Tällä hetkellä mikään asia ei etene saarella, koska valtaa pitävä presidentti hävisi syksyllä vaalit, mutta ei suostu tunnustamaan tappiotaan. Koko hallinto on jumissa. Siis valitettavan tyypillinen kehittyvän maan ongelma.
Emme olleet kovin aktiivisia turisteja. Tein kaksi snorklausreissua, joista toisen Annan kanssa. Molemmat kohteet olivat yllättävän hyviä näkyvyyden oltua mainio ja korallien elossa. Kerran vierailimme Stonetownissa ja toisen sade- ja mangrovemetsässä, mutta muuten emme poistuneet majapaikoiltamme kuin syömään ja kävelemään rannalle.
Paras retkemme oli aamuinen veneily & snorlailu delfiinien kanssa Kizimkazissa.
Luin muutaman kivan kirjan, Hesarin näköislehden kannesta kanteen aina kun se oli mahdollista. Söimme maltilla ja joimme sitäkin kohtuullisemmin, viimeisen viikon joogasimme usein kahdesti päivässä ja pulahdimme mereen nousuveden sen salliessa. Harvoin valvoimme yli kymmeneen. Tunnustettava se on, alamme lähestyä keski-ikää.
Jambianissakin ranta oli rauhallinen, mutta hieman enemmän siellä oli liikettä kuin pohjoisen Matemwessa. Vapaapäivänä pojat tulivat isolla laumalla leikkimään veneillään asuntomme eteen. Leikkivän lapsen vilpitöntä riemua on kiva seurata. Pian nämäkin pojat joutuvat töihin, tosin tyttöjen kohtalo taitaa olla sitäkin raskaampi, valitettavasti.
Eilen kävimme syömässä hyväksi koetellussa ranskalaisen pitämässä ravintolassa. Saimme samaa greyfishiä (sigal), jota tilasimme turhaan jo pari päivää sitten. Edelleenkään meille ei selvinnyt mitä se on. Se maistui katkaravun ja mustekalan risteytykselle. Liha oli kalan pyrstössä. Ruotoja siinä ei ollut. Minulle kala maistui äyriäisten ystävänä Annaa enemmän.
Huomenna joudun luopumaan ihanasta matkakumppanista. Anna jatkaa Suomeen, minä Kisumaan ja sieltä Kagamegan sademetsään. Sieltä olen varannut metsänvartijoiden mökin vierestä majoituksen.
Jos kaikki menee suunnitellusti, ylitän Ugandan rajan 20. tai 21. tammikuuta. Sen jälkeen kierrän Ugandaa seuraavat viikot. Mitä enemmän olen perehtynyt Ugandaan, sitä kiinnostavammalta se vaikuttaa. Siksi jättäisin sinne matka-aikaa mahdollisimman paljon.
Viime viikolla Turkish Airlinesilta tullut ilmoitus saattaa antaa pari matkapäivää Ugandassa lisää. Olen ostanut TA:lta Helsinki - Nairobi - Helsinki. Mennen tullen on stoppi Istanbulissa. Viimeinen Istanbul - Helsinki osuus on siirretty seuraavalle päivälle.
Sain vaihtoehdoiksi hyväksyä muutoksen, siirtää paluun kokonaan toiselle päivälle tai perua koko lipun. Yritän jälkimmäistä. Mikäli saan rahat takaisin koko lipusta, voisin lentää toukokuulla suoraan Madagaskarilta suomeen ja unohtaa Nairobin.
Silloin voisin ostaa lentoni Madagascarille Ruandasta, tosin Nairobin välilaskulla. Siten välttäisin maitse pitkän Tansania - Nairobi matkan ja voisin olla pidempään Uganda - Ruanda alueella. Onneksi en ehtinyt vielä ostamaan Kenya Airwaysin Nairobi - Madagaskar - Nairobi lippua. Katsotaan miten käy.
Loppuun esimerkki, että valittaminen kannattaa, ainakin joskus. Tai ennemmin palautteen anto. Kirjoitin aika perusteellisen palautteen safarifirmalle, miksi yksi majoitus oli alle hyväksyttävän standardin ja miksi emme olleet täysin tyytyväisiä oppaaseemme.
Erittäin asiallinen vastaus tuli seuraaavana päivänä. Vastauksessa kiitettiin palautteesta sekä luvattiin hyvittää 360 dollaria takaisin. Pisteet Good Earth Toursille!
Illalla pitää muistaa laittaa Malarone eli malarian estolääke suuhun. Aloitin kuurin eilen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääkitsen itseäni malariaa vastaan. Kagamegan ja malarian yhdistelmä Googlessa antoi tuoreita otsikoita alueella riehuvasta malariaepidemiasta. Useita lapsia on kuollut viime vuoden lopulla. Joskus on parempi katsoa kuin katua, vaikka täysin varmaan suojaa lääke ei tarjoakaan.
Tulimme juuri Nairobin hotelliin ja odotamme ruokia kattoterassilla tällainen näkymä taustalla. Täällä on mukavan viileää, eikä sadekaan haittaa. Vielä loppuun täytyy todeta, että rajamuodollisuudet sujuvat Keniassa ihailtavan sujuvasti.
Kommentit