Yritin eilen vahan urheilla, silla tarkoituksena oli kavuta 800 m korkean Penang Hillin huipulle. Otin bussin koysijunan lahtopaikalle oletuksena, etta sielta lahtisi myos patikkapolku. Paikallinen junanhoitaja vakuutti kuitenkin, etta polut lahtevat aivan muualta ja ainoa vaihtoehto olisi ottaa juna. Uskoin kaveria, koska junalippu oli hyvin halpa, 4 paikallista rahaa eli alle euron. Jos lippu olisi ollut yhtaan kalliimpi ja jos olisin tiennyt rahojen menevan kaverin omaan taskuun, olisi kyseessa ollut aika suurella todennakoisella kusetus. Valitettavan kyyniseksi tassa on tullut.
No, otin junan, ja paasin huipulle. Nakyma saaren yli oli kylla vierailemisen arvoinen, varsinkin kun loysin kivan ravintolan, jossa pystyi yhdistamaa visuaaliseen nautintoon muun nautiskelun. Oikein muuta en sitten paivalla tehnytkaan, paitsi kavin korjauttamassa rinkkani. Merkkirinkka..
Illalla kavelin kaupungilla ja huomasin lahes kaikkien baarien nayttavan jalkapalloa. Kiinnostuin. Havaitsin kyseessa olevan englannin FA-cupin finaali. Innostuin pelista todella, kun huomasin suomalaisen Enckelmanin (eikos tama ole se turkulaislahtoinen? peluri) olevan Cardifin maalilla. Olin jopa kovin paljon Cardifin puolella ja Enckelmanin mokaama tappiomaali otti koville. Minulta loytyy kansallistunnetta, kiva. Jos minulla olisi ollut malesialaiskannykkaliittyma, olisin aanestanyt Enckelmania ottelun parhaaksi pelaajaksi. Aanestikohan nyt kukaan?
Suomalaisuus tuntuu taalla kiinnostavan kovasti. Ilmeisesti suomalainen turisti on puolieksoottinen nahtavyys. Ihmiset osaavat yhdistaa Suomeen sujuvasti kylmyyden. Joillekin ruokin tata kasitysta ja kerron, miten teemme lumienkeleita saunan jalkeen, toisia taas hammastytan kertomalla, etta Etela-Suomessa ei ole enaa talvea ollenkaan. Joka tapauksessa osaan sujuvasti provosoida, mika ei ole uusi asia. Lentaessani Balilta KL:in juttelin malesialaisen pariskunnan kanssa, jotka kyselivat myos Suomesta.
Tahan valiin en malta olla kertomatta aasialaisesta lentokonekayttaytymisesta, joka on muodostunut pienen, mutta uskoakseni luotettavan otoksen perusteella. Millaan tahan astisella lennolla ei ole annettu etukateen paikkalippua. Luultavasti siksi kaikilla paikallisilla on kauhea hinku jonottaa portilla hyvissa ajoin ennen lennon alkua. Portin avautuminen saa suorastaan hektisen rynnakon aikaiseksi, vaikka jono sita ennen olisikin siisti muodostelma. Olen pyrkinyt valttamaan tata jonotuskiimaa. Jonottaminen olisikin taysin turhaa: tadaa, kun astun koneeseen kukaan ei ole istunut varauloskaytavan ikkunapaikalle eli siis koneen parhaalle paikalle, joka tarjoaa mukavat jalkatilat. Ilmeisesti paikallisille on liian vastenmielista sanoa lentoemolle muutaman kerran jees, kun han esittelee varauloskaytavalla olon vaatimuksia. Ja hullut Euroopassa viela maksavat ylimaaraista paastakseen talle vastenmieliselle istumapaikalle.
Mutta asiaan. Pariskunta kyseli, mista Suomen voisi tuntea. Kauaa ei tarvinnut miettia, kun Nokia tuli mieleeni - onhan sen paakonttori viela Suomessa. Vahan aikaa mietin lisaa, mutta mieleeni ei tullut mitaan muuta. Keskustelun jalkeen avasin Airasian lentomagasiinin, joka napaytti suoraan korvilleni. Paajutussa Kimi Raikkonen esitteli Thaimaasta ostamaansa luksuskamppaa. Toisessa jutussa kerrottiin, miten yksi Airbusseista, ymmartaakseni yksi naista markkinoille tulevista jattilaiskoneista, on nimetty McLarenin (?) ja Nico Rosbergin mukaan. Se on Nicon mielesta imartelevaa. Oikein muuta Nico ei jutussa sanonut. Tokihan malesialaispari Kimin tiesi, ei kyllakaan sita, etta han on suomalainen. Olisiko Nokia ja Kimi kaksi tunnetuinta konkreettista suomalaista asiaa?
Havaitsin viimeistaan avattuani KL:n hotellihuoneen television juuri yhden F1-GP:n mitallikolmikon haastattelun aikaan, etta Kimi on vahan kuin mina; koko ajan pitaa olla raapimassa jotain paikkaa. Olin kuullut tasta puhuttavan ja nyt tarkkailin erityisesti asiaa. Onkohan Kimillakin vastaava allergia kuin minulla? Pitaisikohan minun yrittaa kiinnittaa asiaan huomioita, silla se ei ole mitenkaan edustavan nakoista.
Raikkosen maailmanmestaruus meni minulta vahan ohi. Olin sen aikana reissussa ja muistan, miten sain Jukka L:lta tekstiviestin, jossa kerrottiin asiasta. Edelleenkin tekstiviestilla / sahkopostilla saa informoida suomalaisille tarkeista tapahtumista. Valilla paasen Ylen sivuille, valilla en. Tiedan, etta Suomi havisi Venajalle kiekossa. Pronssiottelun tulos on arvoitus.
Koska kyseessa on reissublogi, pitaisi varmaan kertoa, etta olen tanaan saapunut Singaporeen. Rajan ylitys tapahtui Bussilla, silla yritin olla ovela ja otin lennon Singaporen naapurissa Malesian puolella sijaitsevaan Johon Bahrun kaupunkiin saastaakseni rahaa. En kuitenkaan tajunnut, etta kentta ei ollut lahellakaan Johon Bahrua ja lisaksi rajan ylitys oli aikamoinen ruljanssi. Toisaalta olen taas yhta kokemusta ja muutama dollaria rikkaampi (vahemman koyha).
Singapore tuntuu olevan yhta huvipuistoa. Kaupungista loytyy kaikenmaailman elamyspuistoa, museota, tekorantoja, elaintarhaa, ym., ym. En valita. Tama vaihtelua aiempiin paikkoihin ja olenhan viettanyt joskus jopa Las Vegasissa ihan hauskoja hetkia - ainakin niin kauan kuin kortti kulki.
Tanaan vierailin Little Indiassa ja Chinatownissa. Aikamoista hulinaa. Huomenna ajattelin kayda tutustumassa elaintarhaan ja yosafarariin seka Singaporen viidakkoalueeseen (en viela usko, etta taalta sellainen loytyy). En yleensa pida elaintarhoista, mutta taman paikallisen kehutaan olevan maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen nayttava. Sellaisen, jossa myos elaimilla on tilaa elaa. Nyt menen nukkumaan, luultavasti.
Pieti
No, otin junan, ja paasin huipulle. Nakyma saaren yli oli kylla vierailemisen arvoinen, varsinkin kun loysin kivan ravintolan, jossa pystyi yhdistamaa visuaaliseen nautintoon muun nautiskelun. Oikein muuta en sitten paivalla tehnytkaan, paitsi kavin korjauttamassa rinkkani. Merkkirinkka..
Illalla kavelin kaupungilla ja huomasin lahes kaikkien baarien nayttavan jalkapalloa. Kiinnostuin. Havaitsin kyseessa olevan englannin FA-cupin finaali. Innostuin pelista todella, kun huomasin suomalaisen Enckelmanin (eikos tama ole se turkulaislahtoinen? peluri) olevan Cardifin maalilla. Olin jopa kovin paljon Cardifin puolella ja Enckelmanin mokaama tappiomaali otti koville. Minulta loytyy kansallistunnetta, kiva. Jos minulla olisi ollut malesialaiskannykkaliittyma, olisin aanestanyt Enckelmania ottelun parhaaksi pelaajaksi. Aanestikohan nyt kukaan?
Suomalaisuus tuntuu taalla kiinnostavan kovasti. Ilmeisesti suomalainen turisti on puolieksoottinen nahtavyys. Ihmiset osaavat yhdistaa Suomeen sujuvasti kylmyyden. Joillekin ruokin tata kasitysta ja kerron, miten teemme lumienkeleita saunan jalkeen, toisia taas hammastytan kertomalla, etta Etela-Suomessa ei ole enaa talvea ollenkaan. Joka tapauksessa osaan sujuvasti provosoida, mika ei ole uusi asia. Lentaessani Balilta KL:in juttelin malesialaisen pariskunnan kanssa, jotka kyselivat myos Suomesta.
Tahan valiin en malta olla kertomatta aasialaisesta lentokonekayttaytymisesta, joka on muodostunut pienen, mutta uskoakseni luotettavan otoksen perusteella. Millaan tahan astisella lennolla ei ole annettu etukateen paikkalippua. Luultavasti siksi kaikilla paikallisilla on kauhea hinku jonottaa portilla hyvissa ajoin ennen lennon alkua. Portin avautuminen saa suorastaan hektisen rynnakon aikaiseksi, vaikka jono sita ennen olisikin siisti muodostelma. Olen pyrkinyt valttamaan tata jonotuskiimaa. Jonottaminen olisikin taysin turhaa: tadaa, kun astun koneeseen kukaan ei ole istunut varauloskaytavan ikkunapaikalle eli siis koneen parhaalle paikalle, joka tarjoaa mukavat jalkatilat. Ilmeisesti paikallisille on liian vastenmielista sanoa lentoemolle muutaman kerran jees, kun han esittelee varauloskaytavalla olon vaatimuksia. Ja hullut Euroopassa viela maksavat ylimaaraista paastakseen talle vastenmieliselle istumapaikalle.
Mutta asiaan. Pariskunta kyseli, mista Suomen voisi tuntea. Kauaa ei tarvinnut miettia, kun Nokia tuli mieleeni - onhan sen paakonttori viela Suomessa. Vahan aikaa mietin lisaa, mutta mieleeni ei tullut mitaan muuta. Keskustelun jalkeen avasin Airasian lentomagasiinin, joka napaytti suoraan korvilleni. Paajutussa Kimi Raikkonen esitteli Thaimaasta ostamaansa luksuskamppaa. Toisessa jutussa kerrottiin, miten yksi Airbusseista, ymmartaakseni yksi naista markkinoille tulevista jattilaiskoneista, on nimetty McLarenin (?) ja Nico Rosbergin mukaan. Se on Nicon mielesta imartelevaa. Oikein muuta Nico ei jutussa sanonut. Tokihan malesialaispari Kimin tiesi, ei kyllakaan sita, etta han on suomalainen. Olisiko Nokia ja Kimi kaksi tunnetuinta konkreettista suomalaista asiaa?
Havaitsin viimeistaan avattuani KL:n hotellihuoneen television juuri yhden F1-GP:n mitallikolmikon haastattelun aikaan, etta Kimi on vahan kuin mina; koko ajan pitaa olla raapimassa jotain paikkaa. Olin kuullut tasta puhuttavan ja nyt tarkkailin erityisesti asiaa. Onkohan Kimillakin vastaava allergia kuin minulla? Pitaisikohan minun yrittaa kiinnittaa asiaan huomioita, silla se ei ole mitenkaan edustavan nakoista.
Raikkosen maailmanmestaruus meni minulta vahan ohi. Olin sen aikana reissussa ja muistan, miten sain Jukka L:lta tekstiviestin, jossa kerrottiin asiasta. Edelleenkin tekstiviestilla / sahkopostilla saa informoida suomalaisille tarkeista tapahtumista. Valilla paasen Ylen sivuille, valilla en. Tiedan, etta Suomi havisi Venajalle kiekossa. Pronssiottelun tulos on arvoitus.
Koska kyseessa on reissublogi, pitaisi varmaan kertoa, etta olen tanaan saapunut Singaporeen. Rajan ylitys tapahtui Bussilla, silla yritin olla ovela ja otin lennon Singaporen naapurissa Malesian puolella sijaitsevaan Johon Bahrun kaupunkiin saastaakseni rahaa. En kuitenkaan tajunnut, etta kentta ei ollut lahellakaan Johon Bahrua ja lisaksi rajan ylitys oli aikamoinen ruljanssi. Toisaalta olen taas yhta kokemusta ja muutama dollaria rikkaampi (vahemman koyha).
Singapore tuntuu olevan yhta huvipuistoa. Kaupungista loytyy kaikenmaailman elamyspuistoa, museota, tekorantoja, elaintarhaa, ym., ym. En valita. Tama vaihtelua aiempiin paikkoihin ja olenhan viettanyt joskus jopa Las Vegasissa ihan hauskoja hetkia - ainakin niin kauan kuin kortti kulki.
Tanaan vierailin Little Indiassa ja Chinatownissa. Aikamoista hulinaa. Huomenna ajattelin kayda tutustumassa elaintarhaan ja yosafarariin seka Singaporen viidakkoalueeseen (en viela usko, etta taalta sellainen loytyy). En yleensa pida elaintarhoista, mutta taman paikallisen kehutaan olevan maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen nayttava. Sellaisen, jossa myos elaimilla on tilaa elaa. Nyt menen nukkumaan, luultavasti.
Pieti
Kommentit