Teinkin eilen suunnitelmanmuutokseen aiempaan suunnitelmanmuutoksen. Ehkä puhuisin mieluummin suunnittelemattomuudesta. Tätähän olen elämältäni pitkään halunnut: viikkoja, jonka jokaista tuntia ole ohjelmoitu. Hemmetti, että olinkin täynnä kalenterielämää. Nyky-yhteiskuntamme paradoksi on se, että on muodikasta olla kalenteri täynnä ohjelmaa, vaikka juuri se tekee ihmiset sairaaksi..
En siis eilen hypännyt maahockeyjoukkueen Hampuri-kyytiin, vaan lähdin junalla Leverkuseniin katsomaan bundesliigakorista. Tapahtuma oli oikein mielenkiintoinen. Laitan muutaman kommentit matsista loppuun. Nautin pelissä olosta jopa niin paljon, että taidan vakavasti tsekata mahdolliset ensi syksyn valmennuspestit, jahka jonkun tarjouksen sähöpostiini saan. Mutta olen kyllä hyvin kriittinen tehdessäni lopullista päätöstä. Sinänsä matkan jakamiseen pariin osaan ja yhden koriskauden hoitamiseen siinä välillä olisi mainiosti aikaa..
Pelin jälkeen mietin Leverkusenin asemalla tovin illan seuraavaa kohdetta. Saman junalinjan päässä oli Köln. Se assosio mieleeni UB:n laulun sanat "Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon". En pystynyt vastustamaan kiusausta ja hyppäsin Kölnin junaan. Vähän arvelutti, miten illan tunteina löytäisin asemalta tieni kirkolle. Kölnin kävijöitä arvelu varmasti huvittaa; kirkko kohosi taivaisiin heti aseman ulkopuolella.
Olihan kirkko kieltämättä komea ja varmasti kuuluu samaan kastiin Pietarinkirkon, Hagia Sofian, Sagrada Familian, Sacre Coeurin, jne. kanssa. Jotenkin aina vain tällaisen rakennelman nähdessä mielessäni ihmettelen enemmän ja enemmän, miksi tällaisia on pitänyt rakentaa. En hirveästi tunne teologiaa, mutta eikös kristinusko korosta nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Monumentaaliset kirkot ovat täysin ajatuksen vastaisia. Miksihän ne sitten on tehty? Tuskinpa tekijät ovat kuvitelleet voivansa kusettaa jumalaa. Niiden on täytynyt olla vain vallan symboleja hyödyntäen ihmisen kunnioitusta ja pelkoa jumalaa kohtaa. No, oli syy mikä tahansa, kiva tällaista reppureissaajaaturistia ajatellen, että joku joskus on päättänyt näyttää suuremmalta kuin muut.
Illalla minulla on lento Berliiniin. Hampurin keikka olisi nipistänyt yhden päivän pois Berliiniltä ja ajatus tuntui ikävältä. Berliiniä boheemimpaa kaupunkia en itse vielä ole Euroopassa tavannut. Hampurikin olisi kyllä ollut ihan kiinnostava. Kokemukseni siitä rajoittuu yhteen iltaan yhden työ-huvireissun yhteydessä, jossa minut asiakkaana kiikutettiin luonnollisesti Reberbahnille. Ei siitä sen enempää, mutta hirveän hyvää kuvaa kaupungista en kyllä saanut.
Olo on pirteä hyvin nukutun yön ja aamulenkin jäljiltä. Nyt maistelemaan saksalaista olutta :)
Pieti
Tässä vielä muutama havainto korismatsissa niille, joita kiinnostaa:
Matsi: Leverkusen (2.) - Braunsweigen (9.)
Leverkusen oli varsinkin alussa todella epäorganisoitu. Joukkue otti jatkuvasti huonoja valintoja, eikä päässyt pelaamaan hyökkäysripareista. Vastaavasti vierailija pelasi kolmea oikein kivaa ja suht monimutkaista settiä pelaten palloa sisään muutamalle norsulle tai heittäjille. Joka setissä toistui palloscreen/hand off -> screen the screener. Pidin kovasti joukkueen pelaamisesta ja toivoinkin sen voittoa niin kauan kunnessa vieressä istuva naishenkilö sai käännettyä pääni - enhän ole vietävissä.
Braunschweigin koutsi oli perusturkkilainen. Jokainen huono heitonvalinta tai tyhmä virhe palkittiin vaihtokomennuksella - mutta olisiko johtunut juuri tästä, että niitä ei loppua lukuunottamatta hirveästi tullut. Braunschweigissa pelasi myös suomalaisille tuttu John Allen. Hän oli ekassa erässä kentän paras, istui penkillä tokan erän viisi ens. minuuttia ja palattuaan kentälle otti nopeasti kaksi perättäistä virhettä. Koutsi otti penkille, kuten aina kahden nopean henk. koht. virheen jälkeen. Tämän jälkeen Allenin peli oli ohi.
Hän tuli toisella puoliskolla itseluottamuksen kadottaneena kentälle ja lopussa ratkaisi matsin vieraille parilla huonolla valinnalla. Tosin koko joukkue oli silloin jäässä. Tästä menee osakiitos kotijoukkueen hyvälle valmennukselle; joukkue nousi kovalla taistelulla tasoihin ja sai passivoitua Braunschweigin pelin. Päästyään tasoihin Leverkusen siirtyi 2-3 paikkaan, jossa merkitsi hyvin heittäjät ja tämä passivoi Braunschweigin edelleen. Loppuhetkien huonon itseluottamuksen räiskäsyt, joita mm. Allen teki, eivät olleet kaunista katsottavaa.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli oikein viihdyttävä, yleisö hyvin mukana ja puitteetkin ihan kohdallaan. Pelin taso oli kyllä aika kehnoa. Saksa on varmasti aika hyvä paikka suomalaisille valmentajille ja pelaajille ponnistaa maailmalle. Peli on aika lähellä meidän omaa peliämme tasollisesti ja myös pelitavallisesti. Näkemän perusteella voisi vielä sanoa, että nykyinen vahvistuskäytäntö meillä on varmasti parempi, siksi surullisen huonoja amerikan poikia kentällä eilen vieraili..
En siis eilen hypännyt maahockeyjoukkueen Hampuri-kyytiin, vaan lähdin junalla Leverkuseniin katsomaan bundesliigakorista. Tapahtuma oli oikein mielenkiintoinen. Laitan muutaman kommentit matsista loppuun. Nautin pelissä olosta jopa niin paljon, että taidan vakavasti tsekata mahdolliset ensi syksyn valmennuspestit, jahka jonkun tarjouksen sähöpostiini saan. Mutta olen kyllä hyvin kriittinen tehdessäni lopullista päätöstä. Sinänsä matkan jakamiseen pariin osaan ja yhden koriskauden hoitamiseen siinä välillä olisi mainiosti aikaa..
Pelin jälkeen mietin Leverkusenin asemalla tovin illan seuraavaa kohdetta. Saman junalinjan päässä oli Köln. Se assosio mieleeni UB:n laulun sanat "Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon". En pystynyt vastustamaan kiusausta ja hyppäsin Kölnin junaan. Vähän arvelutti, miten illan tunteina löytäisin asemalta tieni kirkolle. Kölnin kävijöitä arvelu varmasti huvittaa; kirkko kohosi taivaisiin heti aseman ulkopuolella.
Olihan kirkko kieltämättä komea ja varmasti kuuluu samaan kastiin Pietarinkirkon, Hagia Sofian, Sagrada Familian, Sacre Coeurin, jne. kanssa. Jotenkin aina vain tällaisen rakennelman nähdessä mielessäni ihmettelen enemmän ja enemmän, miksi tällaisia on pitänyt rakentaa. En hirveästi tunne teologiaa, mutta eikös kristinusko korosta nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Monumentaaliset kirkot ovat täysin ajatuksen vastaisia. Miksihän ne sitten on tehty? Tuskinpa tekijät ovat kuvitelleet voivansa kusettaa jumalaa. Niiden on täytynyt olla vain vallan symboleja hyödyntäen ihmisen kunnioitusta ja pelkoa jumalaa kohtaa. No, oli syy mikä tahansa, kiva tällaista reppureissaajaaturistia ajatellen, että joku joskus on päättänyt näyttää suuremmalta kuin muut.
Illalla minulla on lento Berliiniin. Hampurin keikka olisi nipistänyt yhden päivän pois Berliiniltä ja ajatus tuntui ikävältä. Berliiniä boheemimpaa kaupunkia en itse vielä ole Euroopassa tavannut. Hampurikin olisi kyllä ollut ihan kiinnostava. Kokemukseni siitä rajoittuu yhteen iltaan yhden työ-huvireissun yhteydessä, jossa minut asiakkaana kiikutettiin luonnollisesti Reberbahnille. Ei siitä sen enempää, mutta hirveän hyvää kuvaa kaupungista en kyllä saanut.
Olo on pirteä hyvin nukutun yön ja aamulenkin jäljiltä. Nyt maistelemaan saksalaista olutta :)
Pieti
Tässä vielä muutama havainto korismatsissa niille, joita kiinnostaa:
Matsi: Leverkusen (2.) - Braunsweigen (9.)
Leverkusen oli varsinkin alussa todella epäorganisoitu. Joukkue otti jatkuvasti huonoja valintoja, eikä päässyt pelaamaan hyökkäysripareista. Vastaavasti vierailija pelasi kolmea oikein kivaa ja suht monimutkaista settiä pelaten palloa sisään muutamalle norsulle tai heittäjille. Joka setissä toistui palloscreen/hand off -> screen the screener. Pidin kovasti joukkueen pelaamisesta ja toivoinkin sen voittoa niin kauan kunnessa vieressä istuva naishenkilö sai käännettyä pääni - enhän ole vietävissä.
Braunschweigin koutsi oli perusturkkilainen. Jokainen huono heitonvalinta tai tyhmä virhe palkittiin vaihtokomennuksella - mutta olisiko johtunut juuri tästä, että niitä ei loppua lukuunottamatta hirveästi tullut. Braunschweigissa pelasi myös suomalaisille tuttu John Allen. Hän oli ekassa erässä kentän paras, istui penkillä tokan erän viisi ens. minuuttia ja palattuaan kentälle otti nopeasti kaksi perättäistä virhettä. Koutsi otti penkille, kuten aina kahden nopean henk. koht. virheen jälkeen. Tämän jälkeen Allenin peli oli ohi.
Hän tuli toisella puoliskolla itseluottamuksen kadottaneena kentälle ja lopussa ratkaisi matsin vieraille parilla huonolla valinnalla. Tosin koko joukkue oli silloin jäässä. Tästä menee osakiitos kotijoukkueen hyvälle valmennukselle; joukkue nousi kovalla taistelulla tasoihin ja sai passivoitua Braunschweigin pelin. Päästyään tasoihin Leverkusen siirtyi 2-3 paikkaan, jossa merkitsi hyvin heittäjät ja tämä passivoi Braunschweigin edelleen. Loppuhetkien huonon itseluottamuksen räiskäsyt, joita mm. Allen teki, eivät olleet kaunista katsottavaa.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli oikein viihdyttävä, yleisö hyvin mukana ja puitteetkin ihan kohdallaan. Pelin taso oli kyllä aika kehnoa. Saksa on varmasti aika hyvä paikka suomalaisille valmentajille ja pelaajille ponnistaa maailmalle. Peli on aika lähellä meidän omaa peliämme tasollisesti ja myös pelitavallisesti. Näkemän perusteella voisi vielä sanoa, että nykyinen vahvistuskäytäntö meillä on varmasti parempi, siksi surullisen huonoja amerikan poikia kentällä eilen vieraili..
Kommentit