Nyt opin lisaamaan kuvia tanne! Tassa koululaisia Ubon Ratchathewissa.
Otin eilen taksin Bangkokin pohjoiselle linja-autoasemalle. Siella ystavallinen nuori mies ohjasi minut salamana oikealle luukulle kysyessani bussia Ubon Ratchathewiin. Kello oli hieman yli kymmenen ja bussin kerrottiin lahtevan vasta kahdeltatoista. Tama vahan harmitti, silla olin kuullut bussin lahtevan kerran tunnissa. Vasta lipun lunastettuani tajusin, etta olin kysynyt neuvoa eraan tietyn bussiyhtion sisaanheittajalta, joita aula oli taynna. Ilmankos han oli niin halukas antamaan apua..
Annoin itselleni hetken tarkkaamattomuuden anteeksi, silla siihen oli aika luonnollinen selitys; edellisilta oli vierahtanyt pitkalle aamun puolelle. Tasta voisin syyttaa - itsessahan ei koskaan ole vikaa - kahta veikeaa irlantilaisnuorta, jotka tapasin tullessani pubista hotellille. He saivat houkutettua minut yokerhoon. En usko sen olleen silla hetkella kovin vaikeaa, silla olin jo muutaman oluen sita ennen nauttinut. Onneksi ymmarsin jattaa irkut jatkamaan keskenaan iltaa ja palasin kohtuuaikaan nukkumaan.
Alunperin matkan piti kestaa yhdeksan tuntia. Loppujen lopuksi saavuimme Uboniin klo 23, eli bussissa tuli istuttua vajaa 11 tuntia yhdella 20 minuutin jaloittelulla. Siihen olin varautunut, silla eipa taalla lentokoneita lukuunottamatta mikaan ilmoitettu paluu- tai saapumisaika pida paikkaansa. Bussimatka sujui yllattavan leppoisasti. Nukuin muutamia tunteja, luin sunnuntaihesarit, selailin karttaa ja Laoksen matkaopasta, luin romaania seka juttelin thaimaalaisen naapurin kanssa. Matkareittia seuratessani huomasin meidan kiertavan pohjoisempaa kuin lyhin reitti olisi ollut. Lyhyimmillaan n. 540 km:n matkaan tuli lisaysta reilu sata kilometria. Ensi kerralla osaan ostaa bussilippuni paremmin.
Nyt olen Ubonissa, josta on sadan kilometrin matka Laosin rajalle. Jatkan sinne ehka ylihuomenna tai sita seuraavana paivana, kunhan olen toipunut bussimatkasta. Mutta en yhtaan aiemmin. Rajanylityspaikka on viela auki. Vaihtoehtoja on kaksi: Savannakhet ja etelaisempi Vang Tao. Savannakhetin kaupunki kiinnostaa, mutta se olisi n. 230 km ja 6 tuntia kauempana tamanhetkisesta tavoitteesta, 4000 Islandista etelaisimmassa Laosissa. Selailen viela parin seuraavan paivan aikana opustani ja sen jalkeen teen paatoksen.
Nyt olen paatynyt siihen, etta yritan hankkia rajalta 30 paivan viisumin, mutta en hanki Thaimaan viisumia. Kolmen entryn saannosta on todella ristiriitaista tietoa. Osa vaittaa, etta rajoitus kolmesta maahantulosta 90 paivan aikana olisi voimassa, osa ei. Mutta eipa minua neljannesta entrysta ilman viisumia ainkaan ammuta. Mikali entry ilman viisumia ei onnistu, joudun matkustamaan vuorokauden matkan pohjoiseen paakaupunki Vientianeen, jossa Thaimaan konsulaatti sijaitsee. Valttamatta se ei ole ongelma, silla voi olla, etta paadyn sinne muutenkin. Tahan en kylla usko.
Lopullisesti tein paatoksen selaillessa passiani. Kaksi maahantuloleimaa on samalla sivulla ja yksi monta sivua myohemmin. Vaikka saanto olisikin voimassa, olisi minulla hyva mahdollisuus, etten jaisi siita kiinni. Siispa oleskelen nailla nakymilla tulevat paivat aika tiiviisti Etela-Laosissa.
Ubon vaikuttaa leppoisalta kaupungilta pikkukaupungilta Bangkokin jalkeen. Asukkaita taalla on reilu 100 000. Olen nauttinut kaupungin rauhasta ja liikenteen hiljaisuudesta kuljeskellessani kaupungilla. Kavin juuri vierailemassa National museumissa. Tama taisi olla ensimmainen museovierailuni koko matkan aikana. Erikoista.
Kaupunki ei ole mikaan turistipaikka. Tyypillisesti turistit nukkuvat taalla yhden yoa ja jatkavat sitten Laosiin. Tai Bangkokiin. Toistaiseksi olen nahnyt vain yhden lansimaisen ihmisen. Se on vaihtelua aiempiin paikkoihin. Varjopuolena on, etta englannilta on vaikea parjata. Thaiaakkoset tuovat myos oman vaikeuden. Mutta tuskinpa se on ylittamaton ongelma. Yhden onnistuneen tuokatilauksen olen jo tehnyt. Nyt paasen ainakin syomaan aidoissa katuravintoloissa turistimenuiden sijasta.
Mukavaa on myos, etta kuumuus on hellittanyt. Monsuuni on saapumassa. Viimeiset nelja iltaa Hanoissa, Bangkokissa ja eilen taalla olen saanut nauttia iltaisin hienoista taivaan ilotulituksista. Varsinkin toissapaivana Bangkokissa salamat dominoivat normaalisti vain pilvenpiirtajien ja mainosvalojen valaisemaa taivasta. Se oli komeaa katsottavaa kuudennen kerroksen parvekkeelta. Samalla lampotila on laskenut. Hanoin lahes neljankymmenen asteen tuskainen kuumuus on vaihtunut siedettavaan reiluun 30 asteeseen. Sateessa elohopea laskee jopa alle 30 rajan.
Vahan on joskus iltaisin ikava Suomen valoisaa kesaa. Pimea tulee aina nopeasti auringon laskettua ja puolikahdeksalta on jo pilkkopimeaa. Ehkapa loppukesasta tulenkin valoisuudesta sinne nauttimaan.
Nyt menen etsimaan syomista.
Pieti
Annoin itselleni hetken tarkkaamattomuuden anteeksi, silla siihen oli aika luonnollinen selitys; edellisilta oli vierahtanyt pitkalle aamun puolelle. Tasta voisin syyttaa - itsessahan ei koskaan ole vikaa - kahta veikeaa irlantilaisnuorta, jotka tapasin tullessani pubista hotellille. He saivat houkutettua minut yokerhoon. En usko sen olleen silla hetkella kovin vaikeaa, silla olin jo muutaman oluen sita ennen nauttinut. Onneksi ymmarsin jattaa irkut jatkamaan keskenaan iltaa ja palasin kohtuuaikaan nukkumaan.
Alunperin matkan piti kestaa yhdeksan tuntia. Loppujen lopuksi saavuimme Uboniin klo 23, eli bussissa tuli istuttua vajaa 11 tuntia yhdella 20 minuutin jaloittelulla. Siihen olin varautunut, silla eipa taalla lentokoneita lukuunottamatta mikaan ilmoitettu paluu- tai saapumisaika pida paikkaansa. Bussimatka sujui yllattavan leppoisasti. Nukuin muutamia tunteja, luin sunnuntaihesarit, selailin karttaa ja Laoksen matkaopasta, luin romaania seka juttelin thaimaalaisen naapurin kanssa. Matkareittia seuratessani huomasin meidan kiertavan pohjoisempaa kuin lyhin reitti olisi ollut. Lyhyimmillaan n. 540 km:n matkaan tuli lisaysta reilu sata kilometria. Ensi kerralla osaan ostaa bussilippuni paremmin.
Nyt olen Ubonissa, josta on sadan kilometrin matka Laosin rajalle. Jatkan sinne ehka ylihuomenna tai sita seuraavana paivana, kunhan olen toipunut bussimatkasta. Mutta en yhtaan aiemmin. Rajanylityspaikka on viela auki. Vaihtoehtoja on kaksi: Savannakhet ja etelaisempi Vang Tao. Savannakhetin kaupunki kiinnostaa, mutta se olisi n. 230 km ja 6 tuntia kauempana tamanhetkisesta tavoitteesta, 4000 Islandista etelaisimmassa Laosissa. Selailen viela parin seuraavan paivan aikana opustani ja sen jalkeen teen paatoksen.
Nyt olen paatynyt siihen, etta yritan hankkia rajalta 30 paivan viisumin, mutta en hanki Thaimaan viisumia. Kolmen entryn saannosta on todella ristiriitaista tietoa. Osa vaittaa, etta rajoitus kolmesta maahantulosta 90 paivan aikana olisi voimassa, osa ei. Mutta eipa minua neljannesta entrysta ilman viisumia ainkaan ammuta. Mikali entry ilman viisumia ei onnistu, joudun matkustamaan vuorokauden matkan pohjoiseen paakaupunki Vientianeen, jossa Thaimaan konsulaatti sijaitsee. Valttamatta se ei ole ongelma, silla voi olla, etta paadyn sinne muutenkin. Tahan en kylla usko.
Lopullisesti tein paatoksen selaillessa passiani. Kaksi maahantuloleimaa on samalla sivulla ja yksi monta sivua myohemmin. Vaikka saanto olisikin voimassa, olisi minulla hyva mahdollisuus, etten jaisi siita kiinni. Siispa oleskelen nailla nakymilla tulevat paivat aika tiiviisti Etela-Laosissa.
Ubon vaikuttaa leppoisalta kaupungilta pikkukaupungilta Bangkokin jalkeen. Asukkaita taalla on reilu 100 000. Olen nauttinut kaupungin rauhasta ja liikenteen hiljaisuudesta kuljeskellessani kaupungilla. Kavin juuri vierailemassa National museumissa. Tama taisi olla ensimmainen museovierailuni koko matkan aikana. Erikoista.
Kaupunki ei ole mikaan turistipaikka. Tyypillisesti turistit nukkuvat taalla yhden yoa ja jatkavat sitten Laosiin. Tai Bangkokiin. Toistaiseksi olen nahnyt vain yhden lansimaisen ihmisen. Se on vaihtelua aiempiin paikkoihin. Varjopuolena on, etta englannilta on vaikea parjata. Thaiaakkoset tuovat myos oman vaikeuden. Mutta tuskinpa se on ylittamaton ongelma. Yhden onnistuneen tuokatilauksen olen jo tehnyt. Nyt paasen ainakin syomaan aidoissa katuravintoloissa turistimenuiden sijasta.
Mukavaa on myos, etta kuumuus on hellittanyt. Monsuuni on saapumassa. Viimeiset nelja iltaa Hanoissa, Bangkokissa ja eilen taalla olen saanut nauttia iltaisin hienoista taivaan ilotulituksista. Varsinkin toissapaivana Bangkokissa salamat dominoivat normaalisti vain pilvenpiirtajien ja mainosvalojen valaisemaa taivasta. Se oli komeaa katsottavaa kuudennen kerroksen parvekkeelta. Samalla lampotila on laskenut. Hanoin lahes neljankymmenen asteen tuskainen kuumuus on vaihtunut siedettavaan reiluun 30 asteeseen. Sateessa elohopea laskee jopa alle 30 rajan.
Vahan on joskus iltaisin ikava Suomen valoisaa kesaa. Pimea tulee aina nopeasti auringon laskettua ja puolikahdeksalta on jo pilkkopimeaa. Ehkapa loppukesasta tulenkin valoisuudesta sinne nauttimaan.
Nyt menen etsimaan syomista.
Pieti
Kommentit