Ensimmäiset kaksi päivää safaria on takana. Ne kiersimme Tarangireä pitkin poikin. Meillä ei käynyt ihan paras tuuri oppaan kanssa, sillä hän on aika kyvytön kuuntelemaan mitään. Mutta tärkein eli kyky löytää eläimiä häneltä löytyy.
Ensimmäisen päivän mielenkiintoisin hetki oli kohtaaminen leijonan kanssa. Oppaamme sai radiostaan vihjeen, että leijona majailisi lyhyen ajomatkan päässä. Ajoimme sinne ja löysimmekin kissapedon hiipivän pitkässä ruohossa pysähtyäkseen lepäämään. Jatkoimme sen seuraamista ja samalla havaitsimme syrjäsilmällä iloisen villisikaperheen ylittämässä tien.
Perhe juoksi kuin tarjottimelle. Pitkässä ruohossa näkyi vain leijonan selkä, kun se hiipi lähemmäksi villisikoja. Seuraavassa silmän räpäyksessä perheen nuorimmainen oli tiukassa leukaotteessa, kun toinen pienokainen juoksi karkuun minkä kintuistaan pääsi vanhemmat kintereellään. Karju palasi vielä hetken päästä tarkastamaan väistämättömän; hänen jälkikasvunsa päätyi leijonan jouluateriaksi.
Tänään pyörimme lähes samoilla seuduilla. Nähtävää oli toki paljon ja meillä ruhtinaallisesti tilaa katsella safarin eläimiä. Käytössämme on kuuden hengen maasturi. Siinä on ikkunoiden lisäksi ylös nostettava katto, josta voimme seisoaltaan katsoa villieläimiä.
Eläimet suhtautuvat ilahduttavan luonnollisesti autoihin. Varsinkin isoimmat eläimet kuten norsut, leijona ja antiloopit eivät kiinnittäneet autoon mitään huomiota. Vain tien vieressä kulkeneet paviaanit ottivat muutaman sivuaskeleen kohdallamme.
Päivän jännin hetki taisi liittyä taas leijonaan. Seurasimme naarasleijonaa, toista näkemäämme. Sekin pysähtyi jallittamaan villisikaa. Sika ei onnekseen tullut leijonan hyökkäysetäisyydelle, vaikkei tätä nähnytkään. Tilanteen lauettua lähdimme ajamaan eteenpäin odottamaan uutta mahdollisuutta leijonan näkemiseen. Olisiko kuljettajammekin ollut leijonan pauloissa, sillä hän ajoi suoraan monttuun, josta ei ollut pääsyä ylös.
Samalla hetkellä näimme leijonan mäen päällä. Sain tehtäväkseni pitää kiikareilla silmällä leijonaa, jotta kuljettajamme uskaltaisi hakea kiviä tai puuta renkaan alle. Nähdäkseni leijonan minun piti hypätä ulos autosta. Puolestani pyysin Annaa katsomaan, ettei mikään eläin yllättäisi minua selän takaa. Lopulta saimme toisen jeepin apuun työntämään meidät ulos montusta, eikä kuljettajastamme heittämä musta huumori onneksi realisoitunut. Mutta jäipähän tarina muisteltavaksi.
Kommentit