapiiristä. Heidän mukaansa Jerusalemissa jännitys arabien, kristittyjen ja juutalaisten välillä on käsin kosketettavissa ja saa heidät vaihtamaan suosiolla puolta jalkakäytävällä. Turisteina emme sitä päässeet kokemaan, mutta hyvä niin.
Jerusalemissakin olimme yötä yksityisessä majoituksessa. Tämä dogi tuli meitä ensimmäisenä vastaan. Kuva ei kerro totuutta koiran massiivisesta koosta. Ceasar-koira hieman yllätti toisena aamuna, kun se sai työnnettyä oven auki ja tuli tervehtimään meitä sänkyyn.
Kämpän kattoterassilta oli hieno näkymä vanhaan kaupunkiin. Keskellä kaupunkia loistaa yksi maailman kuvatuimmista rakennuksista, Kalliomoskeija. Taustalla siintää Öljymäki, jonne 150 000 juutalaista on haudattu. Meidän isäntämme kertoi Messiaan saapuvan joskus tulevaisuudessa vapauttamaan kuolleet sieltä taivaaseen vanhan testamentin mukaisesti.
Yön nukuttuamme kävelimme kilometrin päähän vanhaan kaupunkiin, josta sattui lähtemään samaan aikaan neljän tunnin pituiseksi kerrottu opastettu kävelykierros. Oppaamme osoittautui yli-innokkaaksi ja kierros kesti lähes kuusi tuntia. Mutta se ei haitannut, sillä 15 vuotta maassa asunut amerikkalainen historianoppinut oli kävelevä tietopankki.
Ensimmäisenä kävelimme Temppelivuorelle - yhdelle maailman keskeisimmistä uskonnollisista paikoista. Itkumuurinakin tunnettu Länsimuuri ympäröi Temppelivuorta. Senkin, kuten mm. Masadan linnoituksen, rakennuttaja on Herodes. Mies aloitti Galilean maaherrana, mutta osasi liittoutua oikeiden ihmisten kanssa ja nimitettiin Ceasarin murhan jälkeen Juudean kuninkaaksi. Herodes sai juutalaisten sympatiat valtaisilla rakennusurakoillaan ja myös liikanimen the Great. Herodeksen tarkoituksena oli rakentaa muuri koko Temppelivuoren ympärille, mutta ei ole varmuutta saiko hän rakennustöitä koskaan valmiiksi. Ainakin muuri on rakennettu useassa osassa.
Ennen itkumuurille menoa täytyy läpäistä massiiviset turvatarkastukset, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti turvatarkastus toi vain turvallisuuden tunnetta normaalin ärsytyksen sijaan. Niin ne mielikuvat vaikuttavat heikkoon mieleeni.
Muuri on pyhin paikka juutalaisille, jotka eivät saa mennä muurien sisäpuolelle. Muurien sisäpuolella Temppelivuorella kerrotaan sijainneen Jerusalemin ensimmäinen (ja toinen) temppeli, joka mainitaan Raamatussa myös Herran temppelinä. Paikan pyhyyden vuoksi juutalaiset eivät voi siellä vierailla. Raamatun mukaan temppelin rakensi kuningas Salomon ja siellä on säilytetty Liitonarkkua sisältäen Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja. Arkeologit eivät ole vahvistaneet asiaa, mutta eipä tuolla liioin saa tehdä kaivauksiakaan.
Oppaamme sanoi, että rukoilijoiden kuvaaminen ei herätä paheksuntaa, kunhan päälaki on peitettynä. Tämä osa Länsimuurista on kaikkien pyhin juutalaisille, koska sen katsotaan sijaitsevan lähimpänä alkuperäistä temppeliä. Nykyään nimitystä Länsimuuri käytetään pääosin vain juuri kyseisestä kohdasta.
Kristityille Länsimuuri on tullut pyhäksi vasta paavi Johannes Paavali II:n ja Benedictus XVI:n vierailtua siellä.
Molemmat paavit jättivät muurin väleihin rukouksensa. Sen jälkeen perinne on alkanut kukoistamaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Viime vuosisadan alussa muuri jaettiin kahtia. Nyt miesten ja naisten osat on erotettu toisistaan. Kysymykseeni miksi, sain oppaalta hienon korrektin vastauksen, "olisihan se kurjaa naisille, jos joutuisivat rukoilemaan epäsiistien miesten kanssa." Tuskinpa oli 15 vuoden opasuransa aikana ensimmäisen kerran kysyttyä.
Länsimuuri herättää paljon tunteita ja on yksi paha sotku Lähi-idän sopassa. Jotkut muslimit väittävät provokatiivisesti, ettei muuri olisi koskaan ollut osa juutalaisten Ensimmäistä temppeliä ja että juutalaisilla ei olisi mitään oikeutta muuriin. Saudi-Arabian kuningas Faisal laukoi vuonna 1973, että juutalaisille voitaisiin rakentaa uusi muuri muualle, minkä edessä rukoilla.
Muslimien katkeruuden ymmärtää, sillä Israel saavutti pääsyn muurille vasta kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Sen jälkeen se ei ole sieltä poistunutkaan, vaan Jerusalem on ollut jaettu kaupunki.
Länsimuurilta kuljimme toisen, astetta tarkemman turvatarkastuksen läpi. Oppaamme käski jättämään kaikki mahdolliset uskonnolliset ja poliittiset symbolit matkasta ennen Temppelivuorelle siirtymistä. Mekin jätimme Airbnb-kämppämme Davidin tähdellä varustetun avaimenperämme oppaan huomiin.
Al Aqsa-moskeija on muslimien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen. Alunperin vuodesta 610 Muhammed rukoili kohti Jerusalemia, mutta muutti suunnan 20 vuotta myöhemmin kohti Mekkaa ja Kaaban pyhää kiveä. Islamilaisen legendan mukaan Muhammed matkasi unessa Al Aqsan moskeijaan (Koraanissa mainittu kaukainen moskeija). Alkuperäinen Al Aqsa tämä ei ole voinut olla, sillä sen rakentaminen aloitettiin vuoden 674 paikkeilla.
Tämä yllättävän karun näköinen moskeija on järjestyksessään kolmas ja rakennettu viime vuosituhannen alussa. Kaksi sen edeltäjää tuhoutuivat maanjäristyksessä. Emme käyneet sisällä, mutta sinne mahtuu kerralla jopa 5 000 rukoilijaa. Ulkomuoto taitaa hämätä.
Eräs herra ei ollut yhtä kuuliainen välttämään provokaatiota kuin me jättäessämme avaimenperän oppaallemme. Vuonna 2000 Israelin oppositiojohtaja ja kovan linjan oikeistolainen Ariel Sharon päätti mennä vierailemaan Temppelivuorella ja vieläpä Al-Aqsan moskeijassa. Vierailu oli yhtenä isona tekijänä provosoimassa palestiinalaisten toista kansannousua eli intifadaa. Sen aikana kuoli 1 116 israelilaista ja 4 066 palestiinalaista.
Tuolloin PLO:n Jasser Arafatin ja Israelin pääministeri Jitzhak Rabinin vaivalla neuvottelema ja mm. Bill Clintonin välittämä rauhansopimus sekä kahden valtion malli otti monta askelta taakse päin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun rauhan Nobel-palkinto annetaan hieman keskeneräisestä työstä.
Sharon tuskin oli pahoillaan, sillä Likud-puolueen johtaja palkittiin pääministerin salkulla seuraavana vuonna. Sharon aiheutti kovilla puheillaan ja teoilla paljon harmia, mutta tienasi työpaikan ja henkilökohtaisen uran. Siinä on nykypäivän demokratian ongelma, varsinkin kun mieli usein uskottelee oman toimintansa olevan oikeutettua.
Temppelivuoren tunnetuin rakennus on kaikista Jerusalemin kuvista tuttu Kalliomoskeija. Rukoiltuaan ensin Al Aqsassa Muhammed kohtasi Kalliomoskeijassa arkkienkeli Gabrielin, joka vei Muhammedin taivaaseen rukoilemaan Jeesuksen, Abrahamin ja Moseksen kanssa. Jeesus on Koraanin mukaan yksi profeetta muiden joukossa.
Kalliomoskeija, Dome of the Rock ei ole suomennoksestaan huolimatta varsinainen moskeija, vaan pyhiinvaelluskohde. Toinen mielenkiintoinen suomennos on Öljymäki, Mount of Olives.
Hieman ironisesti muslimien pyhän rakennuksen mosaiikin ja kirjailun ovat tehneet armenialaiset kristityt, sillä heillä oli siihen paras osaaminen 600-luvun lopulla. Rakennuksen syntyaikana islam oli vielä pieni tekijä maailmanuskontojen joukossa.
Temppeliaukiolla on tapahtunut lukuisia väkivallantekoja ja provokaatioita. Yksi näistä kohdistui Jordanian kuningas Abdullah I:een, joka ammuttiin 1951 Al Aqsan moskeijassa. Hänen muistomerkkinsä on seinustalla Temppeliaukion laidalla.
Ei-muslimi sai nauttia pyhästä aukiosta vain vajaan tunnin verran. Turistit häädettiin pois, jotta oikeat muslimit pääsivät rukoilemaan. Poistuimme vaivihkaan sivuoven kautta.
Vaikka Länsimuuri on kristityillekin pyhä, heidän pyhistä pyhin paikkansa on Pyhän haudan kirkko. (Miksi pyhyydellekin pitää antaa järjestys: kristittyjen pyhin paikka, muslimien kolmanneksi pyhin paikka..?). Temppeliaukiolta jatkoimme sinne kävelyä seuraten Via Dolorosaa - Kärsimysten tietä, kuvitteellista tietä, jota pitkin Jeesus kulki kohti ristiinnaulitsemista. Kuvitteellista siksi, että nykyisin näkyvä reitti on merkitty 1600-luvulla.
Reitin varrella on nimetty 15 stationia, jotka yhdistetään raamatunhistorian tapahtumiin. 1st station on paikka, jossa Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.
5th stationin kohdalla roomalaiset määräsivät Simon Kyreneläisen auttamaan Jeesusta ristin kantamisesta.
Tämän jäljen seinässä sanotaan tulleen Jeesuksen kädestä, kun hän horjahti toisen kerran kantaessaan ristiä ja otti tukea seinästä. Jeesuksella on ollut Annaa suurempi käsi, tai ainakin voimakkaampi.
Via Dolorosa kulkee entisten muslimien ja kristittyjen asuinalueiden välissä. Koko valtava vanha kaupunki on täynnä tunnelmallisia pieniä kujia ja basaareja. Kesähelteillä ja vilkkaampana turistiaikana tunnelmallisen voisi varmaan korvata sanalla tukahduttava. Mutta meille turistien vähyys oli positiivinen yllätys.
Jeesuksen aikana vanha kaupunki oli paljon pienemmällä alueella. Nämä korttelit on rakennettu vasta 1500-1600-luvuilla.
Pysähdyimme matkalla juomaan turkkilaiset kahvit muslimin pitämään kahvilaan. Se pelasti meidät jäätymiseltä - emme uskoneet untuvatakin olevan oikea varustus lämpimän Kuolleenmeren jälkeen.
Palasimme vielä seuraavana päivänä kahdestaan samaan kahvilaan - emme tosin ruokkimaan tätä kissaa. Vanhan myyjän ystävälliselle palvelulle ja hymylle ei ole hintaa.
9th station sijaitsee ihan Pyhän haudan kirkon kupeessa. Siinä Jeesuksen sanotaan kaatuneen kolmannen kerran. Sen merkkinä on puinen risti. Mutta ei uskontoa ilman politiikkaa täälläkään. Muistolaatan viereen on laitettu iso flagaatti, joka kuvaa ISISin terroristeja teloittamassa. Mikä minä olen arvostelemaan, mutta jokin tuossa tökkii.
Pyhän haudan kirkkoa on rakennettu useina eri aikakausina, mutta alunperin rakentaminen on aloitettu 326 jKr. Se on hieman piilossa vanhan kaupungin keskellä, mikä sinänsä kuulostaa uskomattomalta. Mutta se kuvaa vain alueen sokkelomaisuutta. Kirkon arkkitehtinä pidetään Helenaa, joka oli kristinuskoon kääntyneen keisari Konstantinuksen äiti. Konstantinus oli liian kiireinen ehtiäkseen paikalle. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen arvelleen tapahtuneen. Kirkon sisällä on näkyvissä Golgatan kiveä. Sen aitoudesta kiistellään.
Kirkko on ollut yksi merkittävimpiä kristittyjen pyhiinvaelluskohteita jo 300-luvulta alkaen. Alkuaikoina pääsy perille ja takaisin hengissä oli enemmän kuin epävarmaa, varsinkin kaukomatkalaisille.
Suomestakin pitkälle pyhiinvaellukselle lähdettiin säännöllisesti, mistä oli loistava näyttely viime vuonna Tampereen Vapriikissa. Keskiajalla matkalla Suomesta oli suurempi todennäköisyys jäädä tien päälle kuin päästä hengissä takaisin kotiin. Aina matkaan ei lähdetty omasta tahdosta. Pyhiinvaellus saattoi olla rangaistus suuren luokan synneistä. Rikkaat saattoivat lähettää palvelijansa suorittamaan pyhiinvaellusmatkansa.
Perille päästyään monet pyhiinvaeltajat kaiversivat kirkon kiviseinään ristin muistoksi.
Kirkkoa hallinnoi useat eri kristityt kirkkokunnat. Jotta asia olisi vielä sekavampaa, kirkon ovien avaamisen vastuu kuuluu muslimiperheelle. Järjestys on säädetty 1800-luvulla, ilmeisesti kovan väännön tuloksena. Tämä suitsuketta löyhyttänyt munkki lienee armenianialainen, ainakin kyseinen osa kirkosta on Armenian apostolisen kirkon ylläpidossa.
Sama munkki jatkoi kohti Pyhän Helenan kappelia. Sieltä Helenan sanotaan löytäneen Jeesuksen ristin 300-luvulla. Kappelissa oli aivan oma tunnelmansa. Vietimme siellä tovin kahdestaan.
Kuvan kivi on yksi pyhän kirkon pyhimmistä paikoista. Sen sanotaan olevan sama kivi, jossa Jeesuksen ruumis oliiviöljyttiin juutalaisen perinteen mukaan ennen hautaamistaan.
Se ei ole kuitenkaan kaikkein pyhin paikka. Tunnetuin on Jeesuksen mahdollinen hautapaikka. Siellä kuvaaminen ei ole luvallista ja sinne pääsyä joutuu jonottamaan. Kreikkalaiset tutkijat pääsivät vuoden 2016 alussa tutkimaan hautaa, kun he avasivat pari sataa vuotta koskemattomana olleen marmorikannen. Mielenkiintoista kuulla, mitä siitä saadaan uusilla tutkimusmenetelmillä selville.
Vaikka välillä jouduimme hytisemään kylmyyttä, ajankohta vierailulle oli erinomainen. Vältimme suurimmat turistimassat ja esimerkiksi Pyhän hauden kirkossa löysimme paikkoja, joissa ei ollut ketään muita. Vierailu historiallisissa ja uskonnollisissa kohteissa oli vaikuttava kokemus. Sitä ei voi selittää, sen voi vain kokea.
Vietimme Jerusalemissa kaikkiaan kaksi ja puoli päivää. Se oli auttamatta lyhyt aika. On hassua miten mielipiteet eroavat. Monet paikalliset sanoivat päivän riittävän helposti Jerusalemissa ja että Tel Aviv Jaffan vanhakaupunki ajaa saman asian, mutta on viihtyisämpi. Se on vähän sama kuin sanoisi Suomeen tulevalle turistille, että on turha mennä Lappiin, kun voi mennä Nuuksioon.
Ensimmäisen yön telavivlainen Airbnb-hostimme varoitteli kaupungin ilmapiiristä. Heidän mukaansa Jerusalemissa jännitys arabien, kristittyjen ja juutalaisten välillä on käsin kosketettavissa ja saa heidät vaihtamaan suosiolla puolta jalkakäytävällä. Turisteina emme sitä päässeet kokemaan, mutta hyvä niin.
Jerusalemissakin olimme yötä yksityisessä majoituksessa. Tämä dogi tuli meitä ensimmäisenä vastaan. Kuva ei kerro totuutta koiran massiivisesta koosta. Ceasar-koira hieman yllätti toisena aamuna, kun se sai työnnettyä oven auki ja tuli tervehtimään meitä sänkyyn.
Kämpän kattoterassilta oli hieno näkymä vanhaan kaupunkiin. Keskellä kaupunkia loistaa yksi maailman kuvatuimmista rakennuksista, Kalliomoskeija. Taustalla siintää Öljymäki, jonne 150 000 juutalaista on haudattu. Meidän isäntämme kertoi Messiaan saapuvan joskus tulevaisuudessa vapauttamaan kuolleet sieltä taivaaseen vanhan testamentin mukaisesti.
Yön nukuttuamme kävelimme kilometrin päähän vanhaan kaupunkiin, josta sattui lähtemään samaan aikaan neljän tunnin pituiseksi kerrottu opastettu kävelykierros. Oppaamme osoittautui yli-innokkaaksi ja kierros kesti lähes kuusi tuntia. Mutta se ei haitannut, sillä 15 vuotta maassa asunut amerikkalainen historianoppinut oli kävelevä tietopankki.
Ensimmäisenä kävelimme Temppelivuorelle - yhdelle maailman keskeisimmistä uskonnollisista paikoista. Itkumuurinakin tunnettu Länsimuuri ympäröi Temppelivuorta. Senkin, kuten mm. Masadan linnoituksen, rakennuttaja on Herodes. Mies aloitti Galilean maaherrana, mutta osasi liittoutua oikeiden ihmisten kanssa ja nimitettiin Ceasarin murhan jälkeen Juudean kuninkaaksi. Herodes sai juutalaisten sympatiat valtaisilla rakennusurakoillaan ja myös liikanimen the Great. Herodeksen tarkoituksena oli rakentaa muuri koko Temppelivuoren ympärille, mutta ei ole varmuutta saiko hän rakennustöitä koskaan valmiiksi. Ainakin muuri on rakennettu useassa osassa.
Ennen itkumuurille menoa täytyy läpäistä massiiviset turvatarkastukset, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti turvatarkastus toi vain turvallisuuden tunnetta normaalin ärsytyksen sijaan. Niin ne mielikuvat vaikuttavat heikkoon mieleeni.
Muuri on pyhin paikka juutalaisille, jotka eivät saa mennä muurien sisäpuolelle. Muurien sisäpuolella Temppelivuorella kerrotaan sijainneen Jerusalemin ensimmäinen (ja toinen) temppeli, joka mainitaan Raamatussa myös Herran temppelinä. Paikan pyhyyden vuoksi juutalaiset eivät voi siellä vierailla. Raamatun mukaan temppelin rakensi kuningas Salomon ja siellä on säilytetty Liitonarkkua sisältäen Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja. Arkeologit eivät ole vahvistaneet asiaa, mutta eipä tuolla liioin saa tehdä kaivauksiakaan.
Oppaamme sanoi, että rukoilijoiden kuvaaminen ei herätä paheksuntaa, kunhan päälaki on peitettynä. Tämä osa Länsimuurista on kaikkien pyhin juutalaisille, koska sen katsotaan sijaitsevan lähimpänä alkuperäistä temppeliä. Nykyään nimitystä Länsimuuri käytetään pääosin vain juuri kyseisestä kohdasta.
Kristityille Länsimuuri on tullut pyhäksi vasta paavi Johannes Paavali II:n ja Benedictus XVI:n vierailtua siellä.
Molemmat paavit jättivät muurin väleihin rukouksensa. Sen jälkeen perinne on alkanut kukoistamaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Viime vuosisadan alussa muuri jaettiin kahtia. Nyt miesten ja naisten osat on erotettu toisistaan. Kysymykseeni miksi, sain oppaalta hienon korrektin vastauksen, "olisihan se kurjaa naisille, jos joutuisivat rukoilemaan epäsiistien miesten kanssa." Tuskinpa oli 15 vuoden opasuransa aikana ensimmäisen kerran kysyttyä.
Länsimuuri herättää paljon tunteita ja on yksi paha sotku Lähi-idän sopassa. Jotkut muslimit väittävät provokatiivisesti, ettei muuri olisi koskaan ollut osa juutalaisten Ensimmäistä temppeliä ja että juutalaisilla ei olisi mitään oikeutta muuriin. Saudi-Arabian kuningas Faisal laukoi vuonna 1973, että juutalaisille voitaisiin rakentaa uusi muuri muualle, minkä edessä rukoilla.
Muslimien katkeruuden ymmärtää, sillä Israel saavutti pääsyn muurille vasta kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Sen jälkeen se ei ole sieltä poistunutkaan, vaan Jerusalem on ollut jaettu kaupunki.
Länsimuurilta kuljimme toisen, astetta tarkemman turvatarkastuksen läpi. Oppaamme käski jättämään kaikki mahdolliset uskonnolliset ja poliittiset symbolit matkasta ennen Temppelivuorelle siirtymistä. Mekin jätimme Airbnb-kämppämme Davidin tähdellä varustetun avaimenperämme oppaan huomiin.
Al Aqsa-moskeija on muslimien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen. Alunperin vuodesta 610 Muhammed rukoili kohti Jerusalemia, mutta muutti suunnan 20 vuotta myöhemmin kohti Mekkaa ja Kaaban pyhää kiveä. Islamilaisen legendan mukaan Muhammed matkasi unessa Al Aqsan moskeijaan (Koraanissa mainittu kaukainen moskeija). Alkuperäinen Al Aqsa tämä ei ole voinut olla, sillä sen rakentaminen aloitettiin vuoden 674 paikkeilla.
Tämä yllättävän karun näköinen moskeija on järjestyksessään kolmas ja rakennettu viime vuosituhannen alussa. Kaksi sen edeltäjää tuhoutuivat maanjäristyksessä. Emme käyneet sisällä, mutta sinne mahtuu kerralla jopa 5 000 rukoilijaa. Ulkomuoto taitaa hämätä.
Eräs herra ei ollut yhtä kuuliainen välttämään provokaatiota kuin me jättäessämme avaimenperän oppaallemme. Vuonna 2000 Israelin oppositiojohtaja ja kovan linjan oikeistolainen Ariel Sharon päätti mennä vierailemaan Temppelivuorella ja vieläpä Al-Aqsan moskeijassa. Vierailu oli yhtenä isona tekijänä provosoimassa palestiinalaisten toista kansannousua eli intifadaa. Sen aikana kuoli 1 116 israelilaista ja 4 066 palestiinalaista.
Tuolloin PLO:n Jasser Arafatin ja Israelin pääministeri Jitzhak Rabinin vaivalla neuvottelema ja mm. Bill Clintonin välittämä rauhansopimus sekä kahden valtion malli otti monta askelta taakse päin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun rauhan Nobel-palkinto annetaan hieman keskeneräisestä työstä.
Sharon tuskin oli pahoillaan, sillä Likud-puolueen johtaja palkittiin pääministerin salkulla seuraavana vuonna. Sharon aiheutti kovilla puheillaan ja teoilla paljon harmia, mutta tienasi työpaikan ja henkilökohtaisen uran. Siinä on nykypäivän demokratian ongelma, varsinkin kun mieli usein uskottelee oman toimintansa olevan oikeutettua.
Temppelivuoren tunnetuin rakennus on kaikista Jerusalemin kuvista tuttu Kalliomoskeija. Rukoiltuaan ensin Al Aqsassa Muhammed kohtasi Kalliomoskeijassa arkkienkeli Gabrielin, joka vei Muhammedin taivaaseen rukoilemaan Jeesuksen, Abrahamin ja Moseksen kanssa. Jeesus on Koraanin mukaan yksi profeetta muiden joukossa.
Kalliomoskeija, Dome of the Rock ei ole suomennoksestaan huolimatta varsinainen moskeija, vaan pyhiinvaelluskohde. Toinen mielenkiintoinen suomennos on Öljymäki, Mount of Olives.
Hieman ironisesti muslimien pyhän rakennuksen mosaiikin ja kirjailun ovat tehneet armenialaiset kristityt, sillä heillä oli siihen paras osaaminen 600-luvun lopulla. Rakennuksen syntyaikana islam oli vielä pieni tekijä maailmanuskontojen joukossa.
Temppeliaukiolla on tapahtunut lukuisia väkivallantekoja ja provokaatioita. Yksi näistä kohdistui Jordanian kuningas Abdullah I:een, joka ammuttiin 1951 Al Aqsan moskeijassa. Hänen muistomerkkinsä on seinustalla Temppeliaukion laidalla.
Ei-muslimi sai nauttia pyhästä aukiosta vain vajaan tunnin verran. Turistit häädettiin pois, jotta oikeat muslimit pääsivät rukoilemaan. Poistuimme vaivihkaan sivuoven kautta.
Vaikka Länsimuuri on kristityillekin pyhä, heidän pyhistä pyhin paikkansa on Pyhän haudan kirkko. (Miksi pyhyydellekin pitää antaa järjestys: kristittyjen pyhin paikka, muslimien kolmanneksi pyhin paikka..?). Temppeliaukiolta jatkoimme sinne kävelyä seuraten Via Dolorosaa - Kärsimysten tietä, kuvitteellista tietä, jota pitkin Jeesus kulki kohti ristiinnaulitsemista. Kuvitteellista siksi, että nykyisin näkyvä reitti on merkitty 1600-luvulla.
Reitin varrella on nimetty 15 stationia, jotka yhdistetään raamatunhistorian tapahtumiin. 1st station on paikka, jossa Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.
5th stationin kohdalla roomalaiset määräsivät Simon Kyreneläisen auttamaan Jeesusta ristin kantamisesta.
Tämän jäljen seinässä sanotaan tulleen Jeesuksen kädestä, kun hän horjahti toisen kerran kantaessaan ristiä ja otti tukea seinästä. Jeesuksella on ollut Annaa suurempi käsi, tai ainakin voimakkaampi.
Via Dolorosa kulkee entisten muslimien ja kristittyjen asuinalueiden välissä. Koko valtava vanha kaupunki on täynnä tunnelmallisia pieniä kujia ja basaareja. Kesähelteillä ja vilkkaampana turistiaikana tunnelmallisen voisi varmaan korvata sanalla tukahduttava. Mutta meille turistien vähyys oli positiivinen yllätys.
Jeesuksen aikana vanha kaupunki oli paljon pienemmällä alueella. Nämä korttelit on rakennettu vasta 1500-1600-luvuilla.
Pysähdyimme matkalla juomaan turkkilaiset kahvit muslimin pitämään kahvilaan. Se pelasti meidät jäätymiseltä - emme uskoneet untuvatakin olevan oikea varustus lämpimän Kuolleenmeren jälkeen.
Palasimme vielä seuraavana päivänä kahdestaan samaan kahvilaan - emme tosin ruokkimaan tätä kissaa. Vanhan myyjän ystävälliselle palvelulle ja hymylle ei ole hintaa.
9th station sijaitsee ihan Pyhän haudan kirkon kupeessa. Siinä Jeesuksen sanotaan kaatuneen kolmannen kerran. Sen merkkinä on puinen risti. Mutta ei uskontoa ilman politiikkaa täälläkään. Muistolaatan viereen on laitettu iso flagaatti, joka kuvaa ISISin terroristeja teloittamassa. Mikä minä olen arvostelemaan, mutta jokin tuossa tökkii.
Pyhän haudan kirkkoa on rakennettu useina eri aikakausina, mutta alunperin rakentaminen on aloitettu 326 jKr. Se on hieman piilossa vanhan kaupungin keskellä, mikä sinänsä kuulostaa uskomattomalta. Mutta se kuvaa vain alueen sokkelomaisuutta. Kirkon arkkitehtinä pidetään Helenaa, joka oli kristinuskoon kääntyneen keisari Konstantinuksen äiti. Konstantinus oli liian kiireinen ehtiäkseen paikalle. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen arvelleen tapahtuneen. Kirkon sisällä on näkyvissä Golgatan kiveä. Sen aitoudesta kiistellään.
Kirkko on ollut yksi merkittävimpiä kristittyjen pyhiinvaelluskohteita jo 300-luvulta alkaen. Alkuaikoina pääsy perille ja takaisin hengissä oli enemmän kuin epävarmaa, varsinkin kaukomatkalaisille.
Suomestakin pitkälle pyhiinvaellukselle lähdettiin säännöllisesti, mistä oli loistava näyttely viime vuonna Tampereen Vapriikissa. Keskiajalla matkalla Suomesta oli suurempi todennäköisyys jäädä tien päälle kuin päästä hengissä takaisin kotiin. Aina matkaan ei lähdetty omasta tahdosta. Pyhiinvaellus saattoi olla rangaistus suuren luokan synneistä. Rikkaat saattoivat lähettää palvelijansa suorittamaan pyhiinvaellusmatkansa.
Perille päästyään monet pyhiinvaeltajat kaiversivat kirkon kiviseinään ristin muistoksi.
Kirkkoa hallinnoi useat eri kristityt kirkkokunnat. Jotta asia olisi vielä sekavampaa, kirkon ovien avaamisen vastuu kuuluu muslimiperheelle. Järjestys on säädetty 1800-luvulla, ilmeisesti kovan väännön tuloksena. Tämä suitsuketta löyhyttänyt munkki lienee armenianialainen, ainakin kyseinen osa kirkosta on Armenian apostolisen kirkon ylläpidossa.
Sama munkki jatkoi kohti Pyhän Helenan kappelia. Sieltä Helenan sanotaan löytäneen Jeesuksen ristin 300-luvulla. Kappelissa oli aivan oma tunnelmansa. Vietimme siellä tovin kahdestaan.
Kuvan kivi on yksi pyhän kirkon pyhimmistä paikoista. Sen sanotaan olevan sama kivi, jossa Jeesuksen ruumis oliiviöljyttiin juutalaisen perinteen mukaan ennen hautaamistaan.
Se ei ole kuitenkaan kaikkein pyhin paikka. Tunnetuin on Jeesuksen mahdollinen hautapaikka. Siellä kuvaaminen ei ole luvallista ja sinne pääsyä joutuu jonottamaan. Kreikkalaiset tutkijat pääsivät vuoden 2016 alussa tutkimaan hautaa, kun he avasivat pari sataa vuotta koskemattomana olleen marmorikannen. Mielenkiintoista kuulla, mitä siitä saadaan uusilla tutkimusmenetelmillä selville.
Vaikka välillä jouduimme hytisemään kylmyyttä, ajankohta vierailulle oli erinomainen. Vältimme suurimmat turistimassat ja esimerkiksi Pyhän hauden kirkossa löysimme paikkoja, joissa ei ollut ketään muita. Vierailu historiallisissa ja uskonnollisissa kohteissa oli vaikuttava kokemus. Sitä ei voi selittää, sen voi vain kokea.
Vietimme Jerusalemissa kaikkiaan kaksi ja puoli päivää. Se oli auttamatta lyhyt aika. On hassua miten mielipiteet eroavat. Monet paikalliset sanoivat päivän riittävän helposti Jerusalemissa ja että Tel Aviv Jaffan vanhakaupunki ajaa saman asian, mutta on viihtyisämpi. Se on vähän sama kuin sanoisi Suomeen tulevalle turistille, että on turha mennä Lappiin, kun voi mennä Nuuksioon.
Kommentit