Lake Bunyooni

Harvoin jotain paikkaa ja vieläpä jotain tiettyä majataloa suositellaan yhtä paljon kuin Byoona Amagaaraa, Itambiran saarella Lake Bunyonyilla. Siispä otin suunnan sinne Bwindin gorillojen jälkeen. Paikka oli riittävän lähellä Kabalea, joten ilmainen kuljetus venelaiturille kuului gorilla-pakettiini.

Saavuin rantaan iltaviideltä hieman voipuneena päivän gorillavaelluksesta. Siksi päätin tilata maksullisen moottorivenekuljetuksen, vaikka tarkoitukseni oli urheilla ilmaisen kanoottimatkan kanssa.




Lake Bunyooni on Ugandan syvin järvi. Se on toinen kahdesta isosta järvestä, jossa voi turvallisesti uida (sanoo opaskirjani). Siellä ei ole krokotiilejä eikä virtahepoja, mutta ennen kaikkea se on vapaa bilhartsiasta. Järvi on äärimmäisen kaunis lukuisine vuonomaisine lahtineen ja mäkisine saarineen.

Viidentoista minuutin veneajelun jälkeen pääsimme perille. Olin varannut Delux geodomen, mutta en tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Harvoin saa yllättyä yhtä positiivisesti. Huone oli avoin puoliympyrän muotoinen bambumaja, joka oli rakennettu omalla tasanteelleen.





Kylpyhuone oli erillisenä pihan perällä. Vesi lämpesi auringolla ja vessa oli kompostoiva. Kaikki sähkö tuotetaan auringolla. Tähän majataloon paljon väärinkäytetty eco-liite sopii hyvin.





Parvekkeen näkymä kesti vertailun. Lukuiset puut tarjosivat asuinympäristön pikkulunnuille. Kellon tarkasti ensimmäiset matalaääniset linnut aloittivat laulunsa puoli seitsemältä. Seitsemään mennessä kuoroon oli yhtynyt joukko muita lajeja. Tuollaisessa ympäristössä aikainen herätys on luontevaa.







Pikkulintujen lisäksi saarella asusti muutamia isompia lajeja. Tämä kurjen sukuinen lintupariskunta lensi joka aamu mökkini ylitse.



Aamu- ja iltauinneista tuli mukava rutiini kuuden päivän ajan. Vesi oli vähintäänkin raikasta johtuen lähes kahden kilometrin korkeudesta. Yöllä oli kolme peittoa tarpeen.

Polku laiturille kulki puutarhan läpi. Koko alue oli täynnä istutuksia.











Yhtenä päivänä palkkasin oppaan näyttämään minulle tien mantereella olevalle kukkulalle. Sieltä sai hyvän käsityksen järvestä. Tajusin järven muistuttavan Suomesta. Sinänsä en kaipaa Suomesta ihmisten ja asioiden sujumisen lisäksi mitään, mutta silti ajatus suomalaisesta metsästä ja järvimaisemasta on alkanut maistumaan hyvältä mielessäni. Olin joskus ajatellut muuttavani pysyvästi jonnekin päiväntasaajan alueelle, mutta ehkäpä siihen ei ole enää vastaavaa kaipuuta. Joskus on hyvä matkustaa kauaksi nähdäkseen lähelle. Vaimollani taitaa olla oma vaikutuksensa ajatusmaailmaani.



Paikallinen pubi pelasti meidät kaatosateelta. Pubin nimi ja koristus lupaavat enemmän, mitä se tarjoaa. Tai mistäs sitä tietää.



Parina päivänä vuokrasimme kanootin saksalaisen Dörten kanssa. Alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme parille saarelle. Alkuun teimme kuuluisan muzunga-korkkiruuvin, pari kierrosta ympyrää, ennen kuin keksimme miten ohjata kanoottia. Paikallisten liikkuminen puunrungosta kaiverretulla kanootilla oli hävyttömän vaivatonta verrattuna meidän tuskailuumme.





Ensimmäiselle kanoottireissulla lounastimme Busharan saarella. Siellä, kuten monella muullakin saarella, oli komea eukaliptuspuumetsä.



Majatalomme ruoka oli taivaallista. En testannut saaren vaihtoehtopaikkaa, varsinkin kun tämä hymyilevä herra paljastui kantapään kautta huijariksi.





Tästä kirjoituksesta taisi tulla tylsä matkailumainos. Mutta mainitaan nyt vielä, että viikko oli tähänastisen reissuni halvin.

Viikko saarella oli täydellinen loma lomasta. Kaupunkiin palasin moottoripyörän selässä. Ymmärrän nyt paremmin motoristeja. Vaikka en edes ohjaa, bodabodan kyydissä mieleni valtaa miellyttävä vapauden tunne - varsinkin jos minun ei tarvitse pitää rinkkaa selässäni.