Eilen illalla majatalomme työntekijä tuli puhelin kädessä koputtelemaan ovelleni. Puhelimessa olevalla omistajalla olisi asiaa. Kuulin , että aamuinen gorillatrekki on peruttu, mutta lupa olisi voimassa seuraavalle päivällä. Ostin hetken aikaa:
- I understand. This is no good.
- Yes sir, this is no good. I will provide you free night in the Lodge.
- Sounds fair. That's ok. Thank you. Good night.
- Good night.
Aamulla ei siis tarvitsisi herätä niin aikaisin. Laitoin otsalampun päälle ja jatkoin lukemista. Hyvä kirja on aina herkkua, varsinkin kun matkoilla pääsen helposti lukemisen makuun. Valitettavasti työminäni ei löydä kirjoja niin sujuvasti.
Heräsin tänään ajoissa. Tein joogan ja meditaation ilman kiirettä. Aamupalalla päätin lähteä kylään, jonka halki eilen kävelimme. Sinne olisi vain kuuden kilometrin matka. Kun mainitsin asiasta hotellin yleismiehelle, hän halusi lähteä mukaan. Se sopi hyvin. Halusin löytää parturin ja hän voisi auttaa siinä.
Nyt on hiustenleikkaus tehty. Hinta oli 1000 shillinkiä, 30 senttiä. Se ei ollut mzungu-hinta.
Ajattelin tarjota "oppaalleni" juoman, jotta voisimme istua alas. Halusin katsoa, jos täältä pääsisi nettiin. Vastaus on sama kuin majatalossamme. Yhteyttä ei ole. Opas valitsi oluen. Tarjosin sen mielelläni.
Olisin halunnut Stonea, inkiväärilimonadia. Sitä ei ollut. Kaupassa oli myynnissä vain olutta. Emmin hetken, mutta miksi ei. Otin oluen. Nile Special, 500 ml, 5,6 %, lager. Ei huono.
Oppaani kävi juuri ostamassa pyynnöstäni tuoretta avokadoa. Nämä maksoivat 40 senttiä. Otin hänestä hetki sitten kuvan ja lupasin antaa blogini osoitteen. Tilasimme toisen oluen. Sujuu se päivä näinkin.
Viihdyn tällaisessa kylässä paljon paremmin kuin kaupungissa. Opettelin paikallisen tavan tervehtiä. Sanon "agand" tai siihen vastauksen "nitze". Tämä on kuin pikkukylissä Suomessa. Täällä tervehditään.
Minua, valkoista, ihmetellään kävelemässä. Tervehdykselleni saan erityisesti vastakaikua. Yritän ehtiä aina tervehtimään ensin. Ihmisen spontaanille hymylle ei ole hintaa. Pikkulapset huutavat "helou". Viihdyn täällä. Silti kuusi yötä saa riittää. Toivottavasti pääsen huomenna eteenpäin.
Päivästä kylässä tulikin suunniteltua pidempi. Naapurista löytyi "ravintola" ja tuoretta pihviä kasviksilla. Päätin itsekin ryhtyä lihan kimppuun. Tämä vahvisti joskus keksimääni sääntöä: parhaat ruoat kehittyvissä maissa ovat joko erittäin kalliita tai erittäin halpoja. Eikä tuottanut pienintäkään ongelmaa pistellä pihviä poskeen paljain käsin. Joskus asiat vaativat vain oikeaa suhtautumista.
Ruoan jälkeen jatkoimme kyläraitin varren ainoaan oikeaan ravintolaan. Seuraamme liittyi useita kyläläisiä, jokaisella oma mielenkiintoinen tarina jaettavanaan.
Lääkäri valitteli, ettei tarjolla ole kunnon koulutusta välineistä puhumattakaan. Silti hänen pitäisi pystyä hoitamaan kaikki mahdolliset sairaudet.
Siemailtuaan oluensa mies lähti työvuorolleen. Kuultuani miehen tarinaa en voi syyttää tästä häntä.
Auringon laskiessa palasimme takaisin majapaikkaamme. Oli aika pakata tavarat uudestaan, josko seuraavana päivänä pääsisi taas gorillavaellukselle.
Kommentit