Jostain syysta kertaakaan Vietnamissa en ole paassyt lukemaan mitaan aiempia teksteja edes kirjauduttuani sisaan, mutta saamastani sahkopostista paatellen edellinen kirjoitukseni on ilmestynyt ja blogi toimii. Mielellani kuulisin taas joltain viestilla, onko tama teksti paivittynyt.
Nyt olen toista paivaa Hanoissa. Vaikka alussa kaupunki vaikutti leppoisalta ja kauniilta, nyt tama jatkuva torven soittaminen alkaa kyllastyttamaan. Liikennemaara (liikennevalinetta / aika) taalla on varmasti suurin, mita missaan aiemmin vierailemissani kaupungeissa. Se johtuu yksinkertaisesti siita, etta valtaosa liikenteesta kulkee kaksipyoraisella, joita mahtuu kadulle paljon autoja enemman ja liikenne sujuu normaalia suurkaupunkia nopeammalla temmolla.
Katujen ylittaminen on valilla aikamoista taidetta, mutta ohjesaanto on selkea; nayta selkeasti mopoille milloin olet menossa, sulje silmat ja mene pari askelta eteenpain. Ainakin tahan mennessa motoristit ovat aina koukanneet niskan takaa ohi. Kerran tein sen virheen, etta aloin eparoimaan ja pysahdyin jo naytettyani aikeeni edeta muutaman askeleen. Tama luonnollisesti johti siihen, etta olin juuri siina kohdassa, johon mopoilija minua oli vaistamassa. Onneksi takalaiset ovat taitavia kuskeja.
Nahtavaa taalla riittaa. Eilen pyorimme Old Quarterissa, jossa on paljon Ranskan siirtomaa-ajan kauniita rakennuksia, basaareja, mutta myos pirusti kaupustelijoita. "No, thanks.. ..No!" on varmasti ollut yleisin repliikkini taalla ollessani. Tanaan kavimme tutustumassa vanhaan yliopistoon ja kiersimme Gallerioita.
Paljon joutuu jattamaan valiin pelkastaan siita syysta, etta armoton helle tekee liikkumisen tuskallisen raskaaksi. Paikkasimme Ho Chi Minhin mausoleomin valiin jaamista katsastamalla Leninin patsaan, silla kyllahan se kuuluu kuvaan, kun on mahdollisuus vierailla yhdesta harvoista kommunistinen puolueen yksin hallitsemista maista. Tama on jo toinen suuri kommunistijohtaja jonka mausoleumin missaan; Maon hauta oli kiinni, koska siella oli liian kuuma paastaa ihmisia sisalle. Chen hiustupsuja ja Fidelin murhayrityskertomuksia olen sentaan kaynyt useassakin vallankumousmuseossa ihailemassa. Onhan tama entisten johtajien ihailu (ei taida olla oikea sana) aika erikoista suomalaisen silmaan. Mutta kai se on yksi tyokalu yksipuoluejarjestelman yllapitamiseksi.
Nyt Hanoin torvet alkavat vasyttamaan ja paatimme huomenna lahtea pakettimatkalle Halong Bayn ainutlaatuiselle 4000 saaren alueelle. Matkaan sisaltyy vierailuja saariin, luolien sisalle, kalastajakylaan, luonnonsuojelualueelle seka kajakointia ja uintia. Matkalla on kestoa kolme paivaa. Yhden yon nukumme omassa hytissa laivalla ja toisen hotellissaa. En voi olla mainitsematta, etta koko lystille bussi- ja laivakuljetuksineen seka ruokineen tulee hintaa 45 dollaria eli vahan yli 30 euroa..
Jatkan viime aikojen hidasta paivitysta aikaisintaan neljan paivan paasta, kun tulemme takaisin. Hyvaa kesaa (?) Suomeen!
Kaikki kuvat Halong Baylta ja lisätty myöhemmin.
Pieti
Kommentit