Hyppasin eilen bussiin tarkoituksena matkata parin kymmenen kilometrin paassa olevaan perhospuistoon, jonka kehutaan olevan Malesian suurin. Pienen kavelyn jalkeen puisto loytyi. Se oli iso, mutta ei ehka niin iso kuin odotin. Esilla oli lukuisten paivaperhosten lisaksi muita hyonteisia, kilpikonnia, tarantelloja ja liskoja, osa elavia, osa kuolleita.
Olin todella utelias nakemaan, mita perhospuisto tarkoittaa, silla niita tuntuu olevan vahan jokaisessa turistikohteessa taalla. Nyt se selvisi: puisto on suuri hakilla rajattu alue, jonne on tuotu lukuisia elavia perhosia, tahan puistoon n. 50 lajia yhteensa n. 1 000 kappaletta. Puisto kasvattaa perhoset itse toukista aikuisiksi. Ehdottomasti puisto oli vierailemisen arvoinen. Hyonteisten ja hamamakkien suuri koko jaksaa hammastyttaa suomalaiseen luontoon tottunutta aina vain.
Puisto sijaitsi pienessa kalastajakylassa, josta ajattelin samalla katsoa majoitusta, silla mieli teki jattaa Georgetown pariksi paivaksi. Kavellessani kylassa kysyin parilta turistilta, olisivatko he nahneet mitaan ok majoitusta alueella. Nopeasti selvisi, etta pariskunta oli suomalainen. Kyseessa olivat ensimmaiset suomalaiset, jotka talla reissulla nain, jos australialais-suomalaista ei lasketa. Katsoimme yhdessa muutaman paikan. Kaikki majatalot olivat joko hitonmoisia murjuja tai ylitse meidan budjetin.
Paadyimme palaamaan takaisin Georgetowniin ajatuksena pysahtya matkalla kasvitieteelliseen puutarhaan, joka esitteli eri maustekasveja ja niiden historiaa. Puutarha oli kiinni, mutta hata ei lukenut lakia. Saimme portin auki ja paasimme nauttimaan yksityisesta audienssiesta puistoon. Tuoksujen kirjo puistossa oli suoraan keittiosta tuttu. Jos hyonteisten koko hammastyttaa, niin samaa voi kylla sanoa paikallisesta biodiversiteetista. Puistossa oli mausteiden lisaksi kasittamaton maara eri kasvilajeja, joista monet ovat tuttuja suomalaisista olohuoneista - ei tosin omastani, silla edes kaktukset eivat jostain syysta jaksa kuunnella juttujani.
Puistosta jatkoimme kaupunkiin ja paadyimme syomaan intialaista ruokaa, johon yleensa voi yhdistaa kaksi adjektiivia: hyva ja halpa. Joonas kertoi tyoskentelevansa Kiinassa ulkomaiselle yritykselle. Kuulin uskomattomia tarinoita kiinalaisista ilmioista ja ihmisista. Monet kiinalaiset todella uskovat, etta lansimaiset myrkyttavat heidan mieliaan ja yrittavat kertoa valheita ohi kiinalaisen totuuden. Taman he olivat kuulleet usean nuoren ja koulutetun ihmisen suusta.
Puhuimme myos paljon tyon tekemisesta ylipaatansa. Joonas kertoi tekevansa talla hetkella todella pitkia paivia, mika tietysti johtaa myos hyvaan tienestiin. Aihe on lahella omaa sydantani, silla osittainen loppuunpalaminen on osasyyna omaan reissuuni. Vaikka ilmeisesti talla hetkella suomalaisten keskityoaika lyhenee johtuen osa-aikatyonteon lisaantymisesta, niin koulutetut ylemmat toimihenkilot tekevat koko ajan enemman ja enemman tunteja viikossa. Kehitys on huolestuttava ja jopa surullinen, silla on hyvin vaikea kuvitella etta lisaantynyt tyoaika voittaisi vapaa-ajan, jonka voisi viettaa harrastusten tai vaikka perheen parissa olkoon tyo sitten kuinka mukavaa tahansa.
Soininvaara on kirjoittanut mielenkiintoisen oloisen pohdiskelun asiasta, joka pitaisi ehdottomasti lukea. Olen lukenut kirjasta vain referointeja, mutta koko kirjaan en ole tutustunut. Hanen argumenttinsa vaikuttavat hyvin uskottavalta mm. siita, etta tyon tuottavuuden kasvu (palkan lisaantyminen) ei ole lisannyt enaa onnellistuutta 80-luvun jalkeen. Saman tuottavuuden kasvun olisi voinut kanavoida lisaantyneeseen vapaa-aikaan. On erikoista, etta talouskasvun mielekkyytta kaytannossa ainoana paatoksentekoa ohjaavana argumenttina ei kyseenalaisteta missaan todellisessa poliittisessa keskustelussa. Olutlasikeskusteluissa yllattavan moni tuntuu kuitenkin kyseenalaistavan nykyisen paatoksentekoa ohjaavan arvomaailman. Vaikka poliittista keskustelua leimaa varsinkin Suomessa suuri pelko ottaa riskeja, ehka aika voisi olla jo kypsa todellisille pohdiskeluille. Tosin valta on ihanaa ja riskit vaarallisia..
Eikos Ranskassa ollut joitakin vuosia sitten lyhyemman tyoajan kokeilu? Kokeilu lakkautettiin, koska se vaaransi talouskasvun. Mitaan muita argumentteja en muista kokeilun puolesta tai vastaan lukeneeni, kun siita joitakin artikkeleita selasin. Erikoista, etta muistikuvani asiasta on todella hamara. Ettei tama vain ole ollut unta..? Tata saisi kylla kommentoida, jos joku asiasta jotain muistaa.
Yhta kaikki, oli tosi mukavaa puhua pitkasta aikaa suomea. Hassua, etta ensimmaisten lauseiden aikana siihen piti keskittya. On helppo ymmartaa ulkomailla pitkaan asuneita suomalaisia, joilla suomenkieli on osittain unohtunut. Diivailua, sanovat monet suomalaiset. Niinpa.
Aamupalalla juotu Guinnes tuntui mukavan taytelaalta ja teki oloni jopa vahan seesteiseksi. Ehkapa jatankin taksi paivaksi suunnittelemani makivalloituksen (800 m, ainoa korkeampi kohta saarella) huomiselle ja menen nauttimaan toisen tumman. Aurinkokin porottaa niin kuumasti..
Pieti
Olin todella utelias nakemaan, mita perhospuisto tarkoittaa, silla niita tuntuu olevan vahan jokaisessa turistikohteessa taalla. Nyt se selvisi: puisto on suuri hakilla rajattu alue, jonne on tuotu lukuisia elavia perhosia, tahan puistoon n. 50 lajia yhteensa n. 1 000 kappaletta. Puisto kasvattaa perhoset itse toukista aikuisiksi. Ehdottomasti puisto oli vierailemisen arvoinen. Hyonteisten ja hamamakkien suuri koko jaksaa hammastyttaa suomalaiseen luontoon tottunutta aina vain.
Puisto sijaitsi pienessa kalastajakylassa, josta ajattelin samalla katsoa majoitusta, silla mieli teki jattaa Georgetown pariksi paivaksi. Kavellessani kylassa kysyin parilta turistilta, olisivatko he nahneet mitaan ok majoitusta alueella. Nopeasti selvisi, etta pariskunta oli suomalainen. Kyseessa olivat ensimmaiset suomalaiset, jotka talla reissulla nain, jos australialais-suomalaista ei lasketa. Katsoimme yhdessa muutaman paikan. Kaikki majatalot olivat joko hitonmoisia murjuja tai ylitse meidan budjetin.
Paadyimme palaamaan takaisin Georgetowniin ajatuksena pysahtya matkalla kasvitieteelliseen puutarhaan, joka esitteli eri maustekasveja ja niiden historiaa. Puutarha oli kiinni, mutta hata ei lukenut lakia. Saimme portin auki ja paasimme nauttimaan yksityisesta audienssiesta puistoon. Tuoksujen kirjo puistossa oli suoraan keittiosta tuttu. Jos hyonteisten koko hammastyttaa, niin samaa voi kylla sanoa paikallisesta biodiversiteetista. Puistossa oli mausteiden lisaksi kasittamaton maara eri kasvilajeja, joista monet ovat tuttuja suomalaisista olohuoneista - ei tosin omastani, silla edes kaktukset eivat jostain syysta jaksa kuunnella juttujani.
Puistosta jatkoimme kaupunkiin ja paadyimme syomaan intialaista ruokaa, johon yleensa voi yhdistaa kaksi adjektiivia: hyva ja halpa. Joonas kertoi tyoskentelevansa Kiinassa ulkomaiselle yritykselle. Kuulin uskomattomia tarinoita kiinalaisista ilmioista ja ihmisista. Monet kiinalaiset todella uskovat, etta lansimaiset myrkyttavat heidan mieliaan ja yrittavat kertoa valheita ohi kiinalaisen totuuden. Taman he olivat kuulleet usean nuoren ja koulutetun ihmisen suusta.
Puhuimme myos paljon tyon tekemisesta ylipaatansa. Joonas kertoi tekevansa talla hetkella todella pitkia paivia, mika tietysti johtaa myos hyvaan tienestiin. Aihe on lahella omaa sydantani, silla osittainen loppuunpalaminen on osasyyna omaan reissuuni. Vaikka ilmeisesti talla hetkella suomalaisten keskityoaika lyhenee johtuen osa-aikatyonteon lisaantymisesta, niin koulutetut ylemmat toimihenkilot tekevat koko ajan enemman ja enemman tunteja viikossa. Kehitys on huolestuttava ja jopa surullinen, silla on hyvin vaikea kuvitella etta lisaantynyt tyoaika voittaisi vapaa-ajan, jonka voisi viettaa harrastusten tai vaikka perheen parissa olkoon tyo sitten kuinka mukavaa tahansa.
Soininvaara on kirjoittanut mielenkiintoisen oloisen pohdiskelun asiasta, joka pitaisi ehdottomasti lukea. Olen lukenut kirjasta vain referointeja, mutta koko kirjaan en ole tutustunut. Hanen argumenttinsa vaikuttavat hyvin uskottavalta mm. siita, etta tyon tuottavuuden kasvu (palkan lisaantyminen) ei ole lisannyt enaa onnellistuutta 80-luvun jalkeen. Saman tuottavuuden kasvun olisi voinut kanavoida lisaantyneeseen vapaa-aikaan. On erikoista, etta talouskasvun mielekkyytta kaytannossa ainoana paatoksentekoa ohjaavana argumenttina ei kyseenalaisteta missaan todellisessa poliittisessa keskustelussa. Olutlasikeskusteluissa yllattavan moni tuntuu kuitenkin kyseenalaistavan nykyisen paatoksentekoa ohjaavan arvomaailman. Vaikka poliittista keskustelua leimaa varsinkin Suomessa suuri pelko ottaa riskeja, ehka aika voisi olla jo kypsa todellisille pohdiskeluille. Tosin valta on ihanaa ja riskit vaarallisia..
Eikos Ranskassa ollut joitakin vuosia sitten lyhyemman tyoajan kokeilu? Kokeilu lakkautettiin, koska se vaaransi talouskasvun. Mitaan muita argumentteja en muista kokeilun puolesta tai vastaan lukeneeni, kun siita joitakin artikkeleita selasin. Erikoista, etta muistikuvani asiasta on todella hamara. Ettei tama vain ole ollut unta..? Tata saisi kylla kommentoida, jos joku asiasta jotain muistaa.
Yhta kaikki, oli tosi mukavaa puhua pitkasta aikaa suomea. Hassua, etta ensimmaisten lauseiden aikana siihen piti keskittya. On helppo ymmartaa ulkomailla pitkaan asuneita suomalaisia, joilla suomenkieli on osittain unohtunut. Diivailua, sanovat monet suomalaiset. Niinpa.
Aamupalalla juotu Guinnes tuntui mukavan taytelaalta ja teki oloni jopa vahan seesteiseksi. Ehkapa jatankin taksi paivaksi suunnittelemani makivalloituksen (800 m, ainoa korkeampi kohta saarella) huomiselle ja menen nauttimaan toisen tumman. Aurinkokin porottaa niin kuumasti..
Pieti
Kommentit
Mielenkiinnolla seuraamme perhoskeräilijän seikkailuja ympäri palloamme.Minkälaisellapäiväbudjetilla muuten seikkailet noissa eksoottisissa maissa?
Eras naishenkilo sanoi aikoinaan, etta seuraavaa en koskaan saisi sanoa aaneen: olen joskus poikasena keraillyt perhosia. Hyonteistutkija Ylojarvelta sai juuri vakavan kilpailijan.
Tavoitteellinen budjettini on 30 euroa paivassa. Tama periaatteessa sisaltaa lennot, mutta toisaalta olen ne suurimmaksi osaksi lunastanut ennen reissua aiemmissa visalaskuissa. Hotelleista olen maksanut 3 - 8 euroa / yo, paitsi Singaporessa ja Bangkokissa, joissa hinta on ollut 14 - 20 euroa. Lahtokohtaisesti olen halunnut siistin huoneen omalla suihkulla, mutta paikan ollessa muuten asiallinen olen tyytynyt yhteiseen suihkuun. Aika monena paivana olen livennyt budjetista, mutta en ole siita liikaa stressannut. Rahat riittavat niin kauan kuin ne riittavat. Takataskussa on mahdollisuus alkaa pelaamaan nettipoksua. Se saattaisi vaikka elattaa, mutta vaatisi vahan jarjestelyja (asunto, nettiliittyma, tietokone).
Taidan olla liian hedonistinen tai laiska kolmenkympin budjettiin, silla kylla silla pitaisi ihan hyvin taalla elaa. Jonkun verran olen selaillut muita matkablogeja ja kylla moni on kattanut kaiken mahdollisen lennot mukaanlukien em. budjetilla.
Pieti