Muutama paiva on jo vierahtanyt Vientianessa, leppoisimmassa ja toiseksi pienimmassa paakaupungissa, missa olen koskaan vieraillut - nain ainakin muistelen. Turisteja taalla on ajoittain hairitsevan paljon, mutta se tarkoittaa myos etta on helppo loytaa hyva ja halpa ravintola tai hotelli.
Eilisen paivan ehdoton kokohokohta oli saunominen ja hieronta idyllisella temppelialueella lahes Vientianen keskustassa. Menin sinne sveitsilaisten Clauden ja Alinan seka tanskalaisen Helenin kanssa. Sauna muistutti perinteista hoyrysaunaa. Hoyryyn oli lisatty 20 erilaista yrttia, jotka antoivat kivan tuoksun, mutta joiden sanottiin myos parantavan esim. ihosairauksia. Saunasta tullessa olo oli jo valmiiksi rentoutunut kolmen kuukauden saunomattomuuden jalkeen.
Hierojat olivat itseoppineita ja erittain taitavia kasistaan. Hieronta ei muistuttanut perinteista urheiluhierontaa, jossa hinkataan lihaksia auki, vaan enemmankin siina pyrittiin tehostamaan verenkiertoa painelemalla kipupisteita. Tai jotain sellaista. En edes ihan tarkkaan muista hieronnan kulkua.
Tunnin hieronnasta ensimmaisen puolituntisen ajan annoin ajatuksen lentaa. Kavin lapi lukuisia ajoittain antoisiakin ajatusleikkeja. Jossain vaiheessa paatin keskittya vain omaan mieleeni. Suljin kaiken ylimaaraisen pois ajatuksistani, enka miettinyt ollenkaan hierontaa. Tuntui kuin mieleni olisi leijaillut kehosta ulos elaen omaa elamaa taydellisessa rauhallisuudessa ja keskittyneisyydessa. Hetkeksi havahduin takaisin tietoiseksi kehostani hierojan lapsayttaessa kuolleeksi kasivarteni verta nauttivan hyttysen, jota en ollut itse tuntenut. Mutta paluu takaisin pois fyysisesta minasta sujui yllattavan helposti. Saavutin levollisuuden ja keskittyneisyyden olotilan, jota en ole koskaan aiemmin kokenut. Se oli eraanlaista meditaatiota. Hieronnan jalkeen kesti tovin, ennen kuin pystyin normaaliin keskusteluun. Palauduttuani olo oli uskottaman puhdas ja mieli terava.
Hieronnan ja saunomisen jalkeen menimme samalla ryhmalla illallistamaan pieneen ravintolaan jokirantaan. Loppuillasta keskustelu pysahtyi Claudeen, joka kertoi matkoistaan polkupyorallaan; han on viimeiset 15 vuotta pyoraillyt ympari maailmaa pisimman reissun kestaessa 7 vuotta. Han on kirjoittanut pari kirjaa ja uusin odottaa julkaisua. Odotan innolla, etta paasen vahan nopeamman nettiyhteyden aareen ja tutustumaan kunnolla hanen kotisivuihinsa www.yaksite.org.
Elama on taynna valintoja. Clauden valinta on ollut toteuttaa lapsuuden haavettaan kiertaa maailma pyoralla. Valinta on tarkoittanut sita, etta normaali perhe-elama ei ole ollut mahdollista. Han on 48-vuotias, eika hanella ole lapsia. Puhuimme tasta aiheesta pitkaan ja syvallisesti. Ehka siksi alitajuntani alkoi tyostamaan ajatustani ja toi ne uniini. Aamulla oloni oli sekava.
Olen saanut matkallani ilon tavata paljon erilaisia valintoja tehneita alykkaita ihmisia. Valilla minut on tayttanyt tunne omasta rahallisuudestani. Maailmassa on todella paljon asioita ja ilmioita, jotka haluaisin tietaa ja tuntea. Hetkittain olen kokenut etta yleissivistykseni on riitamaton alykkaaseen keskusteluun ja ennen kaikkea ymparoivien ilmioiden selittamiseen itselleni. Viela kuluttavampaa on se, etta en aina pysty hallitsemaan mieltani ja kayttaymistani siten, kuten haluaisin. Onneksi koen edistyvani naissa asioissa - siihen matkustaminen auttaa paljon - ja se tuo tyydytysta.
En todellakaan tieda mita haluan elamaltani. Ehka sita tarvitsekaan tietaa, luulen niin. Olen ollut onnekas, etta olen saanut kokea paljon hienoja asioita ja minulla on ollut mahdollisuus tehda itseani tyydyttavia valintoja. Elamiseeni tuo mielekkyytta, etta tiedan missa asioisssa ja miten haluan kehittya seka tiedan keinoja, joiden avulla se onnistuu.
Eilinen keskustelu sain minut muistamaan hetkittaiset yksinaisyyden tunteet, joita olen kokenut. Paradoksaalisesti tama tunne on usein voimakkain, kun ymparillani on ollut ihmisia. Yksin ollessani oloni on yksinainen aarimmaisen harvoin. Kaipaanko jalkikasvua - en tieda. Mutta sen tiedan, etta kaipaan rakkautta ja jakamista. Sen ei tarvitse tarkoittaa parisuhdetta. Mutta se voi olla sitakin. En tieda.
Nyt menen tapaamaan Alinaa, Helenia ja Claudea laheiseen kahvilaan. Menemme tanaan COPE Visitor Centreen, jossa on pysyva UXO-nayttely (UXO on tarkoittaa maahan jaanytta rajahdetta, joita varsinkin USA kylvi Laosin maaperaan). Nayttelyssa kerrotaan rajahteiden lisaksi niiden uhreista ja esitellaan keinoraajoista. Se on varmasti nayttely, johon en ole tottunut, ja tuskinpa helppo sellainen. Olen varma, etta nayttely tarjoavaa paljon uutta ajateltavaa.
Lampoa kotikonnuille. Lisaan kuvia myohemmin.
Pieti
Kirjoittaessani kuuntelin tata: http://youtube.com/watch?v=MId_MPJgulY&feature=related
Eilisen paivan ehdoton kokohokohta oli saunominen ja hieronta idyllisella temppelialueella lahes Vientianen keskustassa. Menin sinne sveitsilaisten Clauden ja Alinan seka tanskalaisen Helenin kanssa. Sauna muistutti perinteista hoyrysaunaa. Hoyryyn oli lisatty 20 erilaista yrttia, jotka antoivat kivan tuoksun, mutta joiden sanottiin myos parantavan esim. ihosairauksia. Saunasta tullessa olo oli jo valmiiksi rentoutunut kolmen kuukauden saunomattomuuden jalkeen.
Hierojat olivat itseoppineita ja erittain taitavia kasistaan. Hieronta ei muistuttanut perinteista urheiluhierontaa, jossa hinkataan lihaksia auki, vaan enemmankin siina pyrittiin tehostamaan verenkiertoa painelemalla kipupisteita. Tai jotain sellaista. En edes ihan tarkkaan muista hieronnan kulkua.
Tunnin hieronnasta ensimmaisen puolituntisen ajan annoin ajatuksen lentaa. Kavin lapi lukuisia ajoittain antoisiakin ajatusleikkeja. Jossain vaiheessa paatin keskittya vain omaan mieleeni. Suljin kaiken ylimaaraisen pois ajatuksistani, enka miettinyt ollenkaan hierontaa. Tuntui kuin mieleni olisi leijaillut kehosta ulos elaen omaa elamaa taydellisessa rauhallisuudessa ja keskittyneisyydessa. Hetkeksi havahduin takaisin tietoiseksi kehostani hierojan lapsayttaessa kuolleeksi kasivarteni verta nauttivan hyttysen, jota en ollut itse tuntenut. Mutta paluu takaisin pois fyysisesta minasta sujui yllattavan helposti. Saavutin levollisuuden ja keskittyneisyyden olotilan, jota en ole koskaan aiemmin kokenut. Se oli eraanlaista meditaatiota. Hieronnan jalkeen kesti tovin, ennen kuin pystyin normaaliin keskusteluun. Palauduttuani olo oli uskottaman puhdas ja mieli terava.
Hieronnan ja saunomisen jalkeen menimme samalla ryhmalla illallistamaan pieneen ravintolaan jokirantaan. Loppuillasta keskustelu pysahtyi Claudeen, joka kertoi matkoistaan polkupyorallaan; han on viimeiset 15 vuotta pyoraillyt ympari maailmaa pisimman reissun kestaessa 7 vuotta. Han on kirjoittanut pari kirjaa ja uusin odottaa julkaisua. Odotan innolla, etta paasen vahan nopeamman nettiyhteyden aareen ja tutustumaan kunnolla hanen kotisivuihinsa www.yaksite.org.
Elama on taynna valintoja. Clauden valinta on ollut toteuttaa lapsuuden haavettaan kiertaa maailma pyoralla. Valinta on tarkoittanut sita, etta normaali perhe-elama ei ole ollut mahdollista. Han on 48-vuotias, eika hanella ole lapsia. Puhuimme tasta aiheesta pitkaan ja syvallisesti. Ehka siksi alitajuntani alkoi tyostamaan ajatustani ja toi ne uniini. Aamulla oloni oli sekava.
Olen saanut matkallani ilon tavata paljon erilaisia valintoja tehneita alykkaita ihmisia. Valilla minut on tayttanyt tunne omasta rahallisuudestani. Maailmassa on todella paljon asioita ja ilmioita, jotka haluaisin tietaa ja tuntea. Hetkittain olen kokenut etta yleissivistykseni on riitamaton alykkaaseen keskusteluun ja ennen kaikkea ymparoivien ilmioiden selittamiseen itselleni. Viela kuluttavampaa on se, etta en aina pysty hallitsemaan mieltani ja kayttaymistani siten, kuten haluaisin. Onneksi koen edistyvani naissa asioissa - siihen matkustaminen auttaa paljon - ja se tuo tyydytysta.
En todellakaan tieda mita haluan elamaltani. Ehka sita tarvitsekaan tietaa, luulen niin. Olen ollut onnekas, etta olen saanut kokea paljon hienoja asioita ja minulla on ollut mahdollisuus tehda itseani tyydyttavia valintoja. Elamiseeni tuo mielekkyytta, etta tiedan missa asioisssa ja miten haluan kehittya seka tiedan keinoja, joiden avulla se onnistuu.
Eilinen keskustelu sain minut muistamaan hetkittaiset yksinaisyyden tunteet, joita olen kokenut. Paradoksaalisesti tama tunne on usein voimakkain, kun ymparillani on ollut ihmisia. Yksin ollessani oloni on yksinainen aarimmaisen harvoin. Kaipaanko jalkikasvua - en tieda. Mutta sen tiedan, etta kaipaan rakkautta ja jakamista. Sen ei tarvitse tarkoittaa parisuhdetta. Mutta se voi olla sitakin. En tieda.
Nyt menen tapaamaan Alinaa, Helenia ja Claudea laheiseen kahvilaan. Menemme tanaan COPE Visitor Centreen, jossa on pysyva UXO-nayttely (UXO on tarkoittaa maahan jaanytta rajahdetta, joita varsinkin USA kylvi Laosin maaperaan). Nayttelyssa kerrotaan rajahteiden lisaksi niiden uhreista ja esitellaan keinoraajoista. Se on varmasti nayttely, johon en ole tottunut, ja tuskinpa helppo sellainen. Olen varma, etta nayttely tarjoavaa paljon uutta ajateltavaa.
Lampoa kotikonnuille. Lisaan kuvia myohemmin.
Pieti
Kirjoittaessani kuuntelin tata: http://youtube.com/watch?v=MId_MPJgulY&feature=related
Kommentit