Eilen valitsin matkakohteekseni rannan saaren lounaisosasta. Matkalla oli tarkoitus pysahtya perhospuistoon. Katsoin reitin kartalta. Se vaikutti haastavalta.
Luultavasti lahdin ajamaan oikeaa tieta. Jo alkumatkasta ymmarsin, ettei reittia ole mitaan mahdollisuutta seurata ellei kartta olisi ollut koko ajan kadessa. Silloinkin se olisi ollut vaikeaa. Tiet yhtyivat, erkanivat, mutkittelivat ja risteyksia oli jatkuvalla syotolla. Valilla oli vaikeuksia tulkita, mika tie menee suoraan. Vaihdoin taktiikkaa. Katsoin kartasta yhden kylan, jonka suuntaan olisin menossa ja aloin kyselemaan ihmisilta tieta ko. kylaan. Juu, sain kylla sen hetkisen suunnan, mutta se ei kauaa lohduttanut teiden risteytyessa. Ja ajoittain ohjeista pystyi heti toteamaan, etta ne ei pida paikkansa. Miten menet liikennevaloista lapi ja kaannyt seuraavasta vasemmalle, jos seuraava risteys on t-risteys ilman tietoakaan liikennevaloista? Ongelmana oli myos, etta kukaan, ei kukaan kyennyt nayttamaan edes suurinpiirten sen hetkista sijaintiani kartalla. Eika kylan nimen kysymisesta ollut iloa, silla kartalla oli toista tuhatta kylaa.
Pitkan harhailun jalkeen onnistuin selvittamaan olevan paakaupunki Denpasarissa. Se ei ollut ihan toivoton suunta, silla tarkoitukseni oli menna lanteen ja Denpasar oli lounaassa. Sielta onnistuin myos loytamaan oikean suunnan Tabananin kylaan. Muutamalla suunnan kysymisella ja yhdella temppelivierailulla lopulta paasin kylaan. Siella kohtasin seuraavan ongelman, minun piti loytaa pohjoiseen meneva tie oikeasta risteyksesta. Minulla oli tarkennettu kartta kylasta, joten asian piti ratketa helposti. Katsoin oikean tiennimen ja kyselin paikallisilta, missa se sijaitsee. Lopulta loysin risteykseen ja lahdin tyytyvaisena ajamaan tieta eteenpain.
Matkalla pysahdyin syomaan. Emme oikein loytaneet tilatessa yhteista kielta, ja lopulta minulle tarjoiltiin laskista, sitkeaa lihaa ja riisia. Niin harvoin kuin se tapahtuu, niin nyt en vain pystynyt syomaan annosta. Kun lahtiessa kiitin kokkia, han nauroi paskaisesti pain naamaani ja sanoi varmasti jotain tallaista: "Just joo, kiita vaan rikas lansimaalainen paskasta ruoasta." No, kiitokseni oli vilpiton, enka todellakaan pystynyt ruokaa syomaan, joten eipa itselleni jaanyt mitaan hampaankoloon - paitsi sitkeita lihanpaloja.
Jonkun matkaa (n. 15 km) ajettuani aloin ihmettelemaan, kun reitin varrella ei ollut mitaan kartalta tuttuja paikkoja. Pari paikallista nuorta pysahtyi kysymaan, mihin olen menossa. He kertoivat minun valinneen lanteen menevan tien pohjoisen tien sijasta. Totesin olevani aika lahella rantaa, joten paatin seurata poikia, jotka ystavallisesti lupasivat saatella perille.
Uintireissu ei ollut yhtaan onnekkaampi. Olin taas ainut uimari rannalla. Hyppasin aallon vietavaksi huomatakseni, etta olin valinnut rannan kallio-osuuden. Laitoin silmat kiinni ja kadet ristiin, silla aaltoa ei ollut mitaan mahdollisuutta vastustaa. Loppujen lopuksi olin onnekas ja selvisin muutamalla pintanaarmulla. Otin viela muutaman aallon vastaan hiekkaosuudella, mutta uutuudenviehatyksen kadottua, en loytanyt asiassa juurikaan hohtoa. En ole vesi-ihminen, enka ymmarry mika on uimisen viehatys. Hetken on ihan kiva vilvoitella kuumana paivana, mutta juuri muuta iloa se ei minulle tarjoa. Eli kolmen tunnin ajomatka paattyi parin minuutin uimiseen.
Ajoin samaa reittia Tabananin kylaan ja katsoin siella, miksi olin valinnut vaaran reitin. Tajusin kartan pohjoisnuolen osoittavan lanteen. Sita en ensimmaisella kerralla huomannut. Huvittavaa oli, etta siita huolimatta tavoittelin oikeaa tieta. Kyselyyni sain vain vaaran ohjeen, joka mielestani oli juuri kartan kaantamattomyydesta johtuen oikea. Tullessani uudestaan Tabananiin kello oli jo nelja, joten paatin jattaa perhospuiston valiin, vaikka matkaa sinne olisi ollut vajaa10 km. Halusin jattaa riittavasti aikaa paluumatkalle, riittavasti aikaa klo 18:een, jolloin tulee pimea. Paluumatka meni kuitenkin opasteita seuratessa ja suuntaa kysyessa kasittaakseni ilman pienintakaan harhailua noin puolessa tunnissa. Erikoista.
Totesin ainoan mahdollisen keinon oikean suunnan loytamiseksi olevan kompassin kayton ja siten oikean suunnan varmistaminen. Nain aion tehda huomenna. Minua auttaneet pojatkin ihmettelivat, miksi minulla ei ole kompassia. Taman jalkeen AIRIX:lta saamani selviytymispakkuksen ainoa kayttamaton osa on ensiapupakkaus - toistaiseksi. Kiitos hyodyllisesta lahjasta!
Lahtoni matkaan oli lentava. Ajaessani paakatua kaksi poliisisetaa pysaytti minut ja sanoivat minun ajaneen kiellettyyn ajosuuntaan. Siina ei auttanut vastustelu, vaikka paikalliset tekivat juuri samaa. He pyysivat ajokorttini ja vaittivat, ettei se ole kansainvalinen ajokortti (EU-ajokortti). En ehtinyt edes suuta aukaista, kun sain selkean vastauksen: "Se ei ole kansainvalinen ajokortti!" Tosin ajokorttini on vain henkiloautoa varten, joten ei se olekaan kaypa mopoiluun, mutta he eivat katsoneet edes sille puolelle, josta asia selviaisi. Pelin henki oli selva, he nayttivat taulukosta sakon suuruuden ja vaativat rahaa. Ei auttanut kuin maksaa 84 000 idr, vaikka talla hetkella minulla ei edes ole tuloja. Tuttavapiirissani ei taida loytya yhta suurten sakkojen saajia.. Rahat varmasti paatyivat tilitykseen eteenpain. En kysynyt kuittia.
Ironista on, etta ajoin ko. tieta, koska sain ajatuksen ottaa valokopioita kartan tarvitsemastani osasta helpottaakseni sen kasittelya. Mustavalkokopio osoittautui kuitenkin taysin hyodyttomaksi, silla yhdestakaan pikkutiesta ei saanut selvaa.
Illalla menin nettiin hoitamaan ainoan todellisen asian, joka minun on Balilla pitanyt tehda: Kuala Lumpurin majatalon varaamisen. Netissa totesin kuitenkin, etta varaus olisi pitanyt tehda edellisena paivana. Hyva Pieti, siirra vaan asioita niin pitkalle kuin mahdollista. Lentoni saapuu outoon kaupunkiin puoliltaoin. Sen jalkeen on hauska alkaa etsimaan majoitusta. Jotenkin kuvittelisin, etta se ei ole niin yksinkertaista kuin taalla. No, nythan se selviaa. Tuli ihan tarjousten tekeminen toissa mieleen.
Jotain hyvaa eilen kuitenkin tapahtui. Olin illalla katsomassa katsomassa balilaista tanssiesitysta. Tanssi oli sita, etta tanssijat lahinna muuttivat ilmeita ja sormien asentoja musiikin tahtiin. Vaikea kuvailla, mutta kuitenkin tanssijat olivat aarettoman taitavia. Erikoisen mielenkiintoista, ehdottomasti vastinetta siihen sijoittamalleni isolle rahalle.
Tarkeinta eilisessa kuitenkin on, etta koko ajan mieleni oli positiivinen. Sakkojen saanti ja reittisekoilut lahinna naurattivat. Olenhan nyt lomalla..
Tanaan oloni on ollut jotenkin heikko kuten aika monena paivana kuumeiluni jalkeen. Makailin sangyssani yhteen valilla lukien ja valilla sulkien silmani. Asken kavin kaiken taiteen saantojen mukaan syomassa tuoreita kasviksia ja juomassa tuoreappelsiinimehua. Tuoreista hedelmista tehtavat mehut ovat todella hyvia. Perusvalikoima on appelsiini, ananas, papaija, avokado, omena, banaani.. Kaikki eivat nyt tule mieleeni. Kookosmaitoa en jostain syysta pysty juomaan.
Huomenna yritan suunnistaa korkeimman tulivuoren kupeella olevaan kylaan. Kohtaa on kehuttu saaren kauniimmaksi kohdaksi. Taidan lahtea hyvissa ajoin liikkeelle..
Pieti
Luultavasti lahdin ajamaan oikeaa tieta. Jo alkumatkasta ymmarsin, ettei reittia ole mitaan mahdollisuutta seurata ellei kartta olisi ollut koko ajan kadessa. Silloinkin se olisi ollut vaikeaa. Tiet yhtyivat, erkanivat, mutkittelivat ja risteyksia oli jatkuvalla syotolla. Valilla oli vaikeuksia tulkita, mika tie menee suoraan. Vaihdoin taktiikkaa. Katsoin kartasta yhden kylan, jonka suuntaan olisin menossa ja aloin kyselemaan ihmisilta tieta ko. kylaan. Juu, sain kylla sen hetkisen suunnan, mutta se ei kauaa lohduttanut teiden risteytyessa. Ja ajoittain ohjeista pystyi heti toteamaan, etta ne ei pida paikkansa. Miten menet liikennevaloista lapi ja kaannyt seuraavasta vasemmalle, jos seuraava risteys on t-risteys ilman tietoakaan liikennevaloista? Ongelmana oli myos, etta kukaan, ei kukaan kyennyt nayttamaan edes suurinpiirten sen hetkista sijaintiani kartalla. Eika kylan nimen kysymisesta ollut iloa, silla kartalla oli toista tuhatta kylaa.
Pitkan harhailun jalkeen onnistuin selvittamaan olevan paakaupunki Denpasarissa. Se ei ollut ihan toivoton suunta, silla tarkoitukseni oli menna lanteen ja Denpasar oli lounaassa. Sielta onnistuin myos loytamaan oikean suunnan Tabananin kylaan. Muutamalla suunnan kysymisella ja yhdella temppelivierailulla lopulta paasin kylaan. Siella kohtasin seuraavan ongelman, minun piti loytaa pohjoiseen meneva tie oikeasta risteyksesta. Minulla oli tarkennettu kartta kylasta, joten asian piti ratketa helposti. Katsoin oikean tiennimen ja kyselin paikallisilta, missa se sijaitsee. Lopulta loysin risteykseen ja lahdin tyytyvaisena ajamaan tieta eteenpain.
Matkalla pysahdyin syomaan. Emme oikein loytaneet tilatessa yhteista kielta, ja lopulta minulle tarjoiltiin laskista, sitkeaa lihaa ja riisia. Niin harvoin kuin se tapahtuu, niin nyt en vain pystynyt syomaan annosta. Kun lahtiessa kiitin kokkia, han nauroi paskaisesti pain naamaani ja sanoi varmasti jotain tallaista: "Just joo, kiita vaan rikas lansimaalainen paskasta ruoasta." No, kiitokseni oli vilpiton, enka todellakaan pystynyt ruokaa syomaan, joten eipa itselleni jaanyt mitaan hampaankoloon - paitsi sitkeita lihanpaloja.
Jonkun matkaa (n. 15 km) ajettuani aloin ihmettelemaan, kun reitin varrella ei ollut mitaan kartalta tuttuja paikkoja. Pari paikallista nuorta pysahtyi kysymaan, mihin olen menossa. He kertoivat minun valinneen lanteen menevan tien pohjoisen tien sijasta. Totesin olevani aika lahella rantaa, joten paatin seurata poikia, jotka ystavallisesti lupasivat saatella perille.
Uintireissu ei ollut yhtaan onnekkaampi. Olin taas ainut uimari rannalla. Hyppasin aallon vietavaksi huomatakseni, etta olin valinnut rannan kallio-osuuden. Laitoin silmat kiinni ja kadet ristiin, silla aaltoa ei ollut mitaan mahdollisuutta vastustaa. Loppujen lopuksi olin onnekas ja selvisin muutamalla pintanaarmulla. Otin viela muutaman aallon vastaan hiekkaosuudella, mutta uutuudenviehatyksen kadottua, en loytanyt asiassa juurikaan hohtoa. En ole vesi-ihminen, enka ymmarry mika on uimisen viehatys. Hetken on ihan kiva vilvoitella kuumana paivana, mutta juuri muuta iloa se ei minulle tarjoa. Eli kolmen tunnin ajomatka paattyi parin minuutin uimiseen.
Ajoin samaa reittia Tabananin kylaan ja katsoin siella, miksi olin valinnut vaaran reitin. Tajusin kartan pohjoisnuolen osoittavan lanteen. Sita en ensimmaisella kerralla huomannut. Huvittavaa oli, etta siita huolimatta tavoittelin oikeaa tieta. Kyselyyni sain vain vaaran ohjeen, joka mielestani oli juuri kartan kaantamattomyydesta johtuen oikea. Tullessani uudestaan Tabananiin kello oli jo nelja, joten paatin jattaa perhospuiston valiin, vaikka matkaa sinne olisi ollut vajaa10 km. Halusin jattaa riittavasti aikaa paluumatkalle, riittavasti aikaa klo 18:een, jolloin tulee pimea. Paluumatka meni kuitenkin opasteita seuratessa ja suuntaa kysyessa kasittaakseni ilman pienintakaan harhailua noin puolessa tunnissa. Erikoista.
Totesin ainoan mahdollisen keinon oikean suunnan loytamiseksi olevan kompassin kayton ja siten oikean suunnan varmistaminen. Nain aion tehda huomenna. Minua auttaneet pojatkin ihmettelivat, miksi minulla ei ole kompassia. Taman jalkeen AIRIX:lta saamani selviytymispakkuksen ainoa kayttamaton osa on ensiapupakkaus - toistaiseksi. Kiitos hyodyllisesta lahjasta!
Lahtoni matkaan oli lentava. Ajaessani paakatua kaksi poliisisetaa pysaytti minut ja sanoivat minun ajaneen kiellettyyn ajosuuntaan. Siina ei auttanut vastustelu, vaikka paikalliset tekivat juuri samaa. He pyysivat ajokorttini ja vaittivat, ettei se ole kansainvalinen ajokortti (EU-ajokortti). En ehtinyt edes suuta aukaista, kun sain selkean vastauksen: "Se ei ole kansainvalinen ajokortti!" Tosin ajokorttini on vain henkiloautoa varten, joten ei se olekaan kaypa mopoiluun, mutta he eivat katsoneet edes sille puolelle, josta asia selviaisi. Pelin henki oli selva, he nayttivat taulukosta sakon suuruuden ja vaativat rahaa. Ei auttanut kuin maksaa 84 000 idr, vaikka talla hetkella minulla ei edes ole tuloja. Tuttavapiirissani ei taida loytya yhta suurten sakkojen saajia.. Rahat varmasti paatyivat tilitykseen eteenpain. En kysynyt kuittia.
Ironista on, etta ajoin ko. tieta, koska sain ajatuksen ottaa valokopioita kartan tarvitsemastani osasta helpottaakseni sen kasittelya. Mustavalkokopio osoittautui kuitenkin taysin hyodyttomaksi, silla yhdestakaan pikkutiesta ei saanut selvaa.
Illalla menin nettiin hoitamaan ainoan todellisen asian, joka minun on Balilla pitanyt tehda: Kuala Lumpurin majatalon varaamisen. Netissa totesin kuitenkin, etta varaus olisi pitanyt tehda edellisena paivana. Hyva Pieti, siirra vaan asioita niin pitkalle kuin mahdollista. Lentoni saapuu outoon kaupunkiin puoliltaoin. Sen jalkeen on hauska alkaa etsimaan majoitusta. Jotenkin kuvittelisin, etta se ei ole niin yksinkertaista kuin taalla. No, nythan se selviaa. Tuli ihan tarjousten tekeminen toissa mieleen.
Jotain hyvaa eilen kuitenkin tapahtui. Olin illalla katsomassa katsomassa balilaista tanssiesitysta. Tanssi oli sita, etta tanssijat lahinna muuttivat ilmeita ja sormien asentoja musiikin tahtiin. Vaikea kuvailla, mutta kuitenkin tanssijat olivat aarettoman taitavia. Erikoisen mielenkiintoista, ehdottomasti vastinetta siihen sijoittamalleni isolle rahalle.
Tarkeinta eilisessa kuitenkin on, etta koko ajan mieleni oli positiivinen. Sakkojen saanti ja reittisekoilut lahinna naurattivat. Olenhan nyt lomalla..
Tanaan oloni on ollut jotenkin heikko kuten aika monena paivana kuumeiluni jalkeen. Makailin sangyssani yhteen valilla lukien ja valilla sulkien silmani. Asken kavin kaiken taiteen saantojen mukaan syomassa tuoreita kasviksia ja juomassa tuoreappelsiinimehua. Tuoreista hedelmista tehtavat mehut ovat todella hyvia. Perusvalikoima on appelsiini, ananas, papaija, avokado, omena, banaani.. Kaikki eivat nyt tule mieleeni. Kookosmaitoa en jostain syysta pysty juomaan.
Huomenna yritan suunnistaa korkeimman tulivuoren kupeella olevaan kylaan. Kohtaa on kehuttu saaren kauniimmaksi kohdaksi. Taidan lahtea hyvissa ajoin liikkeelle..
Pieti
Kommentit
Naita teksteja saa kylla kommentoida ja kritisoida..
Pieti