Auringonlasku terassilta, Don Det
Mekong, Pakse
Suosikkiravintolani ja sen ravintoloitsija, Don Det
Edellisesta paivityksesta on kulunut jo tovi. Kirjoittelin tallaisia juttuja itselleni muutama paiva sitten matkatessani bussissa Paksesta Savannakhetiin. Nettiyhteyden puuttumisen takia (+ muiden syiden takia) en tata aiemmin tanne lisannyt :
22(?).6.08
Jatin eilen aamulla Don Detin idyllin. Maksaessani majataloa minulle selvisi, etta olin viettanyt siella 10 paivaa - tekematta juuri mitaan. Aika hyvin. Edellista vastaavaa jaksoa saa hakea yli vuosikymmenen takaa.
Kulutin lukuisia tunteja bungalowini terassilla tarkkaillen elainten kayttaytymista ja pohtien luonnon lainalaisuuksia. Yksi luonnonlaki pisti jatkuvasti silmaan; suurin vahvin yksilo / elainlaji saa valita vapaasti reviirinsa. Muut ottavat sen mita jaa jaljelle. Mutta vahvinkin tarvitsee liittolaisen. Ihmislaji ei ole tassa mielessa poikkeus.
Nyt istun paikallisbussista Paksesta Savannakhetiin. Olin jo varannut lipun yobussiin Paksesta pohjoiseen Vientianeen. Puolenvuorokauden ja 1100 km:n bussimatka sai kuitenkin jaada, silla tapasin Paksessa Charlenen & Liemin (Don Detin australialaisnaapurin) seka heidan kanssa matkustavat Tanjan & Jensin (valkovenalais- itavaltalaispariskunta). Minua ei ollut kovin vaikea ylipuhua.
Edelleen tarkoitukseni on jollain aikavalilla matkustaa Vientianeen. Katselen mita tulevaisuus tuo tullessaan.
----
Nain siis ajattelin muutamia paivia sitten. Nyt olen Vientianessa. Kirjoittelen nykykuulumisia parin paivan sisalla. Sen verran voin sanoa, etta vaikka Don Detin rauha on vaihtunut hieman riehakkaampaan eloon, olen nauttinut jokaisesta sekunnista myos viimeisten paivien aikana.
Pieti
Takapihani, Don Det
Takapihani, Don Det
Auringonnousu, Don Det
Takapihani, Don Det
Kommentit