Täällä kohtaavat kaksi äärimmäisyyttä: länsimaiset ökyturistit (lasken meidät niihin) sekä savesta ja lannasta tehdyissä majoissa asuvat, avojaloin karjaa paimentavat nomadit. Maasait tuovat tien varteen mahdollisuus tienata dollari poseeramalla kansallisasussa turistille. Osa lapsista pitää jo kättä avoimena viestien: anna minulle rahaa.
Äsken näimme maasai-lasten spontaanin vilkutuksen, kun olimme syrjässä reitiltä keskellä ruoho-hiekka-akaasia-erämaata ja kuljettajamme kysyi oikeaa suuntaa kohti maantietä.
Toistamiseen kohtasimme maasait lounastauolla. He odottivat syrjässä, jos lounaspakkauksestamme jäisi jotain tähteeksi. Kyllä siitä jäikin. Pakkaus oli kurjin tähän mennessä ja täysin linjassa viime yön majoituksen kanssa. Mutta se kelpasi maasaille.
Kahden eri kulttuurin kohtaamiset herättävät ajatuksia. Monesti ne sisältävät ristiriitoja ja pahimmillaan aiheuttavat konfliktejä. On helppo moralisoida montaa asiaa, usein turhaan. Elämä on hedelmällisintä, kun yrittää vain oppia erilaisuudesta mahdollisimman paljon. Myös itselle kannattaa olla armollinen.
Pääsimme tänään kokemaan ehkä hienoimman hetken safarillamme. Näimme nuorten gepardien riemua, kun ne leikkivät emonsa hoivissa ja opettelivat elämän perustaitoja. Silloin aika pysähtyi. Kissapetojen seuraamisessa on jotain maagista. Sitä iloa meille on siunattu joka päivälle.
Joskus kyseenlaista iloa on riittänyt myös yölle. Viime yönä heräsimme valtavaan meteliin. Hyeenat ja seeprat tunnistimme. Oppaamme mukaan leijona oli se, joka vastasi yön komeimmasta karjunnasta. Aamulla ei tullut vettä, sillä norsu oli tallonut vesijärjestelmän sekaisin. Ei ihme, että tuli nukuttua levottomasti.
Päiväsaikaan näkemämme leijonat ovat olleet ensimmäisten päivien kahta saalistavaa yksilöä lukuunottamatta kaikkea muuta kuin aktiivisia.
Näimme pienen vilauksen siitä, mitä suuri vaellus tulisi olemaan. Kuukauden päästä miljoonat gnut kokoontuvat poikimaan Serengetin savannille. Sitten ne jatkavat pohjoiseen Masai Maraan. Nyt gnut liikkuvat pienemmissä laumoissa.
Oli myös hauska nähdä lähietäisyydeltä, miten taitavasti kirahvi raastaa kielellään lehtiä piikikkäistä akaasiapuista. Sen kielen sanotaan yltävän ihmisen kaulan ympäri. Korkeimmillaan se noukkii lehtiä kuuden metrin korkeudelta.
Kommentit