Serengetin ja Ngorongoron luonnonpuistot ovat kuin yö ja päivä, tai ennemmin aavikko ja keidas. Tarkemmin Ngorongoro ei ole luonnonpuisto, vaan suojelualue. Vieläkin alueella paimentaa maasai-heimolaisia, mutta heidät on ajettu luonnon tieltä kraaterin ulkoreunalle. Kraaterin sisäosa on varattu villieläimille ja niitä tutkiville ihmisille.
Ngorongoro on maailman 6. suurin kraateri, joka oli joskus Kilimanjaron veroinen tulivuori. Muutama miljoona vuotta sitten se romahti purkauksen voimasta. Nyt se muodostaa ainutlaatuisen ekosysteemin, eikä sitä turhaan mainita yhdeksi maailman luonnonihmeistä.
Vietimme Ngorongorossa yhden kokonaisen päivän ja kaksi yötä. Nyt ajamme keskellä Serengetin valtavaa heinikkoaukeaa. Ympärillämme aukeaa silminkantamattomaan ruohikkoa sen eri värisävyissä. Ruohikon rikkoo vain siellä täällä erikoiset graniittikivimuodostelmat.
Ngorongoro on alueena kompakti johtuen sen muodosta. Kraaterin reunat kohoavat kahteen ja puoleen kilometriin. Kraaterin pohja nousee reilu puolitoista kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjalle on yksi varsinainen sisäänmenotie ja toinen tie, joka vie sieltä ylös. Lisäksi kahdella majatalolla on "yksityinen" kaksisuuntainen tie, jota me pääsimme Sopa lodgen asuikkaina käyttämään.
Autoja kraaterin pohjalla voi olla enimmillään jopa 250 yhden päivän aikana. Eilen kuskimme sanoi kulkemisen olleen väljää. Tänään kuulimme suomalaisturistilta autoja olleen 137 - törmäsimme toistamiseen suomalaisen Olympia-matkatoimiston kiertueryhmään Oldupai Gorgen arkeologisella kohteella, jossa Australopithecus boisei ja Homo habilis ovat elelleet samanaikaisesti (mikä todistaa, että kantaisästämme on poikinut useita sukuhaaroja).
Ruuhka ei ollut mitenkään häiritsevää, vaikka yksittäisiä kiinnostavia eläimiä kerääntyikin bongaamaan lukuisia maastoautollisia turisteja, joskus jopa toistakymmentä maasturia peräkanaa. Olen kuullu useiden valitettavan ruuhkasta. Mutta silloin ei ole selvittänyt, mihin on tullut. Luultavasti sellaiset ihmiset valittavat monesta muustakin asiasta.
Villielämiä oli helppo nähdä, sillä kraatterin pohja oli matalan ruohon peitossa. Merkittävin uusi tuttavuus oli mustasarvikuono (?), black rhino. Sarvikuonoja on maailmassa kaikkiaan viittä eri lajia ja yhteensä n. 20 000. Niiden sarvesta on maksettu mustassa marketissa jopa miljoona dollaria mieskunnon kohottajana, joten ei ihme, että miljoonapopulaatio on metsästetty monin paikoin sukupuuttoon.
Ngorongorossa on yhteensä 21 yksilöä, joista näimme kolme. Ihan yhtä läheltä emme päässeet niitä katsomaan kuin intiansarvikuonoja pari vuotta sitten, mutta sarvikuonojen valtava koko välittyi kauempaakin.
Eläinten näkeminen ei ole ainoa syy vierailla Ngorongorossa. Sen kraatterimainen muoto ja suuri sademäärä tekee siitä ainutlaatuisen keitaan, josta näkee kokonaisnäkymän monesta eri kohtaa kraatterin reunalta. Kraaterin reunat ovat tiheän sademetsämäisen kasvillisuuden peittämänä, joten pelkkä nousu kraaterin reunalle on elämys.
(Kirjoitus keskeytyi hetkeksi, sillä näimme gepardin vaeltamassa heinikossa.)
Hienon näkymän vuoksi monet majatalot sijaitsevat kraatterin reunalla, niin meidänkin. Sieltä pystyimme katsomaan auringonlaskua ja nousua, joka värjäsi ruohikkoa ja kraatterin seinämiä erilaisilla sävyillä. Näkymän täydensi täysikuu talomme takana, kun samaan aikaan toisen puolen taivasta maalasi kultaiseksi raju ukonilma.
Joulupäivän ja tapanin illallisemme jäävät varmuudella mieliin - ehkäpä parhaina jouluaterioinamme koskaan. Olemme satsanneet safarin laatuun aika paljon. Ngorongorossa alunperin suunnittelemamme majatalo oli täynnä, joten majoituksemme oli yhtä laatuluokkaa alkuperäistä korkeampaa tasoa. Sen näki kaikesta.
Palvelu on täydellistä menemättä överiksi. Huoneet ovat hienoja ja yleiset tilat todella miellyttävät. Molempina iltoina huoneessamme on ollut odottamassa mukavat pikkulahjat kruunaamassa joulua. Toisaalta kyllä huoneen hinnalla on syytäkin saada hyvää. Joulun ajan yhden yön listahinnalla tekisi kahden hengen etelänmatkan. Sitä en tiedä mitä safarifirmamme öistä on maksanut.
Serengetissä majoitus on täysin toisenlainen. Asumme pienessä telttakylässä (9 telttaa) keskellä puistoa. Siellä on erikseen ruokailuteltta ja leirinuotio. Ainakin nettisivujen perusteella tämänkin majoituksen pitäisi tarjota hieman erilaista luksusta.
Ngorongoro on maailman 6. suurin kraateri, joka oli joskus Kilimanjaron veroinen tulivuori. Muutama miljoona vuotta sitten se romahti purkauksen voimasta. Nyt se muodostaa ainutlaatuisen ekosysteemin, eikä sitä turhaan mainita yhdeksi maailman luonnonihmeistä.
Vietimme Ngorongorossa yhden kokonaisen päivän ja kaksi yötä. Nyt ajamme keskellä Serengetin valtavaa heinikkoaukeaa. Ympärillämme aukeaa silminkantamattomaan ruohikkoa sen eri värisävyissä. Ruohikon rikkoo vain siellä täällä erikoiset graniittikivimuodostelmat.
Ngorongoro on alueena kompakti johtuen sen muodosta. Kraaterin reunat kohoavat kahteen ja puoleen kilometriin. Kraaterin pohja nousee reilu puolitoista kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjalle on yksi varsinainen sisäänmenotie ja toinen tie, joka vie sieltä ylös. Lisäksi kahdella majatalolla on "yksityinen" kaksisuuntainen tie, jota me pääsimme Sopa lodgen asuikkaina käyttämään.
Autoja kraaterin pohjalla voi olla enimmillään jopa 250 yhden päivän aikana. Eilen kuskimme sanoi kulkemisen olleen väljää. Tänään kuulimme suomalaisturistilta autoja olleen 137 - törmäsimme toistamiseen suomalaisen Olympia-matkatoimiston kiertueryhmään Oldupai Gorgen arkeologisella kohteella, jossa Australopithecus boisei ja Homo habilis ovat elelleet samanaikaisesti (mikä todistaa, että kantaisästämme on poikinut useita sukuhaaroja).
Ruuhka ei ollut mitenkään häiritsevää, vaikka yksittäisiä kiinnostavia eläimiä kerääntyikin bongaamaan lukuisia maastoautollisia turisteja, joskus jopa toistakymmentä maasturia peräkanaa. Olen kuullu useiden valitettavan ruuhkasta. Mutta silloin ei ole selvittänyt, mihin on tullut. Luultavasti sellaiset ihmiset valittavat monesta muustakin asiasta.
Villielämiä oli helppo nähdä, sillä kraatterin pohja oli matalan ruohon peitossa. Merkittävin uusi tuttavuus oli mustasarvikuono (?), black rhino. Sarvikuonoja on maailmassa kaikkiaan viittä eri lajia ja yhteensä n. 20 000. Niiden sarvesta on maksettu mustassa marketissa jopa miljoona dollaria mieskunnon kohottajana, joten ei ihme, että miljoonapopulaatio on metsästetty monin paikoin sukupuuttoon.
Ngorongorossa on yhteensä 21 yksilöä, joista näimme kolme. Ihan yhtä läheltä emme päässeet niitä katsomaan kuin intiansarvikuonoja pari vuotta sitten, mutta sarvikuonojen valtava koko välittyi kauempaakin.
Eläinten näkeminen ei ole ainoa syy vierailla Ngorongorossa. Sen kraatterimainen muoto ja suuri sademäärä tekee siitä ainutlaatuisen keitaan, josta näkee kokonaisnäkymän monesta eri kohtaa kraatterin reunalta. Kraaterin reunat ovat tiheän sademetsämäisen kasvillisuuden peittämänä, joten pelkkä nousu kraaterin reunalle on elämys.
(Kirjoitus keskeytyi hetkeksi, sillä näimme gepardin vaeltamassa heinikossa.)
Hienon näkymän vuoksi monet majatalot sijaitsevat kraatterin reunalla, niin meidänkin. Sieltä pystyimme katsomaan auringonlaskua ja nousua, joka värjäsi ruohikkoa ja kraatterin seinämiä erilaisilla sävyillä. Näkymän täydensi täysikuu talomme takana, kun samaan aikaan toisen puolen taivasta maalasi kultaiseksi raju ukonilma.
Joulupäivän ja tapanin illallisemme jäävät varmuudella mieliin - ehkäpä parhaina jouluaterioinamme koskaan. Olemme satsanneet safarin laatuun aika paljon. Ngorongorossa alunperin suunnittelemamme majatalo oli täynnä, joten majoituksemme oli yhtä laatuluokkaa alkuperäistä korkeampaa tasoa. Sen näki kaikesta.
Palvelu on täydellistä menemättä överiksi. Huoneet ovat hienoja ja yleiset tilat todella miellyttävät. Molempina iltoina huoneessamme on ollut odottamassa mukavat pikkulahjat kruunaamassa joulua. Toisaalta kyllä huoneen hinnalla on syytäkin saada hyvää. Joulun ajan yhden yön listahinnalla tekisi kahden hengen etelänmatkan. Sitä en tiedä mitä safarifirmamme öistä on maksanut.
Serengetissä majoitus on täysin toisenlainen. Asumme pienessä telttakylässä (9 telttaa) keskellä puistoa. Siellä on erikseen ruokailuteltta ja leirinuotio. Ainakin nettisivujen perusteella tämänkin majoituksen pitäisi tarjota hieman erilaista luksusta.
Kommentit