Koris vaihtui maahockeyhin

Nyt on reissu alkanut. Istun düsseldorfilaisessa Internet-cafeessa ja joisin mielelläni olutta, mutta täällä ei tarjoilla. Eilinen päivä oli aika hektinen. Kun viimein istuin Kaarinassa bussipysäkillä odottamassa viimeistä Hki-Vantaalle ajoissa vievää bussia, taisin ensimmäistä kertaa todella ajatella mitä matkani minulle tarkoittaa. " **, nyt se alkaa", sanat tulivat suoraan sydämestäni, kun näin todellakin ääneen sanoin. Koko bussimatka oli yhtä ajatusten korkealentoa. En malttanut lukea, enkä nukkua, kävin vain vapautuneessa mielessäni mitä erilaisempia ajatusleikkejä. Niistä ehkä myöhemmin.

Tarkoitukseni oli siis tulla Ponttiksen luo seuraamaan koriksen huippuvalmennusta. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun eilen sain viestillä tiedon Antonin olevan lähes 40 asteen kuumeessa. Tarjoiduin kyllä sankarillisesti tulemaan kotiapulaiseksi hellimään sairastajaa, mutta minua ei kelpuutettu. Pieni yksiö ei todellakaan taida olla mukavaa jaettavaa tuossa tilassa.

Tunnustettava kyllä on, että näin tarjoutuessani silmissä myös euron kuvia.. Pieti kotiapulaisena, heh, varmasti parempi näin. Sain juuri viestin vuokralaiseltani, etten ilmeisesti edes kahden ammattisiivoojan kanssa saanut kämppääni riittävän siistiksi.

Varasin siis hotellin Düsseldorfista. Hotelli ilmentää hyvin nykyistä palvelukulttuuribuumia. Check-in tehtiin koneella oven ulkopuolella ja samalla suoritettiin luottokorttimaksu. Kone syöttää kuitin, jonka koodi toimi avaimena. Suomessa taitaa Omena-ketjun majapaikat olla lähinnä vastineena tälle ketjulle. Mutta majoituksessa ei ole mitään valittamista. Erikoista kyllä oli, että lähes kaikki halvemmat luukut olivat tupaten täynnä.

Aamupalalla tapasin hampurilaisen naisten maahockeytiimin koutsin. Joukkueella oli tuplakierros näillä seuduilla. Keskustelun tuloksena lupauduin kuvaamaan ottelun, mutta sade vesitti asian. Sinänsä huvittavaa, että kuvittelin aluksi menevän jäkisjoukkueen vieraaksi.. Joukkue pelaa noususta ykkösliigaan. Nyt tuli voitto kärkiporukasta ja tunnelma oli bussissa sen mukainen. Vanhan silmä lepäsi, kun sai katsella kahdeksantoista kesäisten tyttöjen iloista bussitunnelmaa. Menen ehkä joukkueen kyydillä huomenna Hampuriin, josta pitäisi jatkaa ensi viikoksi Berliinin.

Düsseldorf vaikuttaa aika masentavalta kaupungilta - tosin sateinen ja harmaa sää vaikuttanee ratkaisevasti mielikuvaani. Onneksi minulla on oikeus muodostaa mielikuvani juuri sellaisten asioiden perusteella kuin huvittaa. Tästä tulee Frankfurt mieleen (joka on Lypin mukaan maailman tylsin kaupunki) eikä vähiten siksi, että molemmissa kaupungeissa olen nyt käynyt vain kerran ja kaupungit ovat tulleet lähinnä tutuiksi lentokoneen vaihdosta. Frankfurtissa plussaa oli kyllä erinomainen sushipaikka, joka veti minun ja jopa isoTurskan naaman näkkärille.

En taida edes vaivautua Düsseldorfin kauniimmaksi kehutuimmalle alueelle. Etsin mieluummin jonkun kivan kuppilan, jossa pääsen matkan ensimmäiselle oikealle lukuhetkelle. Nyt tsekkaan vielä Hampurin majoitustilanteen.. Adios!