Joitakin vuosia sitten kuvittelin, etten avioituisi koskaan. Niinpä. Olen varmuudella onnellisempi nyt avioliitossa kuin yksin. Yksi onnellisuuden syistä on, että saamme olla yksin, vaikka olemme yhdessä. Kuten seuraavat pari kuukautta. Sen mitä yksin koemme, voi jakaa toisillemme.
Opimme paljon toisiltamme, mutta tarvitsemme tilaa ajatustemme työstämiseen. Ja umpikujia. Välillä tiemme tuntuu kovin selvältä. Haluamme löytää henkisen polkumme ja kehittää mieltämme. Sitä opin Annalta. Mutta sitten yhtenä kauniina hetkenä, kun luottokortti on hukkunut ja särkynyt kännykkä on vienyt tiedot mukanaan, elämällä ei ole mitään tarkoitusta.
Kaikesta voi oppia. Se on parasta matkustamisessa. On valtava määrä virikkeitä. Paljon tapahtuu ympärillä sellaista, mitä ei ymmärrä. Eikä varmaan usein edes ymmärrä, että ympärillä tapahtuu.
Kehittyvien maiden sanomalehdet ovat opettavia. Ne avaavat silmiä. Suomessa tiedonkulku on suht vapaata, mutta erilaisen tiedon löytäminen on haastavaa. Hesari riittää minulle. Muut päivälehdet toistavat enemmän tai vähemmän samaa pienemmillä resursseilla, mikä näkyy laadussa. Maakuntalehdissä näkyy usein myös poliittisesti värittynyttä juttua. Intoni tai viitseliäisyyteni ei riitä juurikaan poimimaan lukemista ulkomailta.
Tien päällä on toisin, varsinkin jos matkustaa täysin erilaisessa kulttuurissa. Ostin liikennevaloissa seistessämme Daily Nationin. Uutiset käsittelevät Kenian päiväntapahtumia. Al Shabaabin hyökkäys armeijan tukikohtaan, liikenneonnettomuuksia, kristittyjä saarnajia tekemässä väkivaltaa, noitavainoa pikkukylässä.
Mutta mielenkiintoni herätti talousuutisointi. Euroopassa puhutaan Afrikan ihmeestä. Tämä on jo toinen lukemani lehti, jossa sitä kritisoidaan. Ensimmäinen oli Afrikan taloussanomat, jonka luin eilen lennolla. Afrikan ihmeen pelätään kuivuvan lyhyeen niin kauan kun se perustuu jalostamattomien raaka-aineiden vientiin kehittyneemmille markkinoille.
Kiinnostavinta kaikissa jutuissa on huomio hukatuista vuosikymmenistä, 80- ja 90-luvuista. Syyksi kerrotaan pelkistetysti se, että afrikkalaiset johtajat noudattivat estoitta IMF:n sanelemaa täysin vapaata markkinataloutta. Suuryritykset veivät rusinat pullasta.
Nyt monet johtavat ekonomistit ehdottavat enemmän valtiojohtoista markkinataloutta. Kiinan esimerkki mainitaan jutuissa. Kiinaan verrataan myös siinä, että siellä lehdistö ei ole vapaa, eikä siellä siedetä hallinnon arvostelua. Tilanne on vastaava Etiopiassa, joka on tällä hetkellä Afrikan nopeimmin kasvavia talouksia. Kenian kohtuullinen demokratiatilanne ja sananvapaus ei ole johtanut tuloksiin.
Johtopäätösten vetäminen on haastellista. Yleensä ihminen näkee syyt ja seuraukset siten, että ne tukevat omia ajatuksia. Ruotsin vapaa siirtolaispolitiikka on johtanut rikoksiin Malmössä, mutta ei ole tuonut talouskasvua. Talouskasvun on tuonut eurosta erossa pysyminen, vai miten se on...
Joka tapauksessa on tervettä lukea avoimesti ajatuksia, joita ei ainakaan alunperin tunnista omikseen.
Kommentit