Eilen illalla saavuin Berliiniin. Berliinin retkeni sai lentävän lähdön, kun tapasin muutaman ei niin mukavan tyypin, joiden mielestä omistin jotain heille kuuluvaa..
Saavuttuani hostellille sain tiedon varausepäselvyydestä ja minun kehotettiin palaamaan iltakymmeneltä takaisin. Ajattelin käyttää kolme tuntia kaupunkikierrokseen / ruokailuun ja otin metron tapani mukaan jonnekin ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Jälkikäteen voidaan todeta juuri tämän jonnekin (ei ihan keskustassa) olleen väärä paikka.
Tapasin siellä kaksi kaveria, joista toinen sanoi olevansa Serbiasta ja toinen Kosovon Albaniasta. Aikansa juteltuamme heidän aikeensa tulivat selviksi; heillä ei ollut rahaa, minulla oli.. Keskustelun päätteeksi minulle ei ollut rahaa, heillä oli, minulla ei ollut puhelinta eikä mp3-soitinta, heillä oli. He olivat kyllä herrasmiesvarkaita palauttaen jopa puhelimeni SIM-kortin, eivätkä olleet kiinnostuneita luottokortistani tai passistani. He varmasti naureskelevat jälkikäteen minulle, sillä enpä juuri vastustellut tavaroita luovuttaessani. Ajattelin rahalla korvattavan omaisuuden olevan pieni hinta yksimielisyyden löytämisestä. Siis kyseessä oli siisti ja helppo varkaus, arvosana 9-..
Tämän vuoksi ei minulle kannata ainakaan toistaiseksi laittaa tekstiviestejä. Yritän kyllä hankkia uuden kännykän jostain pikapuolin. Enemmän harmittaa mp3-soittimen menetys. Se oli ensimmäinen taskusoittimeni toistakymmentä vuotta sitten omistamani korvalappusteroiden jälkeen, ja juuri eilen pääsin ihmettelemästäni, miksi en ollut hankkinut vastaavaa soitinta aiemmin. Olin ladannut sinne tuhatkunta tärkeintä musiikkikappalettani, mutta nyt saan pärjätä ilman. Ehkäpä tähänkin löytyy ratkaisu (juhuu Ailin)..
Ryöstön jälkeen en voinut kuin nauraa omalle sinisilmäisyydelleni (lue tyhmyydelleni). Mutta tämä oli hyvä opetus. Jos kerran tämän matkan aikana on tultava ryöstetyksi, tapahtukoon se Berliinissä. Sen verran vielä täytyy lisätä, että olin täysin selvin päin olettaen että aamupäivällä nauttimani oluet olivat haihtuneet verestäni.
Paljon olen aiemmin reissannut, ja väittäisin että odotusarvo ryöstetyksi tulemisen määrälle on tähän mennessä vähintään yksi. Tietysti olisi kiva, jos olisin odds beater.. Ja mielelläni viettäisin täällä aikaa ilman käytännön asioiden järjestelyä.
Onko tämä sitten nykypäivän sosialismia vai markkinataloutta? Voisi ajatella, että maksoin osuuteni tietyllä alueella kulkemisesta tai sitten tapahtui vain tuloerojen tasausta ilman vastinetta (olettaen, että olin rikkaampi osapuoli). Markkinataloudeksi se muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun laitan hakemukseni vakuutussedille vahinkoni korvaamisesta. Olettaisin, että ainakin saan takaisin soittimen arvon. Rahoista (n. 150 eur) en ole niin varma, enkä nyt jaksa sitä vakuutusehdoistakaan tarkistaa. Olen ollut kyllä aika huono asiakas Pohjolalle. Jos joku muukin lukijoista on kyseisen firman asiakas, niin minun täytynee kiittää oman vakuutukseni subventoinnista olettaen, että lukija on nettomaksaja eikä -saaja.
Tapahtuneen jälkeen marssin poliisiasemalle antamaan raportin. Siellä sain oikein asiallisen vastaanoton. Kerroin tapahtuneesta ensin virkailijalle ja lopuksi kahdelle etsivälle. Harmi ettei Kettu tullut paikalle. Lopuksi sain miekkataksilla juhlakyydin hostellilleni. Tänään pitäisi vielä mennä kertaamaan tapahtumia..
Asetelma koko tapauksessa on ajanpolitiikka huomioiden aika hauska; suomalainen ulkopuolinen henkilö serbin ja kosovolaisen välissä (spekuloimatta sillä, pitikö heidän kansallisuus paikkansa). Ahtisaari taisi selviytyä omasta urakasta paremmin, mutta hänellä olikin toimistollinen apulaisia.
Ensimmäisen kerran Berliinin reissulla tarvitsin selittäjän lahjojani jo lentokentällä Düsseldorfissa. Allergiani on pakottanut varaamaan aika paljon rasvoja mukaan reissuun. Kentällä tajusin, että kaikki huulirasvani olivat jääneet käsimatkatavaroihin yhdessä tarkoituksella pakattujen kosteusrasvojen, lääkerasvojen kanssa (aina silloin tällöin laukku jää matkasta, joten yhden päivän tarpeen pakkaan aina matkustamoon). En voi väittää virkailijan kysymyksen: "Miksi sinulla on seitsemän vaseliinipurkkia käsimatkatavaroissa välillä Düs - Ber", olleen epärelevantti. Onnistuin kuitenkin saamaan kaikki mukaani.. Hostellissa löysin vielä selkärepustani lisää yhden vaseliinipurkin, joka oli mennyt valaisusta läpi ilman kysymyksiä. Jatkossa pitänee satsata pakkaamiseen lisää.
Onneksi Aasiassa turvatarkastukset eivät ole Keski-Euroopan luokkaa. Siellä ei ole tätä typerää sääntöä nesteistä. Olisin ehdottoman valmis lisäämään terroristihyökkäyksen todennäköisyyttä 0,0..1 %:llä, jos saisin pakata kaikki nesteeni juuri siten kuin haluan. Tämän totesin jo eräs joulu vaihtaessani konetta Schippolin kentällä aamuyön tunteina paluumatkallani Istanbulista, kun jouduin luovuttamaan kaikki nesteeni ml. rasvani, juuri ostamani parfyymini sekä tuliasrakipulloni parempaan käyttöön. Nykyään ei enää ilmeisesti takerruta turvatarkastuksen kukkaseen; vain yksi tulentekoväline saa olla mukana käsimatkatavaroissa. Jos joku haluaa räjäyttää koneen, eiköhän ko. taho varaa mukaan sellaisen värkin joka syttyy kerralla, eikä toisen tulentekovälineen puuttuminen enää hirveästi heikennä mahdollisuutta onnistumiseen. Ja voihan sen tarpeen tullen lainata vierustoverilta, joka myös on yhden askin tulitikkuja / sytkärin saanut ottaa mukaan.
Nyt lähden aamupalalle. Olo on virkeä (tein jälleen kivan aamulenkin) ja mieli odottava.
Pieti
Saavuttuani hostellille sain tiedon varausepäselvyydestä ja minun kehotettiin palaamaan iltakymmeneltä takaisin. Ajattelin käyttää kolme tuntia kaupunkikierrokseen / ruokailuun ja otin metron tapani mukaan jonnekin ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Jälkikäteen voidaan todeta juuri tämän jonnekin (ei ihan keskustassa) olleen väärä paikka.
Tapasin siellä kaksi kaveria, joista toinen sanoi olevansa Serbiasta ja toinen Kosovon Albaniasta. Aikansa juteltuamme heidän aikeensa tulivat selviksi; heillä ei ollut rahaa, minulla oli.. Keskustelun päätteeksi minulle ei ollut rahaa, heillä oli, minulla ei ollut puhelinta eikä mp3-soitinta, heillä oli. He olivat kyllä herrasmiesvarkaita palauttaen jopa puhelimeni SIM-kortin, eivätkä olleet kiinnostuneita luottokortistani tai passistani. He varmasti naureskelevat jälkikäteen minulle, sillä enpä juuri vastustellut tavaroita luovuttaessani. Ajattelin rahalla korvattavan omaisuuden olevan pieni hinta yksimielisyyden löytämisestä. Siis kyseessä oli siisti ja helppo varkaus, arvosana 9-..
Tämän vuoksi ei minulle kannata ainakaan toistaiseksi laittaa tekstiviestejä. Yritän kyllä hankkia uuden kännykän jostain pikapuolin. Enemmän harmittaa mp3-soittimen menetys. Se oli ensimmäinen taskusoittimeni toistakymmentä vuotta sitten omistamani korvalappusteroiden jälkeen, ja juuri eilen pääsin ihmettelemästäni, miksi en ollut hankkinut vastaavaa soitinta aiemmin. Olin ladannut sinne tuhatkunta tärkeintä musiikkikappalettani, mutta nyt saan pärjätä ilman. Ehkäpä tähänkin löytyy ratkaisu (juhuu Ailin)..
Ryöstön jälkeen en voinut kuin nauraa omalle sinisilmäisyydelleni (lue tyhmyydelleni). Mutta tämä oli hyvä opetus. Jos kerran tämän matkan aikana on tultava ryöstetyksi, tapahtukoon se Berliinissä. Sen verran vielä täytyy lisätä, että olin täysin selvin päin olettaen että aamupäivällä nauttimani oluet olivat haihtuneet verestäni.
Paljon olen aiemmin reissannut, ja väittäisin että odotusarvo ryöstetyksi tulemisen määrälle on tähän mennessä vähintään yksi. Tietysti olisi kiva, jos olisin odds beater.. Ja mielelläni viettäisin täällä aikaa ilman käytännön asioiden järjestelyä.
Onko tämä sitten nykypäivän sosialismia vai markkinataloutta? Voisi ajatella, että maksoin osuuteni tietyllä alueella kulkemisesta tai sitten tapahtui vain tuloerojen tasausta ilman vastinetta (olettaen, että olin rikkaampi osapuoli). Markkinataloudeksi se muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun laitan hakemukseni vakuutussedille vahinkoni korvaamisesta. Olettaisin, että ainakin saan takaisin soittimen arvon. Rahoista (n. 150 eur) en ole niin varma, enkä nyt jaksa sitä vakuutusehdoistakaan tarkistaa. Olen ollut kyllä aika huono asiakas Pohjolalle. Jos joku muukin lukijoista on kyseisen firman asiakas, niin minun täytynee kiittää oman vakuutukseni subventoinnista olettaen, että lukija on nettomaksaja eikä -saaja.
Tapahtuneen jälkeen marssin poliisiasemalle antamaan raportin. Siellä sain oikein asiallisen vastaanoton. Kerroin tapahtuneesta ensin virkailijalle ja lopuksi kahdelle etsivälle. Harmi ettei Kettu tullut paikalle. Lopuksi sain miekkataksilla juhlakyydin hostellilleni. Tänään pitäisi vielä mennä kertaamaan tapahtumia..
Asetelma koko tapauksessa on ajanpolitiikka huomioiden aika hauska; suomalainen ulkopuolinen henkilö serbin ja kosovolaisen välissä (spekuloimatta sillä, pitikö heidän kansallisuus paikkansa). Ahtisaari taisi selviytyä omasta urakasta paremmin, mutta hänellä olikin toimistollinen apulaisia.
Ensimmäisen kerran Berliinin reissulla tarvitsin selittäjän lahjojani jo lentokentällä Düsseldorfissa. Allergiani on pakottanut varaamaan aika paljon rasvoja mukaan reissuun. Kentällä tajusin, että kaikki huulirasvani olivat jääneet käsimatkatavaroihin yhdessä tarkoituksella pakattujen kosteusrasvojen, lääkerasvojen kanssa (aina silloin tällöin laukku jää matkasta, joten yhden päivän tarpeen pakkaan aina matkustamoon). En voi väittää virkailijan kysymyksen: "Miksi sinulla on seitsemän vaseliinipurkkia käsimatkatavaroissa välillä Düs - Ber", olleen epärelevantti. Onnistuin kuitenkin saamaan kaikki mukaani.. Hostellissa löysin vielä selkärepustani lisää yhden vaseliinipurkin, joka oli mennyt valaisusta läpi ilman kysymyksiä. Jatkossa pitänee satsata pakkaamiseen lisää.
Onneksi Aasiassa turvatarkastukset eivät ole Keski-Euroopan luokkaa. Siellä ei ole tätä typerää sääntöä nesteistä. Olisin ehdottoman valmis lisäämään terroristihyökkäyksen todennäköisyyttä 0,0..1 %:llä, jos saisin pakata kaikki nesteeni juuri siten kuin haluan. Tämän totesin jo eräs joulu vaihtaessani konetta Schippolin kentällä aamuyön tunteina paluumatkallani Istanbulista, kun jouduin luovuttamaan kaikki nesteeni ml. rasvani, juuri ostamani parfyymini sekä tuliasrakipulloni parempaan käyttöön. Nykyään ei enää ilmeisesti takerruta turvatarkastuksen kukkaseen; vain yksi tulentekoväline saa olla mukana käsimatkatavaroissa. Jos joku haluaa räjäyttää koneen, eiköhän ko. taho varaa mukaan sellaisen värkin joka syttyy kerralla, eikä toisen tulentekovälineen puuttuminen enää hirveästi heikennä mahdollisuutta onnistumiseen. Ja voihan sen tarpeen tullen lainata vierustoverilta, joka myös on yhden askin tulitikkuja / sytkärin saanut ottaa mukaan.
Nyt lähden aamupalalle. Olo on virkeä (tein jälleen kivan aamulenkin) ja mieli odottava.
Pieti
Kommentit
Harmi että on tullut takapakkia, mutta pääasia, että mitään vakavampaa ei oo sattunut. Ja kiva että sait SIM-kortin takasin niin ei numeroita tartte onkia mistään.
Ilmottele kun saat tehtyä Skype-tunnuksen, niin opetan sen ohjelman käytön isille. Pitää tosin tutustua siihen ensin ite, mutta mulla on oppimiseen varmasti paremmat lähtökohdat kun isillä (se aina hosuu ja luulee tietävänsä, vaikka ei tiedä!).
Hauskaa jatkoa matkalle! Tuun heti kyllä kertomaan kuulumisia jos mun elämässä joskus tapahtuis jotain tarpeeksi mainitsemisen arvoista.. :P
Terv. Mirva
kylla ne numerot valitettavasti havisivat, silla jostain syysta olin tallettanut kaikki numerot puhelimen muistiin. Sinne meni myos liuta kivoja ja ei niin kivoja kuvia.
Nyt taytyy kylla korjata sinua sen verran, etta jokainen paiva on mainitsemisen (laulun) arvoinen. Eli kerrohan kuulumisia aina silloin talloin!
Yritin tehda tehda Skype-tunnusta eilen itselleni, mutta ilmeisesti en onnistunut. Olisi ehka joskus ollut paikallaan tehda itsekin joskus jotain koneella eika vain kiikuttaa sita muitten rassailtavaksi. Kaukoon verrattuna luulen vahvuuteni olevan siina, etta tiedan, mika ei ainakaan ole vahvuuteni. Yksi heikkouteni on varmasti lieva saamattomuus, silla olisihan Skypeen voinut jo perehtya ennen lahtoa..
Mä voin nyt seurata sun reissua täältä blogista turbonopeudella, koska uudessa kesäkodissani Otaniemessä on noin maailman nopein kiinteä internetyhteys ;)